Tiistaina 7. lokakuuta 2008
Packt Like Sardines in a Crushd Tin Box
Green Life for a Fashion Freak-blogin Nea pisti liikkeelle haasteen, joka on kiertänyt jo vaikka missä ja vielä Sugar Kanenkin luona, joten jos nyt sitten minäkin.
Minun kohdallani tämä ei koske pelkästään Hulluja Päiviä, vaan kaikkea ostamista - tai oikeastaan voisi sanoa, että se ei koske ollenkaan Hulluja Päiviä, koska en ole vuosiin käynyt niillä.
Helsingin kantakaupungissa asuessa se on oikeastaan aika helppoa. Keskustan Stocka (ja muutama kortteli sen ympärillä) on koko Hullujen Päivien ajan sellainen maanpäällinen helvetti, että minunlaiseni tungeksivia ihmismassoja, sovituskoppijonoja, sopivan koon metsästämistä, tekopirteitä kuulutuksia, munkkirasvan käryä ja kirkkaankeltaista väriä kammoava ihminen pysyy huomattavasti onnellisempana pysyessään loitolla siitä.
Taidan olla samalla tavalla vääränlainen nainen kuin Sugar Kane, koska kohta-näitä-on-meillä-kaikilla-peruskama ei kiinnosta ollenkaan ja mahdolliset piilotetut aarteetkin ovat yleensä niin harvassa, etten jaksa vaivautua. Kun en kuitenkaan oikeasti tarvitse juuri mitään (paitsi sen pitkän, valuvan villaneuleen…), säästän mieluummin hermojani, vaikken välttämättä rahojani sitten joskus, kun löydän sen, mitä haluan.
Hulluttelun sijaan aion mieluummin istua kotisohvalla kuuntelemassa otsikon mukaisesti Radioheadia ja syömässä kauden hittituotteita, oman pihan (tai siis vanhempieni pihan) punaisia talviomenoita.
Tiistaina 7. lokakuuta 2008 klo 21:18
Kiitos vinkistä, otan kiertämään blogiini heti !
=D
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 10:05
Kriittisyys on tosiaan paikallaan hullujen päivien aikaan - itsekin saan kyllä hermoromahduksen aina Galnoilla. SIlti: kommentaattori ei voi tässä lyödä rintoihinsa ja julistaa ettei käy Hulluilla päivillä. Sillä kyllä minä käyn - siellä on joitakin mun (kalliita) luottokamoja, kuten Biothermin rasvoja tai Wolfordin sukkiksia, lähes aina saatavilla ja köyhän on toisinaan jäkevää hyödyntää tarjouksia. Tänä vuonna kiikarissa ovat kumisaappaat, jotka normisti maksaisivat liki seitsemän kymppiä ja nyt 30 euroa. (Täytyy myöntää että varsinkin nuorempana ostin myös irtokarkkeja, pusuja ja jättisipsipusseja.)
Olenkin sitä mieltä, ettei Hullut päivät se vihollinen ole vaan turhan tavaran ostaminen ylipäätään. Jos tosiaan tarvitsen jotakin mitä Hulluilla päivillä on tarjolla, miksi en hyödyntäisi sitä, sillä käynhän Stokkalla muutenkin. (En väitä että sinä olisit väittänyt, ettei Hulluilla Päivillä voi käydä! :) Toisinaan tällaiseen hieman epäloogiseen puheeseen kyllä törmää. Että “voi luoja kun ihmiset käy hulluilla päivillä”, vaikka muuten itse shoppailisi stokkalla vallan alvariinsa.) Mutta se on minusta ongelma että ostetaan ostamisen vuoksi - tai mikä pahempaa: koska on halpaa! Siis vaikka ei tarvitse, ostaa jotakin vain kun sen saa edullisesti. SE on täysin älytöntä. Tulee ihan mieleen se kun täältä aikoinaan jengi teki matkoja Espoon Ikeaan - ja ostivat muovisia kippoja ja kuppoja muutenkin täysiin kaappeihinsa kun “eihän sieltä nyt voinut tulla kotiin ostamatta jotakin”.
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 10:14
Jep ! Kuvittelen en ikinä ole ollut hulluilla päivillä - niitä ei ollut olemassa kun silloin kivikaudella vielä asuin Suomessa, eikä satu ikinä kotimaan loman kohdalle.
Pariisissa on kyllä aleja rajusti - vaikka ne on teoriassa lakisääteisesti rajoitettu tiettyihin kausiin, nytkin on olemassa joku outo -30% ilmiö monessa paikassa.
Mutta jos jotain tarvii, olisi hassua olla ostamatta sitä halvemmalla ! Minäkin sisäistin tuon yleisenä elämänkatsomuksena : ostetaan vähemmän ja harkitummin, parempaa laatua ja siten kestävämpää - ja jos voi vielä boikotoida kiinalaista tuotantoa… (tekee tiukkaa sillä HenkkaMaukan lastenvaatteet ovat kovassa kulutuksessa meillâ ja harvinaisen hyvälaatuisia, yllätys yllätys).
=)
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 10:58
Anna, tämänkertainen haaste onkin “Lupaan harkita joka ostosta” - ei siis mikään täyskielto hulluille päiville tai stockalle, vaan lähinnä muistutus siitä, ettei halpaa ole ihan pakko ostaa vain hinnan vuoksi. Mutta hullut päivät nimenomaan lietsovat turhan ostamista - suurin osa tarjousvalikoimista kun ei ole stockan normaalia valikoimaa, vaan erikseen paikan päälle raahattua alekamaa.
Itse toki asioin stockalla muuten vähintään kerran viikossa, lähinnä ruokapuolella, ja parhaillaan jupisenkin itsekseni sen takia, ettei Stockan herkkuun ole asiaa enää tällä viikolla enkä saa sieltä tiettyjä suosikkejani.
Muuten kyllä olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten useinkaan jaksa kytätä täsmätarjouksia, koska siitä tosiaan seuraa altistuminen kaaoshärdellille. Samasta syystä jätän yleensä väliin alennusmyyntien alut (vain huomatakseni, että alkuryntäyksen jälkeen kokoja jne. ei enää löydy eikä kauppoja kannata koluta myöhemminkään). Toki hyödynnän tarjouksia silloin, jos sellaisia kohdalle sattuu.
Maurelita, ilmeisesti olet tosiaan ollut kauan pois Suomesta? Minun muistaakseni hullut päivät olivat olemassa jo 90-luvun alussa, silloin kun itse olin lukiossa. En tosin tiedä, oliko niitä kaikilla Stockmanneilla, mutta Turussa ainakin.
Kiinalaisen tuotannon boikotointi muuttuu koko ajan vaikeammaksi… yllättävätkin tuotemerkit ovat jo sortuneet siihen (kuten Marimekko).
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 11:03
Juu, niinhän se on: tarjolla on tosiaan paljon alekamaa. On hämmentävää millaista ostohysteriaa halpa roina saa joissakin ihmisissä aikaan. Itseäni roina ja penkominen kauhistavat; harrastankin ns. täsmäiskuja.
Minä olen kyllä jossain määrin tarjousten ja alennusmyyntien hyödyntäjä. Ja aina harmittaa jos huomaa että kallis neule jonka juuri ostin onkin nyt puolta halvempi. :) Olen varmaan oppinut säästäväisyyttä äidiltäni joka on tarkan euron nainen ja antishoppailia muutenkin. Ruokatarjousten yms. perässä en ole koskaan juossut, mutta kalliimpien hankintojen, kuten lentolippujen, vaatteiden jne., kohdalla hyödynnän kyllä mielelläni tarjouksia ja vähän kyttäänkin niitä.
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 13:11
Minä taas olen kokemuksen perusteella oppinut, että jos haluaa just jonkun tietyn vaatteen ja oikean kokoisena, kannattaa ostaa se heti kun näkee. Alennusmyynneissä käy turhan usein niin, että sitä hienoa ei enää löydy, vaan tulee ostettua jotain sinne päin, tai sitten löytyy, mutta väärässä koossa, joka kyllä menee päälle, kunhan vähän pidättää hengitystä tai on vähän turhan iso, mutta pysyy varmasti kasassa vyöllä tai kahdella…
Lentolippujen tapaisissa kalliimmissa hankinnoissa minäkin joskus kyttään tarjouksia. Lentolippujen kanssa se on helppoa, kun ei tarvitse lähteä kaupungille juoksentelemaan, vaan homma hoituu netissä.
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 14:44
Jos ehdottomasti haluaa jonkin tietyn vaatteen, se tottakai kannattaa ostaa siinä paikassa. Mä en niinkään (siis mitä vaatteisiin tulee) lähde etsimään mitään tiettyä alennusmyynneistä, mutta jos vastaan tulee jotakin ehdottoman laadukasta (ja omaa tyyliäni ajatellen “klassista”), investoin yleensä. Tällä periaatteella alesta on viime vuosina löytynyt mm. Filippa K:n silkkinen pikkumusta sekä muutamia ihania kashmir-, silkki-, ja merinovillapaitoja. Tuuria se toki vaatii - ja aikaa - mutta parhaimmillaan olen onnistunut löytämään laadukkaita perusvaatteita, jotka olisin kuitenkin tarvinnut mutta joista olisi normaalisti joutunut maksamaan paljon enemmän.
Puhtaasti ajan puutteesta johtuen on itselläkin viime aikoina jäänyt alet sun muut aika vähiin. Eipä kyllä kauppoja ole tullut ikävä. :)
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 17:55
Uhups paljastui vahingossa valtiosalaisuus… =o)
Keskiviikkona 8. lokakuuta 2008 klo 22:26
Kyllä Hullut päivät oli todistetusti olemassa ainakin Helsingissä jo vuonna -93. Muistan kun silloinen helsinkiläiskämppikseni raahautui parin tunnin junamatkalle Helsinkiin ihan vain Hullujen päivien takia.
Itse olen noudattanut jo useamman vuoden ajan täsmäiskutaktiikkaa. Samat tuotteet ovat myynnissä vuodesta toiseen, joten Hulluilta päiviltä kertyy lähinnä kulutustavaraa - sukkia, sukkahousuja, hiustenhoitotuotteita ja kosmetiikkaa. Vaatteiden sovittamisesta on turha haaveilla, joten ne voi unohtaa, jos ei sitten hanki neuleiden alle sopivia Filippa K -trikoopuseroita. Pahimmilta ruuhkilta välttyy käymällä ostoksilla aamupäivällä Tapiolassa. Ja sitten kiireesti alta pois…
Ajan puute on kyllä perheellisen vakio-ongelma, kuten Annalla. Siksi nykyään kannattaakin ostaa heti, jos jotain sopivaa tulee vastaan. Seuraavasta shoppailutilaisuudesta kun ei koskaan tiedä. Jos ei sitten halua turvautua Henkkamaukan postimyyntiin, joka tähän saakka on joka kerta osoittautunut hienoiseksi pettymykseksi.
Torstaina 9. lokakuuta 2008 klo 7:22
Wikipedia sanoo, että ensimmäiset hullut päivät ovat olleet Turun Stockalla vuonna 1986. Ensimmäisistä Helsingin hullutteluista se ei sano mitään.
Minäkin olen huomannut, että hulluilla päivillä myydään samaa kamaa vuodesta toiseen, mutta yksikään niistä ei taida kuulua minun vakiotuotteisiini. Joskus yritin käydä ostamassa sieltä nilkkasukkia, mutta tuntuu siltä, että Helsingin keskustan stockalla sukkaosaston hulina on pahin kaikista.
Lauantaina 11. lokakuuta 2008 klo 19:54
Lähdin myös mukaan tähän haasteeseen!
Sunnuntaina 12. lokakuuta 2008 klo 14:55
Hyvä. :)
Sunnuntaina 12. lokakuuta 2008 klo 22:23
Uutta olen jo pitkään hankkinut harkitusti, joten oma henkilökohtainen haasteeni kuluttamisen saralla onkin päästä eroon secondhand-harhalaukauksista - siis niistä jotka tietää varsin hyvin virheeksi jo ennenkuin tavara vaihtaa omistajaa!
Hulluilla päivillä kävin kääntymässä enkä pettynyt, sillä tiesin ettei tarjonta herätä intohimoja. Mutta ihan uusi kuje olivat tarjoukset jotka ei oikeasti ole mitään tarjouksia! Vai mikä tarjous se sellainen muka on, että pakotetaan ostamaan tuote, jota ei käytä, tuotteen jota tarvitsisi ja käyttäisi kanssa, ja maksamaan näistä kahdesta tuotteesta lähestulkoon sen mitä ne normaalistikin yhdessä maksaisivat? Kasvovoiteeni löysin onneksi ja puolivahingossa viikkoa aikaisemmin Sokoksen 3+1 päiviltä, euroa halvemmalla ja Hakiksen kosmetiikkaosastolla myös ruuhkasta kärsimättä :) -Stockan ote alkaa lipsua, ja olen ollut huomaavinani Hulluilla päivilläkin lievää asiakaskatoa aiempiin vuosiin verrattuna.
Aloitin oman projektini vastustaakseni Kiinan tuotantoa: opiskelen vaatteiden valmistamista ja aion siirtyä vähitellen omatuotantoon sekä pienimuotoiseen omatuontiin tykkänään. Ei välttämättä tule halvemmaksi mutta jos laadussa mättää niin tietääpähän kenelle reklamoida!
Maanantaina 13. lokakuuta 2008 klo 12:03
Katja, secondhand-harhalaukaukset taitavat olla aika yleisiä niille, jotka koluavat kirpputoreja ja secondhand-liikkeitä - halpaa on helppo ostaa.
Nuo pakettijutut ovat tosiaan yleistymään päin, varsinkin kosmetiikkapuolella näkee sellaisia aika paljon.
Hmm, omatuotanto ja omatuonti kuulostavat hyviltä. Jos meinaat joskus laajentaa bisneksiäsi, pistä vinkkiä tännepäin!