Torstaina 28. elokuuta 2008
Korukasa
Kehuskelin eilen, että olen saanut siivousprojektini alkuun järjestämällä korut. Minulla on koruja kahdessa paikassa: käytössä olevat korut ovat olleet hujan hajan yöpöydällä (niiden on oltava esillä, sillä muuten en muista käyttää niitä) ja loput on arkistoitu yöpöydän laatikkoon.
Yritin jonkin aikaa hillitä yöpöydällä vallitsevaa sekamelskaa käyttämällä kasariaarre-kassalipasta korurasiana, mutta siellä ketjut ja korvikset menivät suloisesti solmuun keskenään. Kassalipas on nyt yöpöydän laatikossa toimittamassa arkistoitavien korujen säilytysvälineen virkaa (ne eivät todellakaan kaikki mahdu siihen, mutta on siitä jotain apua), ja yöpöydälläni pitää koruja järjestyksessä isäni vuosia sitten tekemä puinen lokerikko:
Lokerikko on paitsi kaunis sisustusesine, myös varsin oivallinen tarkoitukseensa. Seuraavaksi ohjelmassa lokerikon sisällön lähempää tarkastelua:
Puinen bambi-riipus pitkässä ketjussa ja kankainen linturiipus Emedemarta. Punainen akryylimuovinen pisarariipus Sirena con Jersey. Posliininen avainriipus Veera Kulju. Kasan päällimmäisenä uusin löytöni, kullanvärinen nahkainen ranneke tekstillä Of course nothing else than another additional something, Bless (tuo teksti iski huumorintajuuni välittömästi).
Vinyylilevystä tehty rannerengas, Secco. Sen alla harmaa ja musta muovirengas Cooee. Kauris-rintaneula Tatty Devine. Kuvasta katoava kissa -rintaneula on lahja, ostettu käsittääkseni Etsystä. Ruusukvartsisormus on 30-vuotislahja, Kalevala Koru.
Sydän- ja kissariipukset ketjuineen Aarikka. Nahkainen pussukkariipus Prodotyp. Pöllökorvikset lahja, ilmeisesti Etsystä. Vaaleanpunainen lasiriipus, lahja. Kultainen sydän on rippilahja!
Jotain aivan muuta on yhtä aikaa kultaisen nahkarannekkeen kanssa löytämäni toinen Bless-koru:
Kyseessä on siis harmaalla materiaalilla pinnoitettu iso hakaneula, vähän vastaava kuin ne, joita käytetään kietaisumallisissa kilttihameissa pitämään helmat aisoissa. Kuvassa se killuu neuletakin napinlävessä, mutta se saattaisi näyttää paremmalta jonkun löyhäpintaisemman neuleen rinnuksessa (tuosta neuletakista en uskaltanut tunkea sitä läpi, ettei jäisi reikää). Ja tietenkin sillä voi kiinnittää erilaisia asioita paidankauluksista kaulaliinoihin.
(Kun kerran aloitettiin, luetellaan nyt vielä vaatteidenkin merkit: neuletakki A.P.C. ja violetti toppi, jossa laskokset kauluksessa ja nauhakuja vyötäröllä O Belgium.)
Torstaina 28. elokuuta 2008 klo 20:12
Hei toi hakaneula on ihan mahtava! (Oon itse asiassa joskus käyttänyt koruna äitini Englannista ostamaa kiltti-neulaa, mutta toi on tietty vielä hienompi!) Mistä noita Blessin juttuja muuten saa? (Tuo sun laittama linkki/sivu ei jostain syystä pelitä mulla.)
Ja tarkennusta, kun tässä nyt korujen merkkejä luetellaan: Kissa-neula on Etsystä, valmistaja Paraphernalia. (SIllä on aika hienoja juttuja muutenkin, kantsii tsekata.) Pöllö-korvikset on Holly Modine Studion.
Torstaina 28. elokuuta 2008 klo 21:13
Blessin koruja saa Helsingissä Wunderista, löysin nuo sieltä aivan sattumalta. Niitä oli harmaan lisäksi ainakin mustina ja valkoisina.
Perjantaina 29. elokuuta 2008 klo 11:52
Yllättäin tulin hehkluttamaan ja kysymään samaa kuin Anna, täällä on aika samanmakuisten (noin ei kai oikeesti voi sanoa?) taidetätien kokoontumisajot taas. :)
Muutkin korusi kyllä omisin mielelläni. Itse tykkään älyttömästi isoista rannerenkuloista kuten tuo Seccon, mutten osaa käyttää. Osaaksää?
Perjantaina 29. elokuuta 2008 klo 11:56
Samanmakuiset taidetädit on just parhaita, niinkuin olen ennenkin sanonut.
Jotta ison rannerenkulan kanssa pystyy olemaan, sen pitää olla a) kevyt, b) tarpeeksi tiukka, c) oikean mallinen. Tuo Seccon rengas täyttää kaikki kriteerit, kun taas esimerkiksi tuo musta Cooee-rengas on vähän liian väljä - se juuttuu joskus poikittain ranteeseen siitä aukostaan.
Mutta otan tuon Secco-renkaankin yleensä pois työpäivän ajaksi, kun sormet ovat enimmäkseen näppiksellä ja rengas ottaa kiinni läppärin reunaan.
Perjantaina 29. elokuuta 2008 klo 13:42
Jee - näin on! On loistavaa että kolmessa eri cityssä vaikuttavat samanmakuiset tädit voivat jakaa suuremmoiset ajatuksensa näin kivasti ja kätevästi. Multa puuttuu vielä oma blogi. Pitäisköhän?
Saan nykyään eniten inspiraatiota juuri näistä muutamista suosikkiblogeistani. Tuo Verven uusin (ja vanhin!), nyt esimerkiksi. Kiitokset Anu, Sugar Kane - ja Honey Junkiekin! Vaatepuolen inspiraatioista nyt puhumattakaan. Toivottavasti vaan porukka kestää näitä mun pitkiä sepustuksia…
Mausta muuten vielä, vaikkakin totaalisesti asian viereen (and what else is new…). Pakko hehkuttaa, miten iiiiihania suomalaisia luumuja ahdan parastaikaa sisääni. Siis niin hyviä! Ja entäs sitten se, että nyt on pitkästä aikaa huikea herkkutattivuosi! Mä olin maanantaina puoli tuntia sienimetsällä - ja löysin siinä ajassa kolme kiloa herkkutatteja. Muistelen, että Anu löysi joitain vuosia sitten tosi paljon noita. Onko hyviä ruokaohjeita jaettavaksi? Siis klassisen risoton ja soosin ohella? Ah, mä RAKASTAN loppukesää/alkusyksyä! Mikä sadonkorjuun juhla!
Nyt mä oon hiljaa…
Perjantaina 29. elokuuta 2008 klo 16:02
Oma blogi on mitä suotavin asia, ja pitkät sepustukset sopivat tänne aivan oivallisesti.
Pitäisi etsiä itsekin jostain suomalaisia luumuja, olisikohan Stockalla? Torille en yleensä koskana jaksa raahautua. Itse olen ahminut säkkikaupalla ranskalaisia aprikooseja.
Ja juu, niitä herkkutatteja löytyi ämpärikaupalla Elimäen metsistä eräänä sateisena loppukesänä joskus viitisen vuotta sitten. Mä olen muistaakseni tehnyt herkkutateista lähinnä risottoa. Roomassa tarjoiltiin herkkutatteja vaikka missä, pastakastikkeesta pizzantäytteeseen. Ne eivät tosin taida sopia piirakan täytteeksi ihan yhtä hyvin kuin torvisienet tai suppilovahverot?
Perjantaina 29. elokuuta 2008 klo 16:24
No kyl herkkutateista varmaan mainiota piirakkaakin saisi! Pitääpä kokeilla, sillä tänä vuonna noita ihanaisia tuntuisi olevan taas kaikki metsät täynnä.
Turussa suomalaisia luumuja on vain torilla. Mutta siellä onkin sitten lukuisia eri lajikkeita. Omia suosikkejani ovat ns. vanhat punaluumut, pienehköt punaiset luumut, joissa on kypsänä ihastuttavan aromaattinen, yhtä aikaa hunajainen ja pirteän kirpeä maku. Myös kriikunoita olen ostanut pari kertaa, mainioita nekin! Niitä tosin myyvät vain maalaiset, joten on ehdittävä paikalle aamutuimaan niitä saadakseen.
Sunnuntaina 31. elokuuta 2008 klo 14:51
sata asiaa pääs yhtä aikaa.. edellisee viitaten, anna, diorit 2 € on nerokasta. ite löysin aikinaa kans diorin monsieurit eurol hietsust ja menin vaihtaa linssit aurinkolinsseihi. sellaset isot, ruskeet 70-luvun telsut, hienot. ja vanhana uffilaisena ymmärrän syvästi antipatiat uffii kohtaa. henkilokuntana siel sai aika kliffasti kannettuu kamaa himaa edukkaasee hintaa.. joo joo, moraalitonta jne mut minkäs teet ku hienoo hääpukuu tulee etee? en ite oikee jaksa enää nykyää kirppiksii sillai kiertää. haluun enemmän just samal tavala ku sanottii itel ekna jonku hienon, vaik hit hiuka kalliimmanki.
mut nyt tuli pojal sit tenkkapoo eteen. olin just hesan stokkal ja eksyin ostaa hatun ja huivin (ju nou, syksy ja viilee, mul halu näyttää jotenki boheemilt mut silti asiallisetl nuorelt aikuiselt miehelt..), molemmat bossin. ne makso yhteensä riettaan summan rahaa ja mul nyt pieni kihelmöinti sydämes et palautanko ne vaan suosiol..? kovin tykkään joo mut aloin sit summaa spennaaamaa vaan sit.. pit’s varmaa laittaa kuvaten ja blogata jos joku osais antaa palautet.. mun kaveri kyl on järjen ääni ja hiuka näytti totiselt ku touhusin siin kassal mut sanos kans et kunnioittaa mue et pystyn niin “ilmapäisesti polttaan rahaa..
crap, akku loppuu. palaan asiaa jossan välis kunha junast ulkon.
Sunnuntaina 31. elokuuta 2008 klo 18:38
Luulen, että en ole oikea henkilö arvioimaan kenenkään liiallista rahankäyttöä vaatteisiin. :) Kai se menee niin, että jos törsäys ei aiheuta välitöntä turmiota ja jos niistä ostoksistaan oikeasti tykkää, mikäs siinä ja asiat yleensä järjestyvät jotenkin, mutta… laita vaan kuvia, niin mietitään porukalla.
Maanantaina 1. syyskuuta 2008 klo 13:23
Maire, kiitos. :) Halvalla tosiaan lähtivät. Rahan käyttö on mulla aina visainen juttu: kun tulot on kovin epäsäännöllisiä, tulee aina vähän kylmä hiki jos tulee törsättyä oikein urakalla. Siinä sitä sitten miettii, että entä jos ei ensi kuussa olekaan suuremmin tuloja, niin milläs nämä sitten taas maksetaan… ;) Että ymmärrän angstin. Mutta yleensä jotenkin aina selvitään!
Makee hattu ja huivi kuulostavat hyvältä! Kuvia olis kiva nähä.
Maanantaina 1. syyskuuta 2008 klo 16:42
jeessii, koitan saada tänää kuvattuu ja pohdittuu (vaik huivi ainaki menee takak ku niin simppeli malli ym ja täti sano et hän kyl mul sellasen neuloo..) asiaa. Ja kaikkee inspist tullu et pitää kans korut plokkaa ja vaatteet käyny tänää läpi melkee kaikki ja sillai..
et busy ilta edes. ja sit ku anu inspas mua ja sugar kane inspas mua ni tässähän olis paljon tekemist..