Maanantaina 1. syyskuuta 2008
Barcelona kartalla ja kirjassa
Jokin aika sitten askartelin Google Maps -kartan Berliinistä, nyt on vuorossa Barcelona:
Kartalta löytyy kivoi juttui, eli ravintoloita, baareja, kauppoja ja vastaavia - kaikenlaista, mitä on tullut vastaan kuuden reissun aikana. Kartta avautuu linkistä klikkaamalla isompaan ikkunaan.
Kuten kartasta nopeasti näkee, kivat jutut sijoittuvat enimmäkseen kolmeen kaupunginosaan: Gràciaan (keskustan pohjoispuolella), El Ravaliin (vanhan kaupungin länsipuoliskolla) ja El Borniin (vanhan kaupungin itäpuoliskolla). Samat kaupunginosat ovat nähtävyyksiä jo itsessään, niiden katuja voisi vaellella loputtomasti. Barcelona onkin parhaimmillaan kapeita katuja, pieniä kuppiloita, persoonallisia putiikkeja, rentoja ihmisiä ja tuoksuvaa, lämmintä yötä.
Barcelona on ainoa vierailemani kaupunki, jolla on ominaistuoksu - se tuoksu on joka paikassa metrotunneleista hotellien käytäville, enkä ole koskaan oikein saanut kiinni siitä, mistä se tulee tai mitä se edes on.
*
Kovin helposti ei taida löytyä Tuulen varjon voittanutta, mitä Barcelona-aiheisiin kirjoihin tulee, mutta nyt sille on ilmeisesti ilmaantunut kilpailija. Huomasin eilen Akateemisen kirjakaupan ikkunassa ison mainoksen kirjasta nimeltä Meren Katedraali, se on jonkinlainen seikkailukertomus, joka sijoittuu keskiaikaiseen Barcelonaan. Meren katedraali on Santa Maria del Mar (joka löytyy ylläolevalta kartalta aika läheltä Beatriz Furest -laukkukauppaa), ja kirjan tarina etenee yhdessä kirkon rakentamisen kanssa.
Koska en edelleenkään osta kirjoja, joiden hyvyydestä en ole etukäteen varma, varasin Meren katedraalin kirjastosta. Varauslistalla on minun edelläni 166 ihmistä, joten ihan kohta ei ole tulossa lukuraporttia. Mutta onhan tuo nyt jossain vaiheessa luettava, kun siinä kerran on Barcelona.
Olenko minä muuten ainoa, josta tuntuu, että tällaisia historiallisia seikkailukertomuksia pukkaa nykyään ovista ja ikkunoista? Näiden kanssa täytyy varmaan olla erityisen tarkka, koska usein jonkun genren tullessa suosituksi alkaa käydä niin, että julkaistujen opusten määrä korvaa laadun.
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 0:23
Mulla on hirveän vahvat ominaistuoksumuistot monista kauoungeista, Barcelonasta on niin kauan, etten enää muista sitä, ellei se joskus ihan sattumalta jossain osu nenään se tuoksu. Mutta Amsterdam tuoksuu puulle(tai maalle) ja jäätelölle sekaisin, Kööpenhamina vohvelille ja Dublin yhdelle tietylle sätkätupakalle, kun sitä haistelee suoraan tuoreena topasta. Tampere tuoksuu raudalle.
On niitä muitakin, mutta nyt ei tule mieleen.
Historiallisia seikkailukertomuksia tuntuu muuten tursuavan joka lävestä nykyään ja minä olen ohittanut ne jo pitkään, kyllästyttää pahasti..
-minh-
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 12:16
Jep, Moskovan ominaistuoksu on vertaansa vailla. Tai ehkä se on koko Venäjän ominaistuoksu. Enkä nyt suinkaan tarkoita mitään negatiivistä, vaikka tuoksu ei olekaan mikään “kukkaistuoksu”.
Barcelona-kirjoista sitten. Olet varmaankin löytänyt tämän:
http://www2.hs.fi/extrat/kulttuuri/kirjat/kaupunkikirjasto/
Listalla näyttäisi olevan seitsemän kirjaa Barcelonasta.
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 15:31
Kyllä mulla on kanssa tosi selkeitä tuoksumuistoja liki kaikista käymistäni kaupungeista. Ateenalla oli hirmu selkeä - ja ihana - tuoksu: grillattua lihaa (kebua!!), timjamia ja valkosipulia, kreikkalaista kahvia, vahvaa tupakkaa, pakokaasuja, ouzon anista, välimerta… Metrotunnelin tuoksu muuten edustaa mulle aina suurkaupungin jotenkin uhkaavaa, silti niin alati kiehtovaa maailmaa. Niin: onneksi Turussa ei oo metroja, niin tää glamour säilyy.
Historiallisista (seikkailu)romaaneista: minusta se iso buumi alkoi jo useita vuosia sitten. Itse sekä olen että en ole tuon lajityypin ystävä. Rakastan esim. Waltaria, Perez-Reverteä tai Ecoa (ja tietenkin Tuulen varjoa!), mutta enimmäkseen on ikävä kyllä tarjolla lähinnä huttua. Kirjailijat ovat varmaan haistaneet hyvän markkinaraon ja tarttuneet siihen. Muutama vuosi sitten kovasti muodissa olivat nää uskonnollissävytteiset salaliittoteoriahommat a la Da Vinci koodi…
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 16:01
Barcelonan tuoksussa on siis se erilaista kuin muualla missä olen käynyt, ettei se ole mikään selkeä ja tunnistettava tuoksu. Ei pakokaasu (kuten New Yorkissa) tai palava puu kebab-ravintoloiden grilleissä (kuten Berliinin Kreuzbergissä) tai merivesi (niinkuin eteläisessä Helsingissä), vaan sen lähde on minulle edelleen täysin tuntematon. Ja se on sama koko kaupungissa. Epäilen, että siinä on osa viemärintuoksua ja osa jotain kukkasia, mutten ole varma.
minh, minuakin kyllästyttävät ns. bulkkiromaanit, mutta historiallisissa seikkailuissa on kyllä myös helmiä seassa. Niitä on vain hankala löytää sieltä, enkä haluaisi käyttää rahaa siihen.
2. Anu, olen silmäillyt tuota Hesarin listaa joskus ja lukenutkin niistä osan (Manuel Vázquez Montalbánin kirjat, Katalonia, Katalonian ja tietenkin Tuulen varjon, Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua odottaa edelleen hyllyssä). Täytyisi varmaan tilailla kirjastosta nuo loput. Ja joku voisi muuten joskus kirjoittaa Barcelonasta jotain muuta kuin historiallisia juttuja.
Anna, minä luulen että tuo historiallisten seikkailuromaanien buumi räjähti käsiin nimenomaan Da Vinci -koodin myötä. Sen jälkeen niitä on käännetty hirveällä vauhdilla lisää suomeksi. Sitä ennenkin tietysti olivat jo Ecot ja Perez-Revertet (joista jälkimmäinen meni aluksi vähän marginaaliin pienen kustantamon kustantamana).
Tuossa Meren katedraalissakin ilmeisesti on inkvisitiomeininkiä (mitäpä muutakaan keskiaikaan sijoittuvassa kirjassa…) ja se vähän arveluttaa myös. Inkvisition hommat käsiteltiin jo niin tyylikkäästi aikoinaan Ruusun nimessä.
Keskiviikkona 3. syyskuuta 2008 klo 13:44
Ah, olen niin samaa mieltä tuosta, että olisi ihanaa lukea myös nyky-Barcelonasta jossakin hyvässä romaanissa. Esimerkiksi Perez-Reverten Rummunkalvossa (joka on muuten ehdoton lempparini tuon kirjailijan tuotannossa muutenkin!) on niiiin lumoavaa Sevillan kuvausta, että luen kirjan yhä uudelleen sen vuoksi. Ja tietysti sen lumoavan papin vuoksi myös… Mutta siis yksistään tuo kirja on minulle syy siihen, että haluaisin kovasti matkustaa Sevillaan. Ja vastaavaa haluaisin lukea Barnastakin - vaikka haluanhan minä sinne tietysti muutoinkin.
Keskiviikkona 3. syyskuuta 2008 klo 15:53
Montalbánin dekkareissa tietysti kerrotaan vähän nykyaikaisemmasta Barcelonasta, mutta sekin on jo parikymmentä vuotta vanhaa. Muutenkin olisi kiva löytää enemmän nimenomaan nykyaikaisia kirjoja, joissa joku kaupunki on merkittävässä roolissa.
Torstaina 4. syyskuuta 2008 klo 12:04
Jep, Montalbánit on kyllä ihan hyviä. Mutta tosiaan sellaista nykykaupunkikulttuurin kuvausta kaipaisi kuitenkin. Ja ehkä dekkarit ei sit oo kuitenkaan niitä mun ihan suurimpia suosikkeja.
Pitää muuten tässä samalla kehua yhtä kirjaa. Tilasin ihan riskillä tuon Axl Rosen elämäkerran W.A.R., ja se on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi! Kuten the Dirt, myös W.A.R. kuvaa L.A.-rokin dekadenttia menoa 80-luvulla - tosin ei ehkä niin vaudikkaasti, mutta silti kiinnostavasti. Lisäksi Gunnarit on ainakin mulle Mötleytä kiinnostavampi aihe, sillä olen itse oikeasti kuunnellut Gunnareita (toisin kuin Mötleytä).
Kirjoittaja Mick Wall on kerännyt teosta varten ihan suunnattoman aineiston, mikä tuo kirjalle uskottavuutta (ja vaikuttaa kirjoittaja asiantuntevalta kyllä muutoinkin). Pidän kumminkin erityisesti siitä että a) ote on melkoisen kriittinen eikä fanittava, vaikka Gunnareille annetaankin bändinä tunnustusta silloin kun pitääkin b) vaikka kirjoittaja on kriitikko hän ei sorru kirjoittamaan vain itsestään ja suhteestaan musiikkiin, vaan kirjoittaa oikeasti Axl Rosesta.
Torstaina 4. syyskuuta 2008 klo 12:56
Mick Wallin suhde Gunnareihin ei varmaan ole ollut ihan ongelmaton - muistan yhden Gunnareiden biisin, jossa haukutaan toimittajia aika tylyin sanankääntein ja Wall mainitaan siinä nimeltä. Täytyykin kinuta tuo kirja lainaksi seuraavaksi. :)
Torstaina 4. syyskuuta 2008 klo 13:58
Juu, pieniä ongelmia tosiaan oli! Niitä kyllä selostetaan kirjassa - tottakai - mutta ne eivät onneksi jää värittämään koko teosta. Se ei kyllä jää epäselväksi että Axl on outo ja hankala heppu - mutta luulenpa tämän olevan ihan totuudellinen arvio, ei pelkkää Wallin katkeruutta. Tarina kyllä puhuuu puolestaan. :)
Ja saat toki lainata kirjan!
Tiistaina 9. syyskuuta 2008 klo 16:20
Tässä vielä yksi Barcelonaan liittyvä kirjavinkki. Mercedes Abad: Veri.
Tiistaina 23. syyskuuta 2008 klo 10:51
Sivuhuomautuksena: En voi suositella Meren katedraalia kenellekään lukutaitoiselle. Kirjan mukaan keskiajalla maaorjien ja käsityöläisten elämä oli ankaraa ja rankkaa, mikäs siinä. Keskiajalla henkilöhahmot olivat myös paperinohuita ja kävivät mielessään hämmentäviä keskusteluja moraalisten sisäisten kamppailujen aikana. Naiset olivat pahoja tai yksinkertaisia. Miehet olivat pahoja. Kaikki historiallisista dokumenteista kaivetut tuomiot ja rangaistukset toteutettiin lain kirjaimen mukaan. Jos pidätte Kaaari Utriosta ja/tai Mel Gibsonista Jeesuksena (=sadomasokismista), suosittelen kirjaa lämpimästi.
Tiistaina 23. syyskuuta 2008 klo 10:59
WanManSou, kiitos tiedosta. Kuulostaa siis pahasti siltä, että tuo menee DaVinci-koodi-kategoriaan.. No, saas nähdä, ehkä kuitenkin haen tuon opuksen kirjastosta sitten aikanaan.