Tiistaina 19. elokuuta 2008
And the rain it hammered down
Kuukauden teemabiisi on Nick Cave & The Bad Seedsin maanisen hieno vaeltavan sirkuksen kuvaus The Carny, koska siinä lauletaan sateesta ja se, niinkuin Cave itsekin, liittyy kuukauden teemakaupunkiin, joka sattuneesta syystä on Berliini.
80-luvulla Länsi-Berliinissä, Kreuzbergissä asunut Cave esittää julmetun upean tulkinnan kyseisestä biisistä Wim Wendersin ohjaamassa ikisuosikkileffassani Berliiinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin). Huomioikaa myös vuoden 1987 länsi-berliiniläisten ug-rokkareiden tummanpuhuva ja punkahtava tyyli (tiedoksi niille, jotka eivät tunne elokuvaa, että tuo hattupäinen setä ei kuulu joukkoon):
Elokuvapätkän ensimmäinen biisi on The Carny ja jälkimmäinen From Her to Eternity, ja kun nyt tarkemmin mietin, en oikein osaa päättää, kumpi niistä on vakuuttavampi. Ihan mahtavaa nuore(hko)n miehen raivoa kummassakin.
Vanhemmiten Cave on rauhoittunut (lue: lakannut käyttämästä heroiinia) ja kasvattanut kalapuikkoviikset (en vieläkään pääse niistä yli!), ja on yleensä parhaimmillaan balladihenkisemmissä biiseissä. Paitsi että tämänvuotisella Dig, Lazarus, Dig! -levyllään, jota en vielä vähän aikaa sitten ollut kuunnellut ollenkaan, mutta nyt olen, äijä raivoaa ja saarnaa parilla biisillä ihan entiseen malliin.
Tällaisina aikoina, kun keli on tasaisen harmaa ja seuraavaan kesälomaan on melkein vuosi, juuri se, mitä tarvitaan, on yksi kappale maailman parhaiten raivoavia setiä (ja sen uskollinen bändi).
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 19:51
Onneksi seuraavaan kesälomaan tai-mikä-se-nyt-on on aikaa ainakin vuosi, jos se on reunaehto maailman parhaimpien saarnojen ja raivokohtausten nauttimiselle.
Jotkut jaksavat jauhaa miten sen ja sen vuonna kaksi ilmestyneen levyn jälkeen ei äijän tekemisen nappaa yhtään.
Väärä mielipide. Let’em get lost under 15 feet of pure white snow.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 20:42
Rokkihomo, saarnat ja raivarit eivät oikein ole kesämusaa, mutta tällainen liian aikaisin tullut syksy taas on aivan oivallista aikaa sellaisista nauttimiseen.
Minusta Nick Cave on nimenomaan siitä hämmästyttävä äijä, että sen tekemiset nappaavat yhä vain, kaikkien niiden levyjen jälkeen. Eikä meno ole hyytynyt yhtään, vaikka tyyppi on tullut vanhaksi ja viiksekkääksi.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 22:39
Mää haastoin sun!
http://sugar-kane.vuodatus.net/blog/1487308
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 22:42
Tänkjuu, pistetään mietintään.
Jaa niin, piti vielä sanoa, että 15 Feet of Pure White Snow -biisissä on muuten maailmanhienoin musavideo, terveisiä vaan Jarvis Cockerille.
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 0:25
Nikke Luola on hieno mies, josta haluan todeta, että sopii se paatos myös kesäkeleille. Joskus sotien jälkeen viiksettömät pojat kävivät Ruisrockissa ja siinä oli jotain äärimmäisen puhuttelevaa, kun keskellä erään iltapäivän paahtavaa hellettä miehet mustissa puvuissa tuuttasivat kunnon synkistelyä.
Uusi levy on minullakin jäänyt jotenkin vaiheeseen, vaatii ilmeisen paljon työstöä ja auennee täyteen loistoonsa syksyn pimentyessä. Siihen voi luottaa.
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 1:50
Se oli ‘97. Ja encorena oli tämä saarna/raivonpurkaus:
http://www.youtube.com/watch?v=icLNmVxkQwg
(Ja 15 feet… Terveisiä vaan Jason Donovanille - tunnistitko?)
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 7:16
Karhuherra, minä olen nähnyt Caven livenä Kultsalla muistaakseni vuonna 2004 - se oli keikka, jossa oli vain puolet Bad Seedsista mukana, mutta niillä oli hullu viulisti ja homma rullasi hyvin kuitenkin. Silloin oli syksy (syyskuu? en muista tarkkaan). Syksyyn tämä meininki tosiaan sopii, ja ehkä siksi sen enteet saavat minut kaivamaan äijän levyt esiin. Kesähelle tietysti toisi mukaan oikein äärimmäisen kontrastin.
Se uusi levy on sen verran erilainen kuin edelliset, että vaatii vähän työstöä.
rokkihomo, kiitos videosta, tulee kylmiä väreitä.
15 Feet -videossa tosiaan jorailevat sekä Jarvis samettipuvussa että Jason Donovan. Olen haltioitunut kyseisestä videosta täällä joskus aiemmin.
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 9:20
Kuinka ollakaan, myös minun kuukauden teemani on Berliini. :) Kun syksyn kirpeys varkain hiipii taas luoksemme, minulle tulee aina kolme hyvin voimakasta yllykettä
a) pitää päästä sirkukseen
b) pitää päästä pubikierrokselle
c) pitää päästä Itä-Eurooppaan.
Ja nämä kaikki tulevat toteutumaan tänä syksynä (jotkut ehkä useaan kertaankin?), joten en voi muuta sanoa kuin olevani tyytyväinen! :)
Hienoja musapläjäyksiä täällä tarjolla, muuten! Kiitos näistä! (miksi mä muuten olen ihan syksymeiningissä? nyt on KESÄ!)
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 11:11
Tuossa The Carny -biisissä on kyllä sirkustunnelmaa kerrakseen - ei tosin erityisen hilpeää sellaista.
Nyt on kalenterista katsoen kesä, joo, mutta miksi sitten paleltaa koko ajan? Kesällä paistaa aurinko ja on lämmin.
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 14:40
Just kun ehdin manata: nyt tuli kesä (ainakin kahdeksi tunniksi)!
Täällä paistaa aurinko ja on jotain +22! Olin äsken vajaan tunnin ulkona - kahvia terassilla (vauvalla pullaa ja jätskiä…) - ihanaa! Tätä vaan lisää!
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 15:35
Täällä on edelleen tasaisen harmaata ja vähän yli 17 astetta…
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 16:45
Joo, ne kalapuikkoviikset! En ymmärrä mitä herran päässä liikkuu… ellei se sitten kasvattanut niitä ihan vain vittuillakseen faneilleen. Ihan mahdollinen skenaario tämäkin.
Oma suosikkini Nickiltä taitaa olla Live Seedsillä oleva versio Mercy Seatista. Siitä ei biisi enää paremmaksi ja vaikuttavammaksi voi muuttua.
Keskiviikkona 20. elokuuta 2008 klo 19:39
SunSun, minä epäilen kyllä tuota vittuilua. Ja Mercy Seat on tosiaan upea biisi sekin - menee melkeinpä raivobiisien top-kolmoseen The Carnyn ja From Her to Eternityn kanssa.