Torstaina 21. elokuuta 2008
Black tie, white noise
Eilisen mieheksikuvittelun yhteydessä tuli juttua miesten puvusta ja siitä, kuinka upea ja tyylikäs hyvin leikattu ja hyvin kannettu puku voi olla.
Siitä tulikin mieleeni eräs mies, joka näyttää aina jumalattoman hyvältä puku päällä. Kyseessä on tietenkin David Bowie, ja ehdinkin jo eilen fiilistellä miehen viime vuosikymmenellä nähtyä harmaa puku ja korkokengät -yhdistelmää.
Tässä tyylikkäästi lepattava puku, ihan vaan vähän kuristava kraka ja tukka hyvin vuodelta 1993, Jump They Say:
Olenko jo muistanut mainita, että Bowie on yksi niistä, joiden ÄÄNI saa minut aina läkähdyksiin? En pidä ihan kaikista äijän biiseistä, mutta jos soitatte minulle esimerkiksi The Man Who Sold The World:in tai China Girl:in, menen pois tolaltani. Ja olihan hän tietenkin nuorempana varsin komea.
(Toinen aina hyvältä puvussa näyttävä on George Michael, mutta koska en saa tyypistä muuten minkäänlaisia viboja, jätän asian tällä kertaa käsittelemättä.)
Perjantaina 22. elokuuta 2008 klo 12:48
Bowiella on tosiaan ihana ääni, ja hän on tyylikäs mies - kylläkyllä! Silti on jännää, ettei hän aikaansaa minkäänlaisia väristyksiä meikäläisessä. Jotenkin hän on liian…vähäverinen ja etäinen? Mä läkähdyn vähän rosoisemmasta ja maskuliinisemmasta, pääsääntöisesti. (Tosin kaikkein ihanin mieheni on kyllä ehdottomasti kaunis poika, ei macho juurikaan…Riippuu siis ihan tapauksesta varmaan. Ja onkohan yhtään turhempaa kommenttia ikinä kirjoitettu mihinkään?)
Perjantaina 22. elokuuta 2008 klo 19:27
Bowie on kyllä erikoinen hahmo, samaan aikaan miehekäs ja androgyyni ja koko ajan jotenkin jossain toisessa ulottuvuudessa. (Tuosta tuli heti mieleeni se, kun olin Bowien keikalla Ruisrockissa - mies tuli lavalle ja sanoi “we came in peace and we’d like to be your friends”…) En siis oikeastaan ihaile Bowieta miehenä enkä edes tyyli-ikonina (siis edellisen kirjoitukseni malliin), vaan yleisesti erikoisena hahmona, joka pukeutuu upeasti.