Perjantaina 8. elokuuta 2008
Sonny ja silakkapuku in the air tonight
Pysytään samalla vuosikymmenellä kuin edellisessä viestissäni, mutta mennään vähän taaksepäin, vuoteen 1984. Olin kyseisenä vuonna itse varsin nuori, mutta onneksi Suomen televisiokanavat olivat siihen aikaan aina vähän jälkijunassa (jutun aiheena oleva sarja alkoi pyöriä täällä vasta vuodesta -86) ja huolehtivat myös kiitettävästi suosittujen sarjojen myöhemmistä uusinnoista.
Jos Bogart Co:n videossa sellainen liikkuvaan kuvaan oleellisesti liittyvä asia kuin toimiva, kerrontaa ja musiikin rytmiä tukeva leikkaus loistaa poissaolollaan, tässä pätkässä hommasta on huolehdittu varsin asiallisesti:
Mietimme eilen kavereiden kanssa, oliko Miami Vice kokonaisuudessaan niin kova kuin tuosta sarjan pilottijaksosta napatusta videopätkästä voisi päätellä. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että vertailukohtina olivat siihen aikaan mm. Speden tuotanto ja Matlockin kaltaiset poliisisarjat, joten saattaa olla, että aika on kullannut muistot varsinkin juonikuvioiden suhteen. Mutta tyyli on kyllä ikuista - ja huomatkaa, että nyt en todellakaan tarkoita sitä viime aikojen kasarihuuman takia joka puolelta tursuavaa, huolella riistettyä huumoriversiota siitä, vaan alkuperäistä, tosissaan kannettua ja huolella rennon näköiseksi sliipattua tyyliä. Sen yleinen linja on tietenkin kaikkien tiedossa, mutta kertauksen vuoksi tsekatkaa Wikipediasta löytyvä lyhyt katsaus sarjaan muodinluojana.
Älkää siis hyväksykö halpoja kopioita - kuten kalapuikkoviiksistä, Sonny Crockettin teini-ikäiseltä pikkuserkulta näyttävää Colin Farrellia leffaksi väännetyssä uudelleenlämmittelyssä - vaan respekt da old skool! Don Johnson on ainoa oikea Sonny!
Miami Vice oli oikeastaan miesten Sinkkuelämää toistakymmentä vuotta ennen viimeksimainittua. (Yritän muistella, onko mikään muu sarja sen jälkeen tehnyt vastaavaa vaikutusta nimenomaan miehiin, ja mieleeni tulee vain Twin Peaks ja sen prätkärotsit, halonhakkaajatakit, prätkäbootsit ja maiharit, jotka osuivat samaan saumaan grungemuodin kanssa 90-luvun alussa.) Ja kuten artikkelissa sanotaan, sarjan vaikutus näkyy edelleen, esimerkiksi Honey Junkien mainitsemassa Alexander Wangin tulevassa mallistossa.
Ja jos ihmettelette, mikä ihmeen silakkapuku, kyse on täydellisen 80-lukuisesta miesten puvusta, jonka tunnusmerkkejä olivat kiiltävä, silakkakuosinen kangas (siis sellainen metallinhohtoisissa vihreän ja sinisen sävyissä hohtava, kalanruotokuvioinen harmaa) ja lyhyt, ns. spencer-mallinen takki. Ollessani yläasteella 80-luvun lopulla koulumme rehtori piti tuollaista pukua joka päivä. Ja minun jälkeeni samaa koulua käyneet oppilaat raportoivat, että puvun käyttö oli jatkunut pitkälle 90-luvun puolelle. Samantapainen puku oli Sonny Crockettin päällä jossain Miami Vicen jaksossa, joten Miami Vice tuo aina mieleeni yläasteemme rehtorin.
Perjantaina 8. elokuuta 2008 klo 12:07
Heh, pakko tässä opetätinä kehaista että muoti ja populaarikulttuuri sekä muoti ja media -luennoilla käytän luonnollisesti juuri Miami Vicea ja Sinkkuelämää (+ jonkin verran myös Dallasia!) esimerkkeinä suurenkin yleisön muotitajuun vaikuttaneista tv-sarjoista. Miami Vice on ikiklassikko - juuri tyylinsä takia. Sarjan muu taso onkin ihan asia erikseen…
Mua kyllä viehättää kasarityyli kovasti. Ei tietenkään kaikilta osin, mutta monilta osin kuitenkin. Tykkään erityisesti maskuliinisten linjojen soveltamisesta naispukeutumiseen sekä runsaasta volyymistä yläosissa ja niukan piukoista alaosista. (Tykkään kovasti myös muodin kauhuvuosikymmenestä 70-luvusta. Disco on järkkyä, mut esim. punk ja Kenzon varhaiset jutut mahtista. Ja näiden lisäksi lemppareita on 20- ja 30-luvut. 70- ja 80-luvuillahan vaikutteita otettiinkin paljon just 20- ja 30-luvuilta, joten tää on aika loogista vissiin. Tuleekin mieleen: onko sulla erityisiä lempparivuosikymmeniä tai kausia??)
Perjantaina 8. elokuuta 2008 klo 12:28
Miami Vicestäkin tosiaan täytyy sanoa se, että sarjan miehet pukeutuivat tyylikkäästi, mutta varsinkin ne poliisinaiset olivat välillä kaameita sutturoita.
Mutta 80-luvulta löytyy tosiaan tyylikästäkin naisten muotia, 80-luvulla suunniteltiin varsinkin näyttäviä neuleita. Tuosta maskuliinisten linjojen soveltamisesta voisi muuten mainita ääriesimerkkinä Grace Jonesin (mm. Bond-”tyttönä” A View to a Kill -leffassa vuonna -85).
Ja tämän päivän esimerkiksi voisi vielä lisätä Martin Margielan Roisin-Murphyn-videosta-tutut leveähartiaiset jakut, ne ovat erittäin ilmeisesti saaneet vaikutteita 80-luvun naisten hartioista.
Täytyykin miettiä noita kausia tai vuosikymmeniä lisää ja tehdä niistä oma juttunsa.
Lauantaina 9. elokuuta 2008 klo 10:45
ahoy, mate. mun lukion hissan ope (nykyään sen lukion reksi) puolestaan käytti aina (and i mean AINA) kapeeta punasta mokka-skragaa ja viininpunasta silkkipusakkaa, sellast vaatehuone henkist. ja urbaanit legendat kerto et se sutas jotain abi-tyttöö abi-risteilyl.
kasaris on paljon hienoi elementtei kyl ollu olemas, mua välil jyrsii ku ihmiset dissaa sitä vaik jep olihan siel se pimeäkin puoli. mut vuoskymmenen alku oli must niin nättii meininkii. ja mul kyl toimii 70-luvun disckokin.. hmm.. mut muuten vuoskymmenist mul 20- ja 50-luvut ihan mieltsii huippuu. ja dior mulle kyl se merkkien merkki ja nerojen nero. koko talo ja herra ite.
ja apropoo, ostin sellasen l’officielin (menik oikee, ei jaksa tarkistaa..) special painoksen yves saint laurentin historiast. mielettömän nättii meisinkii johonki 70-luvul saakka, sit alko alamäki.. osaak joku kertoo mitä tapahtu?
Lauantaina 9. elokuuta 2008 klo 11:18
Viininpunaiset (ja tummansiniset) simo-vaatehuoneelta-hei-tyyppiset silkkipusakat olivat kyllä leimallisesti 90-luvun alun ilmiö.
Kasarissa on tosiaan pimeä puolensa, mutta niinkuin tuolla ylempänä Annan kanssa juttelimme, sieltä löytyy siistejäkin juttuja eikä niitä kannattaisi dissata. Kannattaa vain suosiolla unohtaa neonvärit ja toppapuvut ja keskittyä tyylikkäämpiin juttuihin ja varsinkin niiden muotoihin.
70-luvulla tapahtui paljon kaikkea kummallista, mikä on johtanut pukeutumisen ja vaatetusteollisuuden alennustilaan. Vielä 60-luvulla jengi pukeutui tyylikkäämmin ja virallisemmin, mutta 70-luvulla kaikilla oli liian pieni toppatakki ja ylikasvanut letti.
Maanantaina 11. elokuuta 2008 klo 12:04
Kasarimeiningin dissaaminen on mulle vain eräs osoitus sivistymättömyydestä. :) Siis jokaiselta (ja siis todellakin JOKAISELTA) vuosikymmeneltä löytyy aina sekä loistavaa meininkiä että kaameeta p*skaa, joten on itse asiassa aivan mahdotonta leimata joku vuosikymmen suoralta kädeltä mauttomaksi. Tietysti on hankalaa samasta syystä nimetä niitä lemppareitakin, tokitoki. Mä olen poiminut nuo suosikkivuosikymmeneni lähinnä siitä syystä, että niistä löytyy suhteellisesti enemmän suosikkeja kuin muista, ja haen inspiraatiota niistä useammin kuin vaikka 50-luvusta (joka tosin tuotti aivan upeaa muotia, ei ehkä niin mun näköistä kumminkaan).
Kasaria muuten dissataan varmaan osittain siksi, että varsin monet ilmiöt vedettiin silloin tosi överiksi. Mutta kysynpähän vaan: mitäs vikaa siinä sitten on?? Kun vedetään, niin vedetään kunnolla!
Maanantaina 11. elokuuta 2008 klo 19:51
Mulla on edelleen suosikkivuosikymmenien (ja muiden kausien) pohtiminen kesken, postausta tulee, kunhan saan ajatukseni kasaan.
Jokaiselta vuosikymmeneltä tosiaan löytyy sekä helmiä että tuubaa. Itse vain olen jotenkin kummissani siitä, että miksi 80-lukua juhlistetaan nyt nimenomaan sen tuuban kautta, vaikka sieltä löytyisi oikeastikin hienoja juttuja.
Överiksi vetäminen on vahvasti aliarvostettua!