Maanantaina 15. syyskuuta 2008
Some days slip through your fingers and onto the floor
Minut on vallannut tavallista voimakkaampi syyslaiskuus. En ole jaksanut kirjoittaa, lukea, neuloa tai tehdä juuri mitään muutakaan kuin maata sohvalla, kuunnella Achtung Babya ja syödä kotimaisia kaneliomenoita ja kriikunoita.
Stella kirjoitti toisaalla (salasanan takana, joten en linkitä), kuinka hänestä on yllättäen alkanut tuntua siltä, ettei hän ehkä enää tarvitse uusia vaatteita. Olen huomannut saman omalla kohdallani. Olen aina pitänyt syksystä niin paljon, että syysvaatevarastoni on ollut kesävaatevarastoa laajempi ja monipuolisempi, ja muutaman vuoden laadukasta-ja-vähemmän -ostosten ja parin tämänvuotisen täydennyksen (mm. hieno harmaa patenttineuleinen baskeri, josta otan kuvan, kunhan jaksan) jäljiltä kaapistani löytyy tätä syksyä varten jo melkein kaikkea.
Tällä hetkellä tunnen voimakasta viehätystä muodottomiin, mutta kauniisti laskeutuviin vaatteisiin. Olen oleskellut viime aikoina Vuokko Nurmesniemen mustassa Viila-taidetätimekossa, mustassa palmikkoneuleponchossa ja uusissa saappaissani. Jos viitsisin mennä kauppaan, tarvitsisin vain parit sukkahousut, ne maihareiden kanssa käytettävät villasukat, joita en ikinä löydä ja jonkun pitkän ja valuvan, pehmeän ja nukkaantumattoman villaneuleen. Mutta näköjään pärjään ilmankin.
Tiistaina 16. syyskuuta 2008 klo 15:54
Mä oon kanssa lähinnä syönyt: vanhempieni kasvattamia rypäleitä, valkeita kuulaita ja kaneleita, torilta ostettuja luumuja ja kriikunoita, itse poimittuja kanttarelleja, herkkutatteja, suppilovahveroita, leppärouskuja, torvisieniä… Tällaista sienivuotta en muista koskaan olleen! Kaikkia ihania sieniä (kerrankin myös herkkutatteja ja leppärouskuja!) niin paljon kuin vain jaksaa syödä. Kun joku vain säilöisi ne mun puolesta…
Metsässä ravaamisen ja duunien takia on multakin jääneet nyt vaatekaupat väliin. Mutta enpä tarvitse mitään, minäkään. Kaapit pursuilevat jo muutenkin. Olen muuten kanssa pitänyt paljon Vuokon mekkoani, sitä mustaa Sumppua. Sellaiset taidetätireleet sopivat näihin synkkiin keleihin.
Yksi voisi kyllä olla kiva: musta ohut neulepaita (tai laadukas trikoo), jossa olisi kauniisti laskeutuva matsku ja jokin juju leikkauksessa. Mutta sitäkin aion katsastaa sitten Berliinissä. Enää reilu kuukausi! :)
Tiistaina 16. syyskuuta 2008 klo 16:53
Mulla on aika sama olo, ollut muuten jo pari vuotta. Kun muutenkin inhoan ostamista ja yritän viettää “älä osta mitään” päivää joka päivä. Mulla on just ne Vuokon mekot, hyviksi todetut saappaat, maiharit ja takit sun muut. En jotenkin muuta kaipaa. Sukkahousuja ja aluspaitoja voi tietty aina ostaa, mutta en halua mitään ja en tarvitse mitään.
Toisekseen, en halua heittää mitään pois, koska kaikki vaatteet ovat semmosia hyviä ja laadukkaita tai sitten niihin liittyy joku muisto, esim äidin vanha yms. ja kuitenkin kärsin tilaongelmasta. Hmm. Ehkä mun pitäisi joskus blogata tästä aiheesta. Mulla on kaksi isoa narnia vaatekaappia, lipastoja, arkkuja + kellari täynnä vaatteita. Eli toistan mantraani: En halua mitään!
Tiistaina 16. syyskuuta 2008 klo 20:20
Anna, Berliinissä kannattaa katsastaa ainakin FlagshipStore Berlinin tarjonta, siellä myydään niitä Cultivaten bambuviskoosipaitoja, joista olen aiemminkin kirjoittanut. Niissä on jänniä leikkauksia ja laskeutuva materiaali.
Kata, aluspaidat puuttuivat mun tarpeellisten listastani, niitä ei ole koskaan tarpeeksi - mutta toisaalta hyviä sellaisia on niin vaikea löytää, että yleensä en jaksa etsiä.
Mullakin alkaa pikkuhiljaa tulla tuo vastaan, että kaikki vaatteet ovat säilyttämisen arvoisia, mutta eivät oikein enää mahdu mihinkään. Siksikin on ihan hyvä olla haluamatta enempää.
Vaatteet ovat aina hyvä aihe blogikirjoitukselle, jäämme siis odottamaan!
Torstaina 18. syyskuuta 2008 klo 16:32
Ymmärrän tunteen. Itselläni on pari juttua, jotka ihan oikeasti on pakko saada (lähinnä pilalle menneiden tilalle), kuten villakangastakki, ohut neuletakki, jne. mutta ei mulla mitään maniaa ole niiden suhteen, vaikka oonkin tässä urakalla haaveillut kauniiden kuvien äärellä. Enemmän mua kiinnostaa opetella yhdisteleen juttujani mun näköisesti, eli HYVÄN näköisesti :)
Perjantaina 19. syyskuuta 2008 klo 11:43
Tuo yhdistely onkin haastavaa hommaa - itse huomaan kiskovani aina samoja yhdistelmiä päälleni, vaikka kaapeista löytyisi kyllä valinnanvaraa vähän erilaisiinkin vaihtoehtoihin. Pitäisikin tehdä joku ryhtiliike tuon asian suhteen.