Kesällä (mikä sellainen on?) ei juurikaan tee mieli lipittää kuumia liemiä, mutta syksy on soppa-aikaa. Olen kuluneen viikon aikana kokkaillut kahta suosikkiani, ensin tomaattikeittoa ja sitten linssikeittoa.
Tomaattikeiton reseptissä ei ole paljon jaettavaa, siihen menee paseerattua tomaattia, kuullotettua sipulia ja valkosipulia, mustapippuria, tabascoa ja pikkuripaus ruokosokeria (pehmentämään tomaatin makua). Ainoana huomautuksena pitää mainita se, että noissa tomaattisäilykkeissä on yllättävän usein lisättyä suolaa, mistä syystä kannan kotiini tölkkikaupalla Pirkka-merkin paseerattua tomaattia, siinä on aineksena ainoastaan se tomaatti, niinkuin kuuluukin. Suolaa tulee tähän soppaan riittävästi jo Tabascosta. Ja Pirkka-tomaatit on vielä ystävällisesti pakattu pahvitölkkeihin, jotka on täälläpäin helpompi kierrättää kuin metalli (jota siis ei voi kierrättää, koska sopivia keräysastioita ei vain ole).
Linssikeitossa on mukana vähän enemmän aineksia, ja se on silti helppoa ja varsin herkullista, vaikka itse sanonkin!
- Sipuleita (1-2 kpl)
- Valkosipulia maun mukaan
- Tuoretta punaista chiliä maun mukaan
- Tuoretta inkivääriä maun mukaan
- Porkkanoita (3-4 kpl koosta riippuen)
- Rypsiöljyä
- Vihreitä linssejä (n. 3-4 dl)
- Kuumaa vettä (n. 1,5 l)
- Mausteita: korianteria, juustokuminaa, paprikaa
Pilkottu sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri sekä siivutetut porkkanat kuullotetaan öljyssä ja kipataan pataan. (Pata on tärkeä – itse olen huomannut, että sopasta tulee huomattavasti muhevampaa kun sen keittää Sarpanevan rautapadassa teräskattilan sijaan.)
Linssit huuhdotaan (niissä voi olla jotain hiekkaa seassa) ja lisätään pataan. Päälle kuuma vesi ja mausteet, annetaan muhia noin tunti.
Jos haluat sopasta lihaisampaa, lisää n. 40 min keittelyn jälkeen sopiva satsi paistettua jauhelihaa. Soppaa voi tietenkin maustaa maun mukaan, esimerkiksi tuoreella korianterilla.
Tätä soppaa on helppo keittää isokin satsi, neljästä desilitrasta linssejä ja kolmesta-neljästä porkkanasta tulee neljän hengen annos. Jos laitat lihaa sekaan, linssejä voi olla suhteessa vähän vähemmän.
jo ensimmäiset hiukan viileämmät illat saivat minut soppatuulelle ja kuumien liemien lipittely jatkuu. omat lempparini ovat helppo tomaatti-kikpapukeitto sekä avokadokeitto (joka on samettista ja juuri niin kermaisen dekadenttia kuin voi kuvitella…). tarvitsee varmaankin postata lempparireseptit _uuteen_ (jeejee!) blogiin.
mulla se ainoo ruoka mitä oikeestaan teen on kans linssikeitto, porkkanaa, linssii ja sillei, mut mul yleensä punasii linssei ja tomaatin joukkoo tai siin loppukaartees heitän sekaan kookosmaitoo. mausteina mul on kurkumaa ja inkiväärii, chilii pippurii ja cayannee siis..
stella, avokadokeitto kuulostaa just mahtavalta (olen addiktoitunut avokadoihin ja varsinkin guacamoleen), jään malttamattomana odottamaan reseptiä.
Ja uusi blogi, kiitos vinkistä! Tutustunpa heti.
maire, mä säästän yleensä kookosmaidot wokkisetteihin, mutta mikä etteivät ne sopisi linssienkin kanssa samaan pataan. Kuulostaa hyvältä tuokin, ja voimakkaat mausteet taitavat olla se varsinainen asian ydin.
Kyllä Helsingin keskustassakin voi kierrättää metallia! Manalaa vastapäätä on parikin metallinkierrätysastiaa. Tosin saisi niitä olla paljon enemmänkin. Itsekin kuskaan metallini (kiroillen) toiselta laidalta kantakaupunkia sinne, mutta omatunto ei anna periksi laittaa niitä sekajätteeseen.
Minä en ole ihan niin ekologinen, että jaksaisin raahata säilyketölkkejä kilometrikaupalla jonnekin. Kiroilen vaan itsekseni ja laitan ne roskiin.
Lasinkeräys- sun muut astiat ovat kyllä ihan lähistöllä ja järkevän matkan päässä, mutta jostain syystä niiden seuraksi ei ole laitettu metallinkeräysastiaa.
Jee, ruokajuttu! :) Keitot on tosiaan mainioita – kiitos kun taas muistutit niistä! Teemmekin tästä innoittuneena heti huomenna linssikeittoa. Omat suosikkini ovat siskonmakkarakeitto (isoäitini mainiolla reseptillä), bataattikeitto (chiliä, limeä ja runsaasti inkivääriä), mustatorvisienikeitto (sinihomejuustolla makoisaksi maustettu) sekä linssikeitto (oma versioni on kreikkalainen, nyt voisi kokeilla tuota sun aasialaisempaa). Myös kesäkurpitsakeitto on ihanaa, jotenkin sienimäistä maultaan. Ja kesällä teen gazpachoa! Se on ihanaa.
Stellan avokadokeitto kiinnostaa minuakin, olenhan avokadojen suurkuluttaja. Kuulostaa hyvältä!
Keitot ovat muuten myös mainiota lounasruokaa. Vanhassa paikassa asuessani kävin usein keittolounaalla ihanaisessa Mansikkapaikassa Turun Piispankadulla. Kahvilassa on aina tarjolla kasviskeittoja sekä maanmainiota, tuoretta, paikan päällä leivottua leipää. Kaipaan noita lounaita…mistä muualta saa hyvää soppaa??
reseptit avokado- ja inkivääri-sienikeitolle löytyvät nyt blogista.
piti tuosta metallinkeräyksestä mainita, että meidän taloyhtiöömme saatiin vihdoin metallinkeräyslaatikko. ongelma oli sama, eli lasinkeräyspiste löytyy korttelin päästä, mutta metallia ei meinannut saada mihinkään. painostamalla, painostamalla.
Anna, siskonmakkarakeitto kuuluu minunkin suosikkeihini. Hmm, enpä ole pitkään aikaan laittanut, täytyykin pistää muistilistalle. Gazpacho on ihanaa, ja varsinkin autenttisessa ympäristössä. :)
Lounaskeittoja saa mm. meidän työpaikan ruokalasta (söin viime viikolla borschkeittoa, oli hyvää) ja Espresso Edgestä (jossa tosin tulee käytyä lounaalla valitettavan harvoin, kun on vähän kaukana).
stella, kiitos resepteistä. Täällä ei taida olla toivoa, että taloyhtiö hommaisi metallinkeräyslaatikon. YTV on kuulemma luvannut sellaisia joka puolelle pääkaupunkiseutua – seuraavien neljän vuoden kuluessa.
Stella – kiitos minunkin puolestani! Kokeilen varmasti kumpaakin keittoa!
Yksi mainio keitto unohtui vielä: miso-keitto. Mieheni ilahdutti minua muutama päivä sitten viemällä minut synttärieni kunniaksi japanilaiseen, ja söin taas pitkästä aikaan miso-keittoakin. Mieheni väittää että keitto maistuu varpaanväliltä, mä sen sijaan pidän siitä kovasti. No, se lienee niitä makuja, joista tykkää tai sitten ei. Olisko jollain hyvää miso-ohjetta kotitarpeisiin? En ole ikinä tehnyt sitä itse, kun ei ole tullut hommattua noita dasheja ja misotahnoja.
Miso-keitosta minulla ei ole mitään tietoa, en ole varma, olenko koskaan syönytkään sellaista.
Hih, kuinka ollakaan avauduin soppa-aiheesta toisenkin kerran omaan blogintynkääni hiljattain! Syksy ja talvi on soppa-aikaa ilman muuta!