Tiistaina 5. elokuuta 2008
Ja sitten tulin järkiini (not)
Rämpiessäni ulkona eilisen ja tämän päivän paskakeleissä kesäsateessa (eilisestä oppineena menin tänään aamulla töihin taksilla, mutta tuuli melkein pyyhkäisi minut mereen, kun astuin autosta ulos - ei pysty käsittelemään tällaisia kelejä tähän aikaan vuodesta) muistin taas, miksi olen jo niin monena vuonna jättänyt sen rokkihenkisen, pusakkamallisen nahkatakin ostamatta.
Minähän siis vietän suurimman osan ajastani noin kilometrin säteellä merenrannasta (käyden välillä hyvinkin lähellä sitä) ja liikun enimmäkseen kävellen, ja kun Suomen kesä- ja talvikelit usein niin hämmästyttävästi muistuttavat toisiaan, se hupullinen, keleiltä suojaava takki olisi oikeasti fiksumpi valinta kuin lyhyt ja kankea nahkatakki (kerrostaminen ei käy, koska märkä villapaidan helma on ikävä asia). Function before fashion, niinku.
Tämä päätös sai vahvistuksen, kun ensin kävin muutamassa kaupassa ihmettelemässä vähän-sinnepäin-hienojen nahkarotsien hintalappuja ja sitten jäin miettimään, millaisen nahkatakin kanssa vielä voisi käyttää maihinnousukenkiä näyttämältä liian konootilta (esimerkiksi Acnen syksyn mallistossa on hieno biker-henkinen takki, mutta se on kovasti kallis ja sen takia pitäisi pistää kenkävarasto uusiksi). Lopulta päädyin ihan sattumalta Yoox.com -nettikauppaan, ja homma oli valmis. Kyseessä on siis puoti, joka myy ns. huippumerkkien vanhoja mallistoja jonkinlaisella alennuksella, ja sieltä löytyi tämä viimesyksyinen kaunokainen. Ja se on kohta minun!
Onhan sekin hintava (alennettunakin), mutta minun kylmänarka takamukseni ja heiveröiset keuhkoputkeni kiittävät toivottavasti vielä monta vuotta tästä eteenpäin. Ainakin kuvassa tuo takki näyttää juuri tarpeeksi yksinkertaiselta ja tarvittaessa helposti huivein ym. asustein muunneltavalta, että sitä voisi kutsua ajattomaksi. Ensi viikolla nähdään, millainen se on oikeasti.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 11:44
Vaikuttaa hyvältä hankinnalta tuo takki! Se on juurikin hyvin ajattoman ja niin muodoin elegantin oloinen - joskin huppu ja vetoketju tuovat ainakin minulle ehdottomasti myös mieleen grungen. Vaan sehän varmaan sopii ihan mainiosti: tyyliisi kuuluu minusta muutenkin viittauksia tuohon populaarikulttuurin lajiin.
Nuo nyt niin kovin muodikkaat rokkipusakat tai bikerrotsit ovat minusta vähän hankala pala. Sinä kirjoitat muuttuvasi turhan konootiksi jos yllä on sekä maiharit että biker - ja vähän samasta syystä myös minä päädyin bikeria astetta naisellisempaan nahkarotsiin. Mulla tosin ei ole maihareita mutta kylläkin monen moista rokkihenkistä päällepantavaa (kuten koruja tai vaikkapa farkkupaita tai bootsit!), enkä halua näyttää teemabileisiin osallistujalta (semminkin kun vihaan teemabileitä)! Tämän tädin eräs tyylisäännöistä kuuluukin, että kerrallaan vain yksi selkeästi populaarikulttuurinen elementti asuun, niin ei mene metsään. Teininä päällä oli tietysti aina koko hevirepertuaari, mutta no more.
Eli nykyään joko punkit tweed-converset TAI moottorisahariipus, mutta ei näitä yhtäaikaa. Muistaakseni myös sugar kane on kirjoittanut ansiokkaasti tästä vaikutteiden hienovaraisesta käytöstä.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 13:47
Hmm, minäkin voisin kirjoittaa lisää vaikutteiden käytöstä.
Itse en ole yhtä ehdoton sen suhteen, että kerrallaan vain yksi populaarikulttuurinen elementti - minä kun tykkään yhdistellä eri alakulttuurien elementtejä keskenään. Liika on tietenkin aina liikaa, mutta hienovaraisuus toimii.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 13:59
Ihana, sun näköinen, ajaton ja ajallinen takki!
Mäkin löysin eilen kohtaloni, Filippa K:n talvitakin (riittävän pitkä, todella hyvää villakangasta, kotilomallinen, mutta vyöllä kurottavissa kiinni jne jne), ja päätin että mä tarvitsen oikeastaan vain sen. 350 e on mulle tosi paljon rahhaa, mut ei auta kuin pihistellä. Multa puuttuu talvitakki, joka sekä on siisti että jolla oikeasti selviää, ja joka vielä tekee musta kauniin ja voittamattoman!
Kaikki kokeilemani nahkatakit ovat olleet liian lyhyitä mulle, ja niihin oikein ihaniin mulla ei ole varaa.
Anna, vaikutteiden hienovarainen käyttö on just oleellista! Tääkllä Tampereella turhan moni tuttavapiiristäni näyttää rokkiluukkiin jumahtaneelta vanhukselta kokomustissaan, rokkikoruissaan, liian kauan liian mustaksi värjätyssä tukassaan, jne. eikä ollenskaan alakulttuurimenneisyyttään ylpeänä kantavalta, nykypäivää elävältä tyylikkäältä aikuiselta.
Tähän kuuluu kyl oikeastaan myös materiaalien päivitys: Jossain vaiheessa vaan on fiksumpaa valita päälleen laadukas, musta tai peräti harmaa, ohut neule kuin rokkikaupasta ostettu teepaita. Ainakin, jos sen ehdoin tahdoin haluaa yhdistää nahkahameeseen, niinku mää.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 14:23
Anu: Sanon ehkä vähän turhan jyrkästi kun paasaan että yksi alakulttuurijuttu per asu. Tarkoitan siis että yksi ALLEVIIVAAVA ja/tai NÄYTTÄVÄ alakulttuurijuttu per asu. Esim. farkut kantavat toki aina tiettyä tervetullutta kapinallisuutta muassaan, mutta ovat samalla mitä selvimmin perusvaate - eli yhdisteltävissä asuun kuin asuun. Sit taas jotkut kirjaillut bootsit tai näyttävä koru on niin silmiinpistäviä juttuja asussa, ettei se oikein kestä paljoa enempää. Ta sit mä oon vaan niin neuroottinen…
Sugar kane: hyvä huomio tuo materiaalihuomio. Kuten myös tuo musta/harmaa -juttu. Teini-minä kulki vaan mustissa, täti-minä vastaanottaa värimaailmaansa iloiten myös harmaan, ruskean sekä sinisen sävyjä - sekä tietenkin pienen ripsauksen intohimon punaa.
Kuulostaa muuten hyvältä myös tuo sun takkilöytö!
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 14:30
Tämä täti kulkee aina välillä kokomustissa, ihan vain sen tehokkaan efektin vuoksi - mutta ei kylläkään rokkiluukissa, vaan enemmän sellasen mainostoimistotaiteilijan tyyliin.
Mutta mustan jos minkä pitää olla laadukasta ja hyvää materiaalia, mikään ei ole niin kamalaa kuin pesussa juuri väärällä tavalla virttyneet mustat vaatteet.
sugar kane, Filippa K:n kotilotakki kuulostaa oikein hyvältä - mä olen kovasti miettinyt noita kotilotakkeja, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että taidan olla liian lyhyt sellaisiin, tai siis, sellaiset usein kaavoitetaan pitemmille ihmisille. En halua mitään hobittifiilistä. Enkä kyllä tarvitse talvitakkia, sellaisia mulla on useampia.
Anna, minusta farkut eivät nykypäivänä ole enää kovin kapinalliset, elleivät ne sitten ole jotenkin erikoiset leikkaukseltaan tms. Suurin osa jengistä esim. minun duunialallani kulkee farkuissa.
Alleviivaavuuden suhteen olet oikeassa - se koskee oikeastaan mitä tahansa efektiä pukeutumisessa. Ei liikaa sälää yhteen asuun.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 14:59
Anu, joo, ne mitoitetaan aika pitkille, ja ovat muutenkin jotenkin kookkaiden juttu (mäkin tarvin korkkarit “yltääkseni” kotelovaatteiden mittoihin - mutta mulla on korkkarit aina, joten se ei vaadi hirveitä :)). Onneksi jotkut jutut ovat!
Bloggasinkin aiheesta samantein!
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 15:12
Joo, farkkuja on kyllä moneen lähtöön. Silti oon sitä mieltä että suorissa, hyvin istuvissa, hyvällä tavalla hyvin tavallisissa perusfarkuissa on kuin onkin rokkia. Aina. (etkös sinäkin muuten hommannut esim. ne siniset Levikset juuri niiden rennon grungehengen takia? :)) Sit on erikseen dimangikirjailtuja farkkuja ja vaikkapa näitä siistin-toimistotyöntekijän-farkkuja (eli tummansinisiä, kapealahkeisia, stretchiä sisältäviä juttuja, joita itseltäkin löytyy yhdet Filippa K:t kaapista parin vuoden takaa, ja joiden varret oli tapana ujuttaa saappaan lahkeeseen). Näissä ei tietenkään oo rokkia.
Kyllä tämäkin täti kulkee kokomustissa edelleen - sen oheen olen vain kelpuuttanut muutakin. Sisäinen taidetätini vaatii säännöllisin väliajoin mustia päiviä. Olet muuten oikeassa siinä että mustat vaatteet ovat armottomia materiaalin laadukkuuden suhteen. Harmittaakin, kun osa sinänsä mieluisista mustista paidoista on vaan kulahtanut ajan saatossa. Silti pidän niitä edelleen aina joskus - mutta tiedostan kyllä ongelman.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 15:14
Heh, viitaten edelliseen: housun lahkeet oli varmaan tapana ujuttaa saappaan varteen - eikä päin vastoin. Tän siitä saa kun ei lue mitä pulauttaa ennen kuin jo painaa lähetä-namiskaa. :D
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 15:15
Tämän sisäinen taidetäti vaati kokomustaa asua viimeksi eilen - ja elokuun auringonvalo viimeistään paljasti, miten oleellista materiaali on mustiin pukeutumisessa. SE Filippa-mekko (rakastan sitä herkkää silkkipintaa, rakastan varmaan kohta hajalle saakka…), saman merkin viskoosineuletakki ja nahkakengät kestivät tarkastelun, mutta kulahtaneet (3 pesua…) halpaleggingsit (jotka puin säädyllisyys- ja sääsyistä!!!) eivät. Eli ei muuta kuin kalsonkikauppaan!
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 15:36
Anna, juu, tosiaan hommasin Levikset (joita muuten en ole koko kesänä käyttänyt…) grungehengen takia, mutten oikeastaan osaa enää mieltää sitä kapinahengeksi, vaan ennemminkin tietynlaiseksi pastissiksi.
Tietenkin ihan uudet muotijutut, kuten pillifarkut muutama vuosi sitten kun ne kokivat uuden tulemisensa, ovat ensi alkuun kapinaa, mutta se tasoittuu sitten pikkuhiljaa kun muoti yleistyy.
sugar kane, musta puuvilla on materiaali, jonka kanssa kannattaa olla varovainen. Itse metsästän taukoamatta laadukkaasta viskoosista, modaalista tai lyocellista tehtyjä mustia toppeja, ne säilyvät pitempään hyvinä (mutteivät nekään toki ikuisesti).
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 15:42
Juu, mä varon ja pelkään mustaa puuvillaa vaatteissa, joita pestään ja pidetään - eli kaikissa vaatteissani. Se vaan kulahtaa aina väärällä tavalla, ei väsähdä nätisti.
Mitä kapinaan tulee, tai sen henkimiseen - mä ainakin tyydyn pukeutumisessani lempeästi nyökkäilemään suurten kultturihistoriallisten kapinamerkkipaalujen suuntaan. Oli kyse sitten punkkareista tai mustista panttereista.
Mä jotenkin ajattelen niin, että riittää, että mä itse tiedän, mihin suuntaan viiton asuvalinnoillani, ja ehkä tsägällä joku toinenkin sivistynyt taidetäti!
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 15:53
Juu, justiin noin (sekä Anu että sugar kane!). Pastissejahan nämä meikäläisenkin pukeutumisjutut varmaan lähinnä on (jos sitten niitäkään, usein pukeudun jotenkin vaan koska “tykkään” enkä niin hirveesti analysoi koko hommaa tai sen kulttuurisia merkityksiä tai merkitysten päällekkäisyyksiä tai kasautumia…eli palimpsesteja…tuli vielä hieano sanakin tähän hyväksi lopuksi).
Ja on aina tietty kiva, jos joku tajuaa asussa (mahdollisesti!) piilevän jujun. Muun muassa siitä monesti tunnistaa ne hyvät tyypit! Ettäkö pukeutuminen pinnallista?? Sitenhän voi löytää jopa sukulaissielut!
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 16:03
Sivistyneet taidetädit on ehkä parhaita, ne just tajuaa piilevät jujut!
Mä kyllä tykkään (puhki)analysoida omaa pukeutumistani, joten vietän paljonkin aikaa pähkäillen merkityksiä ja merkkipaaluja. Ja koska olen huomannut olevani itse paras innoittajani, tykkään penkoa nimenomaan oman historiani merkkipaaluja.
Keskiviikkona 6. elokuuta 2008 klo 20:53
Mua houkuttaa taas kokomusta, edellinen kausi olikin angstisena taidelukioteininä :) Silloin vaatteet oli enimmäkseen halpaa ja voi riesus että ne kulahtivat! Mikään ei ole kamalampaa kuin nyppääntynyt kokomusta-asu jossa osat ovat eri sävyistä mustaa :P
Takki on hieno ja hyvä, eikä pylly palele :)
Torstaina 7. elokuuta 2008 klo 10:08
Alinea, tuo tosiaan pitää paikkansa, että materiaalien laadun lisäksi myös mustan sävy merkitsee. Sinisenmusta paita ja ruskeanmustat housut eivät näytä hyvältä yhdessä.
Anna vain periksi kokomustan houkutukselle, jos siltä tuntuu - onhan se hauskaa vaihtelua, jos muuten pukeutuu värikkäämmin.
Torstaina 7. elokuuta 2008 klo 16:52
Jaaritellakseni vielä vähän kokomustasta, mä tajusin etten ole pukeutunut kokomustiin viime vuosina juurikin siksi, ettei mulla ole ollut tarpeeksi laadukasta settiä moiseen.
Nyt mulla on vaihteeksi tää silkkimekko-kalsongit-neuletakki univormu, ja olo on kyllä virtaviivainen. Tuleeks hei teillekin sellainen hyvällä tavalla soukka ja nopea olo kokomustassa asussa?
Torstaina 7. elokuuta 2008 klo 20:03
Tämän ketjun kunniaksi pukeuduin kokomustaan tänään - mustat haaremihousut, musta toppi, musta neuletakki, musta trikookaulahuivi ja mustat varvassandaalit.
Musta yhdistettynä pystysuoriin leikkauksiin tosiaan virtaviivaistaa kroppaa ja saa sen tuntumaan jotenkin slimmatulta. Tunnen siis tuon olon!
Torstaina 7. elokuuta 2008 klo 21:35
Kyllä vaan, virtaviivainen ja pystypäinen! Ei se ole ihme että monet univormut on mustaa. Siitä tulee semmonen “mä tiedän mitä mä teen”. AAH.
Perjantaina 8. elokuuta 2008 klo 9:37
Univormuista puheen ollen, harmaa toimii joskus vähän samalla tavalla.
Perjantaina 8. elokuuta 2008 klo 15:44
Juu, tarpeeksi tumma harmaa/sopiva eri harmaiden yhdistelmä tekee myös naisen piukeaksi, notkeaksi ja haavoittumattomaksi, mutta kuitenkin lähestyttäväksi.