Sunnuntaina 30. marraskuuta 2008
Krääsäahdistus
Käväisin kuluneena viikonloppuna kahdet joulumyyjäiset, lauantaina TAIK:in ylioppilaskunnan TOKYO:n myyjäiset ja sunnuntaina Helsinki 10:n joulumyyjäiset. Ja täytyy sanoa, että eipä juuri puhutellut.
Erilaiset myyjäiset muistetaan listata aina mukaan, kun mietitään eettisempiä ja ekologisempia joululahjaehdotuksia. Ja onhan toki niin, että suunnittelijoiden itsensä tekemät asiat ovat eettisiä siinä mielessä, että niitä ei ole teetetty riistohinnalla ties-missä ja ekologisia siinä mielessä, ettei niitä ole rahdattu merten yli tänne ja että niissä nykyään usein kierrätetään vanhaa materiaalia. Mutta jotenkin minulle silti jäi päällimmäiseksi mielikuvaksi se, että suurin osa tarjolla olevasta tavarasta on krääsää. Minusta maailma ei pelastu sillä, että ostan joulumyyjäisistä rintanappeja, jääkaappimagneetteja, koristeltuja peilejä, meikkipussukoita tai omatekemän näköisiä rihkamakoruja, tai niitä huovutettuja pötkylöitä, joilta ei näköjään voi välttyä edes TAIK:in myyjäisissä (Helsinki 10:ssä niitä ei sentään ollut). En tarvitse sellaisia, ja läheisenikin pärjäävät ihan hyvin ilman.
Koska en myöskään usko, että maailma pelastuu ostamatta jättämällä, olen edelleen valmis käyttämään rahaa ja ostamaan asioita. Mutta koska en tällä hetkellä ole ihan välttämättä minkään muun kuin ruoan tarpeessa, olen kehittynyt hyvin niuhoksi sen suhteen, mihin rahani pistän. Minä haluaisin ostaa myyjäisistä huolella suunniteltuja ja tehtyjä, tyylikkäitä käyttöesineitä tai -vaatteita, tai vaikka Ihan Oikeaa Taidetta, jos sellaista sattuisi olemaan kaupan. Itse tehdyn ei välttämättä tarvitsisi olla niin itse tehdyn näköistä ja krääsän sijaan maailman voisi täyttää oikeasti hyödyllisillä asioilla, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Toivoisin, että (tulevat ja nykyiset) suunnittelijat ottaisivat tehtäväkseen myös luoda uutta vanhojen ideoiden toistamisen sijaan. Maailmassa on jo tarpeeksi vekkuleilla sloganeilla varustettuja rintanappeja, vanhoista pyyheliinoista ommeltuja pussukoita ja Lego-palikoista tehtyjä koruja.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 11:04
Onneksi myös muun laisia “joulumyyjäisiä” kuitenkin on! Olin perjantaina B-gallerian Kuka on Barbara -näyttelyn avajaisissa(terkkuja vaan hienon näyttelyn tehneille, fiksuille ja filmaattisille B-naisille!). Gallerian takatilassa aukesi samalla myös barcelonalais-suomalainen Cheap Art Party, jossa kaupan on siis taidetta (halvalla).
En itse tehnyt hankintoja, sillä em tarvinnut nyt erityisesti mitään. Monenlaista hienoa ja houkuttelevaa oli silti tarjolla - eikä muuten ensimmäistäkään huovutettua asiaa. Ja Butikin luomukset ovat tietysti myös sangen upeita: muutamillekin jutuille voisin kyllä lämmetä, jos vain ehdottomasti tarvitsisin nyt jotakin uutta vaatetta.
Että tervetuloa Turkuun! :)
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 11:15
Niin joo, ja voi tässä tietty mainostaa vielä toistakin turkulaista kivaa “myyjäis”tapahtumaa:
http://www.turkuamk.fi/public/default.aspx?contentid=111573&nodeid=7619
Ainakin aikaisempina vuosina tuolta Taideakatemian myyjäisistä on löytynyt varsin hienojakin juttuja; olen itse ostanut mm. joitakin grafiikanlehtiä.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 12:14
[…] Anu kritsioi myyjäisten krääsävalikoimaa: “Erilaiset myyjäiset muistetaan listata aina mukaan, kun mietitään eettisempiä ja ekologisempia joululahjaehdotuksia. Ja onhan toki niin, että suunnittelijoiden itsensä tekemät asiat ovat eettisiä siinä mielessä, että niitä ei ole teetetty riistohinnalla ties-missä ja ekologisia siinä mielessä, ettei niitä ole rahdattu merten yli tänne ja että niissä nykyään usein kierrätetään vanhaa materiaalia. Mutta jotenkin minulle silti jäi päällimmäiseksi mielikuvaksi se, että suurin osa tarjolla olevasta tavarasta on krääsää. Minusta maailma ei pelastu sillä, että ostan joulumyyjäisistä rintanappeja, jääkaappimagneetteja, koristeltuja peilejä, meikkipussukoita tai omatekemän näköisiä rihkamakoruja, tai niitä huovutettuja pötkylöitä, joilta ei näköjään voi välttyä edes TAIK:in myyjäisissä (Helsinki 10:ssä niitä ei sentään ollut). En tarvitse sellaisia, ja läheisenikin pärjäävät ihan hyvin ilman.” (Mari Koo) […]
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 12:47
Kappas vaan, ajattelin erittäin samankaltaisia eilen kaupunkikävelyllä jonkun Luonto-kaupan jouluikkunan ääressä - Se, että käyttökelvoton puusydänhärpäke on “Kind to trees” (Muistaahan kaikki sen ab fab -jakson, jossa Eddie tuo maahan afgaanipakolaisten riepuja ja kattiloita, joihin liimataan “Puiden ystävä” -tarra, hihi?) ei tee siitä yhtään vähemmän tarpeetonta krääsää. Paheksun syvästi.
Muutenkin jotenkin mun viha ns. sisustustavaraa kohtaan vain kasvaa, siis sellaista roinaa, joka ei ole taidetta, mutta jolla ei myöskään ole mitään funktiota muuta kuin “näyttää jotenkin ihanalle”.
Sit se “kiva tilpehöörä” vielä maksaa tolkuttomasti, esim. verrattuna nuorten suomalaistaiteilijoiden maalauksiin tms. töherryksiin, mutta sitä ostetaan ja myydään näköjään tolkuttomasti. Maailmassa on virhe.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 15:55
Anna, mietin just, että milloin ja miten ehtisin pistäytyä katsomassa, mitä Cheap Artia B-galleriassa on tarjolla. Juuri tuollaista olisin kaivannut lisää esimerkiksi TAIK:in myyjäisiin, olihan siellä jotain grafiikanlehtiä ja valokuvia tarjolla, mutta hyvin vähän verrattuna kaikkeen muuhun sälään.
Ihmettelen kyllä edelleen sitä, miksei TAIK:in tarjonta ollut sen design-painotteisempaa, vaikka sen pitäisi kai olla maamme johtava muotoiluoppilaitos.
sugar kane, suunnittelen just kirjoitusta työotsikolla Krääsäahdistus, osa 2, jossa tarkoitukseni on ruotia suhtautumistani niin kutsuttuun sisustamiseen. Poden nimittäin samanlaista vihaa sen suhteen kuin sinä.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 16:26
Krääsäahdistukseesi verrattavissa on minun vaateahdistus, joka syntyy näiden kaikennäköisten muotiblogien seuraamisesta. Kun en minäkään niitä vaatteita tarvitsisi, mutta kun kaikki muutkin ostavat koko ajan kaikkea kivaa ja ihanaa, niin pitäähän minunkin saada.
Ensi viikonloppuna näyttäisi olevan Ornamon joulumyyjäiset, jos vaikka kävisi kartuttamassa krääsävarastoa. Siellä on ainakin aiempina vuosina ollut ihan käyttökelpoista ja tarpeellista kamaa sateenvarjoista ja heijastimista laukkuihin.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 16:58
Cheapissa varmaan kantsii käydä asap, sillä parhaat viedään yleensä aina ensimmäisenä. Elleivät siis ole jo menneet. Tietty voit yrittää yhdistää Taideakatemian joulumyyjäiset ja Cheap Artin (siis tulla silloin 12-14.12. vkonloppuna)?
Mä en kanssa voi kestää sisustustavaraa (lue: sisustustaulut, koristetyynyt, erilaiset porsliinihärpäkkeet, pienet tunnelmavalaisimet..). Silti tää asia on myös ristiriitainen, sillä onhan mulla itselläkin erinäisiä asioita esillä kodissa (siis Ihan Oikean Taiteen lisäksikin), esimerkiksi joitakin vanhoja Arabian astioita. Ja kyllähän nekin oikeastaan on sisustuskamaa, sillä harvemmin mä okeesti käytän esim. kallista Valencia-hedelmämaljaa alkuperäisessä tarkoituksessaan. Tiedän myös sulla esim. olevan designleluja, joilla niilläkään ei oikeastaan ole paljon muuta funktiota kuin olla olemassa ja ilahduttaa silmää.
Silti vanhoilla, käsinmaalatuilla esineillä tai designleluilla ja Tiimari/what ever -rojulla on tietty jotain eroakin. Mutta miten paljon loppujen lopuksi eroa on kalliilla sisustusroinalla ja halvalla sisustusroinalla? Minusta ehkä kuitenkin vähemmän kuin äkkiseltään ajattelisi. Mä vaan satun tykkäämään enemmän siitä design-kamasta (tai siis jotain sinne päin), ja joku toinen siitä Tiimarikamasta, kai.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 18:49
2. Anu, vaateahdistus on tuttua täälläkin, muotiblogit tosiaan ruokkivat sitä. Itse olen tällä hetkellä sellaisessa moodissa, etten jaksa edes käydä vaatekaupoissa. Ne vähät uudet, jotka olen viime aikoina (sattuneesta syystä kerrankin tarpeeseen) hankkinut, olen enimmäkseen tilannut netistä.
Ornamon joulumyyjäisissä tosiaan on jonkun verran ihan laadukastakin kamaa myytävänä, tietysti sieltäkin löytyy myös niitä pelottavia huovutettuja asioita. :)
Anna, kyllä meiltäkin löytyy erinäisiä ns. sisustusesineitä, mutta olen kyllä vuosien mittaan karsinut niiden määrää aika rajulla otteella. Ja nykyään suurin osa niistä on matkamuistoja, eli niillä on ihan oma merkityksensä. Paitsi design-lelut (jotka toimivat silmänilon lisäksi myös inspiraationa), mun heikkouteni ovat omituiset tyynyt.
Tuo on kyllä totta, että ns. sisustuskrääsällä ja ns. design-esineillä ei lopulta ole kovin paljon eroa. On helppo halveksua sisustuslehtien krääsätaivasta, mutta sehän on vain omaa elitismiä. Ihan samalla tavalla sitä haalii roinaa kotiinsa, toisenlaista vain.
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 19:27
jeessii, mairel monta asiaa mieles ja osa jopa liittyy tähän aiheesee. mua on kans jotenki sylettäny tavara viime aikoina. ja mut tuntevat tietää et mul ei o mitää parempaa ku shopping for nick-nacks (muistatko sinä sugar sen jakson, patsyn rikkihappokuorinnan aikainen haaveuni hellon jutusta..?) MUTTA nyt, kun oma asunto alkaa olemaan ihan jopa realistinen haave ja toiviokuva mula on alkanu selkiintyy kans millasen kodin haluan. toki rakastan edelleen kinda useless kama mis on estetiikka läsnä mut silti elän siin ajartuksest et on vesikannu, turkoosii lasii kaj franck vaik onki klisee ja joo joo mut must se on kaunis.
koitan siis sanoo et must olis aika messevää elää kodis mis olis kaunist käyttötavaraa mitä vois vaik pitää ihan frail ku ei käytä. mun huonekalut on kaikki (paitsi sänky) mun äidin ja osa äidinisän lapsuudenkodeista ja must ne on ihania.
ku oon löytäny sen unelmakämpän.. ja ku sen eka kertaa näin aloin sitä päässäni sisustaa jo. must se on merkki ja oi miten hyvin mun mööpelit, kengät ja kaikki menis siihen tilaan.
tost krääsäst mist ei voi luopuu mul on omal kohdal jeesus-kamat, kaikkee ristii ja rukousnauhaa, krusifiksii ja tauluu. edelleen sitä shittii roudaan mukanani ku olen jossai ja kohdal sattuu. ja mun koruist ja muotilehdist en ihan helpol irtaannu.
(täs kommentis ei ollu taas mitää järkee..)
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 19:31
eli s emitä koitin sanoa oli tämä; musta on alkanu tuntuu et laatu korvaa määrän. omas (toivottavasti tulevas..) kodissani haluan elää pienemmäl tavaramääräl mut paremmal. on ne vanhat mööpelit, jeesus-roinaa jossai nurkas ja ku putkiremppa ohi ni keittiös shakkiruuulattia. sit oon tyytyväinen. vaatteet mahtuu yhteen (max kahteen) rekkii + tiety kaikki kamat ku viikattuna mut niitäkää ei sais olla yli 3 kaapillist. kengät samoin sillee et ne mitä oikeest käyttää vaan esil ja muut jossan kaapis pakattua ja lankattuna. mä oon alkanu aikuistuu vissii?
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 20:15
Anu, ihanaa kun mainitsit matkamuistot! Mä kanssa rakastan mun matkamuistoja (joista monet on kiviä, mutta erinäisiä kreisejä kitsch-juttujakin löytyy). Varmaan onkin lopulta niin, että esineen TARINA on se tärkein: jos muovikrääsä on lahja unelmien rakastetulta tai matkamuisto elämän kohokohdaksi muodostuneelta matkalta, se on aarre vaikka rahallinen arvo olisi ihan nolla. Ehkä juuri tästä syystä en lämpene sisustuskaupoille (ainakaan täällä Suomessa!): mitä pointtia olisi ostaa itselleen kaikkea täysin merkityksetöntä bulkkiroinaa - oli sitten kalliimpaa tai halvempaa?? Ei siihen liity silloin mitään sen merkityksellisempää, se on vain turhaa kulutusta.
Anu, voisitko esitellä omia matkamuistojasi? Olis kivaa! Satun rakastamaan myös kaikkea kristillistä kitschiä ja jeesus-kamaa. Maire kiltti: valota sinäkin kokoelmaasi! Olisi mahtista! :)
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 21:07
Hei! Olen jo pidemmän aikaa lueskellut blogiasi. Pidän teksteistäsi mm. kriittisen, maalaisjärkisen ja asiallisen suhtautumistavan takia. Samoja asioita on tullut mietittyä itsekin, mutta osaat jalostaa ajatukset hyviksi lauseiksi, joiden lukemisesta myös nautin. Ja toki matkakertomuksista. Jatka samaan malliin ja kiitos!
Maanantaina 1. joulukuuta 2008 klo 23:29
Mun tulee luovuttua turhasta kamasta aina muutoissa. Joskus jopa niinkin rankalla kädellä että jälkeenpäin sylettää (joo, sen aidon 60-luvun kukkamekon olisin toki voinut säästää näkemään tämänkin päivän kun pukeudun hameeseen muutenkin kuin suuriin juhliin). Eräässä valtavassa kamat pois -muutossa hankkiuduin päättäväisesti eroon lähes kaikesta sellaisesta koristetavarasta jolla ei ole toiminnallista funktiota, enkä tuota ole katunut.
Nyt, kun muutama vuosi tuosta on kulunut, on vanhan lipastoni päälle pesiytynyt vain muutama pelkästään koriste-esine, jokainen niistä majailee paikallaan minun erityisellä luvallani. Muilla esineillä on esteettisen arvon lisäksi käyttötarkoitus.
Jossain vaiheessa hankkiuduin parin vuoden välein eroon myös turhasta vaatetavarasta, mutta nyt, muutamaan vuoteen, ei ole moista siivousta tullut tehtyä. Varmaan ennenkaikkea siksi, että tuo kukkamekko ja pari muuta pois laitettua asiaa kirvelevät yhävielä…
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 0:27
Joo, tuo on aika silmiinpistävä piirre joulumarkkinoilla sun muissa ostajaisissa. Kierrätysmateriaalista tehtyä roinaa syynään eritoten; asia on sinänsä hyvä, mutta olis niin kiva jos lopputulema olis jotain laadukasta ja käyttökelpoista. Esimerkiksi pussukoiden tarve on minulla noin nolla. Ja mörökölli saa viedä minut, jos ostan mitään sinne tänne ommeltua, vaikka se kuulemma on “tarkoituksella” niin tehty.
Koruja olen pitänyt tapanani ostaa tällaisista tilaisuuksista. Huopaporkkanoiden ohesta voi löytää ihan kunnon tavaraakin, jonka tekijää mieluusti tukee. (On minulla huovutettujakin koruja tosin :) )
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 12:26
maire, uuden kodin sisustaminen onkin ihan eri asia kuin romun haaliminen kämppään, joka on ennestään romua pullollaan… varsinkin, jos esimerkiksi astioita ei ole olemassa ennestään.
Ja kyllä tuo asioiden etukäteen pohtiminen ja järjestyksen suunnitteleminen tosiaan kuulostaa aika aikuiselta. :)
Anna, pitänee tehdä matkamuistoista oma postaus - sitten joskus, kun on taas niin valoisaa, että saa kuvia. Ja tuo merkityksellisyys on just sitä, minkä puolesta jaksan paasata.
Anna2, kiitoksia kehuista. :)
Katja, mullekin on käynyt joskus noin, että jälkeenpäin kadun syvästi sitä, että olen heittänyt pois jotain oikeasti hienoa, kun olen kuvitellut, etten ikinä enää sitä tarvitse. Täytyy siis olla varovainen, kun innostuu touhuamaan.
vasiliisa, itsellänikin pisti silmään tuo “sinne tänne ompelu” - muutama muuten ihan kivakin idea oli pilattu huolimattomalla työnjäljellä. Esimerkkinä tulee mieleen eräs pehmolelumainen, topattu avaimenperä, jonka täyttöaukko oli ommeltu umpeen rumasti suoralla ompelukonetikillä. Ei näin!
Krääsän seasta kyllä löytyy joskus helmiä, niinkuin juuri mainitsemiasi koruja, mutta itse ihmettelen hiukan, eikö välillä voitaisi keksiä jotain muuta kuin niitä huopaporkkanoita tai sitten jostain lego-palikoista tai muovileluista tehtyjä koruja. Niitä on ollut kaikki markkinat täynnä jo muutaman vuoden ajan.
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 12:55
Hei Anu, olen ihan samm mieltä koko krääsästä. Mutta nyt asiaan, en ole jostain kumman syystä käynyt täällä vähään aikaan ja mitäs ihmettä luinkaan! Voi kuinka ihanaa, paljon onnitteluja ja kaikkea fantsua!
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 15:44
jätin taikin väliin tänä vuonna juuri tuon kuvaamasi viimevuotisen kokemisen takia. silloinkin tarjolla oli samaa roinaa, enkä jotenkin jaksa innostua saatikka penkoa. odotin enemmän taidetta (juurikin vaikka niitä grafiikalehtiä), mutta petyin kauheasti. ihan samoin ihmettelin sitä, että miksi maamme huippukoulusta ei löydy innovatiivisempaa porukkaa vai olisiko syynä, ettei niitä hyviä ideoita haluta “tuhlata” joulumyyjäisiin?
laitoin rahani jonkun opiskelijan tekemään kirsikkakääretörttuun, joka oli kyllä huikea kokemus…
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 19:55
Kata, kiitoksia paljon!
stella, kirsikkakääretorttu kuulostaa sentään hyvältä, mutta tällä kertaa leivonnaisia näyttivät edustavan vain jotkut elintarvikeväreillä omituisiksi värjätyt mokkulat.
Minäkin mietin tuota, että olisiko syynä se, ettei joulumyyjäisiin haluta pistää kovin paljon paukkuja. Toisaalta taas perus-joulumyyjäisiä on vähän joka paikassa, joten olisi aika hienoa, jos TAIK:ilaiset järjestäisivät nimenomaan taide- ja designmyyjäiset.
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 20:36
Luulen että Taikin opiskelijoiden kohdalla on kyse myös ihan yksinkertaisesti ajan puutteesta: opiskelut, kurssityöt ja muut kouluhommat vievät paljon aikaa ja moni on vielä töissäkin. Joulumyyjäiset ovat sitten jotakin sellaista ylimääräistä, johon lupautuu joskus syksyllä osallistumaan, mutta johon huomaa kyhäävänsä sitten kauhealla kiireellä jotakin kasaan muutamaa päivää ennen tapahtumaa. (En puhu omasta kokemuksesta kun en ole Taikissa opiskellut, mutta uskoakseni tämä on ihan mahdollinen selitys silti ja voisi selittää mm. kiireellä tehdyn näköistä jälkeä tai ei-ihan-niitä-omaperäisimpiä-ideoita.)
Mitä muuten tulee noihin muovikrääsästä tehtyihin koruihin (legot jne.): saisivat tosiaan jo jäädä. Ihmettelen kovasti niiden jatkuvaa suosiota. Ne on kaiken lisäksi niiin 2004… :)
Torstaina 4. joulukuuta 2008 klo 9:18
Hehee pakko kommentoida tällaisia muovilelukoruja myyvän putiikin edustajana, että vaikka kuinka haluaisi jo heivata nämä so 2004 -korut kokoelmista, niitä menee jatkuvasti ja paljon!
Sama juttu mitä kuulin taannoin Turussa järjestetystä Aura Street Market -tapahtumasta, vaikka tarjolla oli kerrankin edes hieman ajankohtaisempia tuotteita vrt. perusturkulainen keskiaikamarkkinakama, parhaiten porskutti sielläkin perinteinen myyjäiskama, huovutetut henkarit jne. En käsitä.
Torstaina 4. joulukuuta 2008 klo 13:39
Hahah, Elina, taidan jotenkin tietää tuon puheena olevan putiikin… Mutta siis eihän se putiikkia pahenna että niitä muovikoruja siellä on, jos kerran myyvät hyvin! :) Meidän kuluttajien vaan tarvitsisi minusta lakata haluamasta sellaisia (niin johan putiikitkin voisivat niistä luopua!).
Vakavasti puhuen, en mäkään usein käsitä ihmisten makua ja mieltymyksiä, mutta meitä on kai vaan niin moneen lähtöön. Kuten olen joskus sanonutkin, mä olisin kyllä varmaan maailman huonoin sisäänostaja, sillä en taatusti osaisi hommata kaupan valikoimiin sellaisia juttuja, joista ns. suuri yleisö tykkää. Kaikki (mun mielestä ihan sairaan hienot luomukset) jäisivät rekkeihin roikkumaan: ei siis putiikinpitäjäksi Annasta. Ainakaan täällä Turussa, jossa ihmiset on jotenkin ihan käsittämättömän konservatiivisia mieltymyksissään. Tuota perinteisen myyjäiskaman suosiota en kyllä pysty selittämään konservatismillakaan. Mitä se sitten on, en tosiaan tiedä!
Torstaina 4. joulukuuta 2008 klo 15:48
Juu, kai niillä perinteisillä taidekäsitöilläkin on ostajia, koska niitä on tarjolla niin paljon ja usein - vielä ennen joulua täällä Helsingissäkin on ainakin Naisten joulumessut ja Tuomaan markkinat Espan puistossa. Ehkä muovilelukorut ovat niistä joku 2000-luvun versio. :)
Torstaina 4. joulukuuta 2008 klo 16:49
En ole eri mieltä siitä, että myyjäisissä on pöydissä paljonkin krääsää ja sheissea oli se miten tahansa tehtyä tai tuotettua, mutta näin itse kädentöitä myyvänä pitää vähän kyllä puolustaa sitä, miksi niin moni myy myyjäisissä tilpehööriä.
Keskiverto myyjäisissä pienikin pöytä on muutamalle päivälle jonkun 300-400 euroa. Jotta pääsisi edes omilleen myyntiä pitää siis olla vähintään tuplasti tämän verran - ja silloinkin omalle työlle palkka on varsin vähäinen.
Niitä asiakkaita jotka väittävät haluavansa laadukasta designia ja hyvin muotoiltuja & toteutettuja erityisen laadukkaita käyttöesineitä on jonkinverran. Niitä ihmisiä jotka sellaisia sitten oikeasti myyjäisistä ostavat siihen hintaan jossa on mukana myös työtunnit on ehkä 1 tuhatta kävijää kohden. Jos myydään alle reilun kaupan hintojen (siis tarvikkeiden hinnalla tai jopa alle), ostajia saattaa löytyä kolme tuhatta kävijää kohden.
Kaikille kädentaidoille ja designille ON markkinat. Myyjäiset eivät vain ole varsinaisesti paikka jossa kohderyhmä designille ja arvotaiteelle yleensä liikkuu. Kun pöydästä aina yleensä maksaa melko reippahasti kannattaa myydä sitä, mikä kaupaksi menee ja silti käsityöläiset ympärillä kertovat vuosi vuoden jälkeen että myyjäisistä saatu tulo ei oikeasti useimmiten kata edes kustannuksia myyjäisistä jos sinne tullaan toiselta paikkakunnalta.
Laadukkaastikin tehdyt ja tuotetut käyttötavarat - kuten korut, kassit, vaatteet, astiat yms. jäävät monilta käsityömyyjäisten asiakkailta ostamatta koska “ne ovat niin kalliita”. Käsinneulotut sukat saisivat monien asiakkaiden mielestä maksaa viisi euroa, huolimatta siitä että langat niihin maksavat noin 4,5 euroa ja työtunteja menee useita.
Vikaa on toki ilman muuta myös käsityöntekijöissä - monet harrastajat menevät myymään puolivalmiita tuotteita ja sutaisten tehtyjä esineitä, sitä en kiellä. Mutta kyllä isompi ongelma on siinä, että käsityömessuilla kävijöistä iso osa on siellä joko etsimässä malleja kopioidakseen tai ostamassa halpoja pikkulahjoja kumminkaimoille jne. Enkä sano tätä nyt pahalla: myyjäisten tehtävänä on myös välittää tiettyä tunnelmaa ja ne ovat herkullinen käyntikohde monille, itsekin käyn vain lonnimassa monissa myyjäisissä jos en ole itse myyjänä. Pidän käsityöläisistä, luovuudesta, omalla työllä elävistä ihmisistä. Silloinkin kun en ole mitään ostamassa. Usein silti jotain kontakteja tai tavaraa tarttuu mukaan - jos jotain oikeasti laadukasta ja mielekästä löytyy olen valmis tuhlaamaan ihan oikeaa rahaa, en vain kolikoita.
Suomessa on myös aika vierasta se, että myyjäisiin olisi jurytys ja että niiden markkinointi kohdennettaisiin sille porukalle, joka ostaa sisustustaidetta (siis esim. maalauksia, tekstiileitä, veistoksia jne.) sekä uniikkeja ja/tai design-esineitä. Tälläisiä myyjäisiä tai jopa messuja järjestetään jenkeissä paljon ja niillä on usein yhteistä se, että osan järjestyskuluista sponssoroi joku iso lehti tms. jolloin myyntipöytien hinnat jäävät kohtullisiksi ja jolloin myös markkinointi tulee osin sponssorin toimesta. Isossa maassa toki on vähän erilaiset markkinat sekä luokkaerot…
Tiivistettynä: jos myy tuotteita on tarkoitus päästä omilleen ja mielellään saada jonkinlaista voittoa. Valitettavasti kolmen euron päällystettyjä tikkuaskeja saa helposti myytyä kymmenen, mutta yhden 30 euron korun myyminen voi olla jo suorite.
Pörrö
ei tänä vuonna itse myyjäisissä, vain tilaustöillä joulusesonkiin osallistuvana
Torstaina 4. joulukuuta 2008 klo 19:30
Pörrö, kiitos kattavasta katsauksesta! Tuo pätee varmasti ns. perinteisempiin myyjäisiin.
Tosin omiin ihmetyksiini liittyen täytyy sanoa, että miellän varsinkin Helsinki10:n myyjäiset nimenomaan designmyyjäisiksi, kaupan normaalin kohderyhmän huomioonottaen. Siellä käyvä jengi on kyllä valmis maksamaan paljonkin vähänkin uniikimmasta tavarasta. Ja siellä myytiinkin myyjäispuolella mm. sukista tehtyjä pehmoleluja hintaan 40 euroa, mutta silti suurin osa myytävästä kamasta oli minun mittapuullani krääsää.
Ja se, että TAIK:in myyjäiset tuottivat pettymyksen, voi tosiaan johtua siitä, että koulun opiskelulinjat ja yleisen maineen huomioonottaen olin kuvitellut, että heidän myyjäisensä eivät olisi ihan perinteiset. Oli siellä kyllä tiski muutamalla ihan tunnetullakin suunnittelijalla, mutta heilläkin oli myynnissä lähinnä jotain pikkutavaraa.
Ennen joulua on vielä jäljellä ainakin kahdet design-osastolle kuuluvat myyjäiset, huomenna alkavat Ornamon myyjäiset ja seuraavana viikonloppuna We Got Beefin myyjäiset. Saas nähdä, mitä niillä on tarjottavanaan.