Perjantaina 5. syyskuuta 2008
Remembering you standing quiet in the rain as I ran to your heart to be near
Honey Junkie antoi haasteen:
Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!
Varhainen syksy on musiikillisesti murrosaikaa, kun enää ei tee mieli kuunnella iloisia kesärallatuksia, mutta vielä ei ole pimeiden iltojen tummempien sävelien aika. Kuten viime vuonna totesimme, lokakuu on Leonard-kuu ja marraskuu on Tom-kuu. Syyskuussa sen sijaan voidaan kuunnella vaikkapa erinäisiä mustanpuhuvia englantilaisartisteja (tai ainakin siellä asuvia), ja sekaan mahtuu kyllä yksi ameriikanmantereen edustajakin.
Verve: Sit and Wonder
Honey Junkie ei kuulemma ota vastaan vastaväitteitä Verven uutuuslevyn biisien paremmuusjärjestyksessä, mutta väitän silti, että levyn (ja kenties koko bändin) paras biisi on sen aloitusraita.
The National: Apartment Story
Olen kuunnellut The Nationalia taukoamatta siitä asti kun bändin uusin levy, Boxer, ilmestyi viime vuonna. Apartment Story on noussut suosikkibiisikseni ihan vain siksi, että löysin sen sanoituksista itselleni elämänohjeen. Ja jos en kuuntele repeatilla tätä, kuuntelen biisiä Green Gloves.
Nick Cave & The Bad Seeds: Fifteen Feet of Pure White Snow
Olen viime aikoina kuunnellut Nick Caven tuotantoa enemmänkin, mutta valitsin listaan tämän helmen siksi, että huomasin sen videon (joka on yksi kaikkien aikojen suosikeistani) muistuttavan kummasti edellä mainitsemani The Nationalin Apartment Storyn videota. Täytyisi varmaan päästä jollekin vanhanaikaiselle tanssisalille hillumaan.
I Am Kloot: From Your Favorite Sky
I Am Klootin manchesterilainen surumielisyys sopii loistavasti sateisiin syysiltoihin. Tätä ei voisi kuunnella keskikesällä.
The Cure: Pictures of You
The Cure on syksyn ruumiillistuma - ja varsinkin bändin paras levy Disintegration. Se kuuluu syyskuuhun paitsi tunnelmansa, myös bändin musiikkiin liittyvien henkilökohtaisten muistojeni takia. Ja tietenkin siksi, että syksyllä saa taas pukeutua liian suureen villapaitaan.
Piti haastaa viisi, mutta tavoilleni uskollisesti olen laiska ja haastan vain kaksi: Mairen ja Minhin.
Lauantaina 6. syyskuuta 2008 klo 0:02
Höh, olisin voinut kertoa. Ymmärrän päivä päivältä paremmin Nick Hornbyn kirjan levykauppiashahmoja…
The Nationalin viisut ovat muuten siitä hassuja, että niistä voi löytää parin rivin mittaisia elämänohjeita, upeita lauseita ja hauskoja sutkautuksia… ja olla silti tajuamatta, mistä laulussa noin yleisesti veisataan. Tai ehkä pitäisi vaan keskittyä tarkemmin. Itse saattaisin just nyt listata sen Alligator-levyn avauspiisin, jonka nimeä ei ikinä autossa kuunnellessa tule katsottua.
Lauantaina 6. syyskuuta 2008 klo 10:34
Hyvä Karhuherra, anteeksi että unohdin, te olette nyt myös haastettu! Kyllähän tämä haaste kuuluu kaikille musiikkifanittajille. En oikein muuten tykännyt High Fidelitystä, mutta listojen tekeminen on tietenkin kaikkien kansalaisten perusoikeus.
The Nationalin lyriikat ovat tosiaan kummallisia, samaan aikaan hilpeitä, hyväntahtoisia, sarkastisia ja itseironisia. Niissä ei ole mitään tolkkua, mutta selkeästi niissä käydään läpi jonkinlaista aikuistumiskriisiä.
Lauantaina 6. syyskuuta 2008 klo 10:39
Karhuherran tapaan myös mun listalta löytyisi The Nationalin Alligator-levyä. Mä olen kuunnellut noin miljoonaan kertaan viime päivinä Friend of mine ja Baby, We’ll be fine -biisejä. Nationalin lyriikat on ihania ja kummallisia. Suosikkini tällä hetkellä on Friend of mine’sta: Why did you listen to that man / that man’s a balloon.
Syksyyn tuntuvat kuuluvan kaihomielisen melankolian ja tyylikkään synkistelyn ohella myös nostalgiajutut; omani ovat Interpolin kaksi ekaa levyä. Muistoja, muistoja…
Ja bile-Bruce on saanut vaihtua yhteiskunnalliseen Bruceen. Kuunnelkaapa vaikka Youngstown tai muita vastaavia teollisuuskaupunkiangstibiisejä. Iiiihanaa.
Sunnuntaina 7. syyskuuta 2008 klo 18:30
Alligator on kyllä hyvä levy sekin - niin ovat oikeastaan kaikki The Nationalin levyt, kun niitä tarkemmin kuuntelee.
Minulle Interpolin levyt ovat jotenkin aina kuuluneet enemmän kevääseen ja kesään, johtuen varmaankin siitä, että olen nähnyt bändin keikoilla juuri niihin vuodenaikoihin. Nick Caven keikka oli syksyllä (muistaakseni syyskuussa), se äijä tosin oli syysmusaa jo ennen keikkaakin.
Sunnuntaina 7. syyskuuta 2008 klo 18:56
No apua, kiitos! Ryhdyn heti väsäämään listaa ja saan sen mahdollisesti esille jossain vaiheessa huomenna…
-minh-
Maanantaina 8. syyskuuta 2008 klo 9:34
Jäämme siis innokkaina odottamaan!