Torstaina 14. elokuuta 2008
Kadonneiden villapaitojen kaupunki
Hajanainen ajatusketju: luin eilen töissä sanomalehteä, jonka telkkariohjelmasivulla kerrottiin, että tv:stä tulee In Bed with Madonna. 90-luvun alun tötterörintaliivi-Madonnasta tuli mieleen Jean Paul Gaultier. Gaultierista taas muistin yhden kauneimmista elokuvista ikinä, vuonna 1995 tehdyn, Jean-Pierre Jeunetin ja Marc Caron ohjaaman Kadonneiden lasten kaupungin (alkuperäiseltä nimeltään La cité des enfants perdus).
Kuva: Flickr, Google-kuvahaun kautta
Jos ette vielä ole nähneet, kipin kapin katsomaan! Siinä on kaikki kohdallaan - kerrassaan eriskummallinen, mutta varsin koskettava tarina, ihana sadunomainen fantasiamaailma, David Lynchin tuotoksista tutumman Angelo Badalamentin unenomainen musiikki ja ennen kaikkea Jean Paul Gaultierin luoma upea puvustus. Missään elokuvassa ei ole niin hienoja (ja hallitusti purkautuvia) villapaitoja kuin tässä! Niistä voisikin vaikka inspiroitua näin syksyä odotellessa.
JuuTuubista löytyy lisää maistiaisia trailerin muodossa:
>
Torstaina 14. elokuuta 2008 klo 20:11
Ooh, Kadonneitten lasten kaupunki on yksi kaikkien aikojen suosikkileffoistani! Tuota Gaultier-juttua en tiennytkään, vaikka olen nähnyt leffan varmaan toistakymmentä kertaa. Pitäisikin katsoa se taas pitkästä aikaa…
Torstaina 14. elokuuta 2008 klo 20:15
tuo on kauneimpia elokuvia.
mulla aikoinaan oli just gaultier syynä mennä katsoon leffa ja sille tielle jäin.
vanhana seilori-fetissinä tuo kaupunki/kylä on juuri se oikea satamapaikka löytää oma tatskattu seilori. hiukan alakuloinen, hiukan pelottava, hiukan kaunis ja hiukan epätodellinen. ja tietysti.. raitapaidassaan ja punaisessa pipossaan.
Torstaina 14. elokuuta 2008 klo 21:02
Mä en oo nähnyt tuota elokuvaa - mutta nyt kyllä kiinnostus herää! Kuulostaa ihastuttavalta!
Ja hallitusti purkautuvat villapaidat kuulostavat erittäin inspiroivalta (ja grungelta!). Mutta miten saa paidan purkautumaan hallitusti?
Mua muuten inspiroi nyt piiitkästä aikaa ruskea. Mä yhdistelen sitä harmaaseen - ja yhdistelmä toimii yllättävänkin hyvin. Ja tietty mustaan myös. Mulla on kai joku sukulakumeininki nyt meneillään…
Torstaina 14. elokuuta 2008 klo 21:09
tai-tai, Gaultier on tosiaan tehnyt puvustuksen muutamaan elokuvaan, tuon lisäksi mm. Fifth Elementiin. Aina hienoa kamaa.
maire, tuossa traileripätkässä just tuolla Ykkösellä on sellanen villakankainen merimiestakki päällä ja eikö sillä ollut tatskakin… se ei tosin tainnut varsinaisesti olla merimies, vaan joku voimamies tms.
Anna, meidän täytyy korjata tämä elokuvapuute välittömästi. Odota vain. :)
Purkautuvalla villapaidalla on tuossa leffassa erityistehtävä, mutten nyt paljasta siitä sen enempää.
Ja mitä tulee ruskeaan ja harmaaseen, sopivat sävyt toimivat oikein hyvin yhdessä. Sen sijaan viimetalviset ruskeat saappaani eivät toimineet ollenkaan harmaan mekon kanssa.
Perjantaina 15. elokuuta 2008 klo 9:18
Loistavaa! Olisi tosi kiva nähdä tuo leffa.
Perjantaina 15. elokuuta 2008 klo 18:50
Ja aamulla inspiroituneena jutuista katoin Kadonneiden lasten kaupungin kun ompelin helmiä ja satiininauhaa kaulakorsettiin. On se vaan hieno elokuva et Anna kandee katsoo.
Gaultier on tehny (juurikin itse tehnyt, ommellu ja kaavottanu..) vaatteet myös Kokki varas vaimo ja rakastaja leffaan ja Kikassa ainakin sen friikin tv-juontajan vaatteet on Gaultierin. Gaultier oli mulle eka varsinainen muoti.. tai siis alkoi muoti kiinnostamaan niin paljon kun must Gaultier oli nerokas. Ja tietty joo.. Madonna/Blond Ambition connection aina vahvasti läsnä täs asias.
Ja aloin miettii et kun Gaultierillahan on aika vahvasti se seilori-romantiikka läsnä niis vaatteissa ja mulla hirvee fiksaatio niihin et kumpi tuli ensin, muna vai kana, et johtuuk mun innostus seiloreihin Gaultierin vaikutuksest tai olink mä jo lapsena jotenkin merimiesten perään (edes latentisti) ja riehaannuin ku tuli raitapaidat vastaan? Hmm.. tässäpä pohdittavaa perjantaille. Sauna päälle, siideri auki ja funssaamaan..
Perjantaina 15. elokuuta 2008 klo 19:02
Maire, Gaultierin seilorijutuista kuuluisin taitaa olla se Pierre & Gillesin tekemä kuva Gaultierista… se tuli mieleeni, kun mainitsit seilorit tuolla ylempän. Voisinkin kirjoittaa tuosta parivaljakosta lisää myöhemmin.
Madonnan Blond Ambition -ajan esiintymisasut ovat kyllä todella hienoja.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 0:22
Kiitos kun muistutit tästä leffasta!! Me katsotaan Tärkeän Hlön kanssa urakalla läpi kummallekin tärkeitä Daide-elokuvia, ja tän olin unohtanut listasta.
Mulla muuten purkautui just käsinneulottu pusero semi-hallitusti. Äitini oli ilmeisesti unohtanut päätellä kunnolla sen langan millä hiha oli ommeltu kiinni… Jos pitäiskin kustomoida puserosta sellainen olkapäät auki -systeemi!
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 0:23
Niin ja rrrakastan In bed with Madonna -dokumenttia, olen nähnyt sen arviolta 27 kertaa vhs:ltä..
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 9:49
In bed with Madonnassa ehkä parasta on just ne Gaultier-asut. On se kyllä muutenkin ihan hyvä.
Olkapäät auki olis just sellasella tyylikkäällä tavalla kasaria.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 11:49
Tyylikkäällä tavalla kasaria on myös lepakkohihat. Mä rakastan mun sinistä lepakkoviittaani (pussimainen viskoosiviitta/jakku, jossa valtavat lepakkohihat. Mieheni arvelee että sen kanssa vois oikeesti lentääkin…)
Mä tahtoisin vielä toisenkin lepakkohihameiningin, mieluiten mustan paidan mut mekkokin ois jees. Vaikka oon tosi vähän ehtinyt kauppoihin viime aikoina, mulle on blogeista joteskin tullut se kuva että lepakot taitaa olla nyt vähän muotiakin? Esim. Sugar Kanella tais olla kuva mekosta, jossa lepakkohihat? Et kaupoista vois ehkä nyt löytyykin lepakkojuttuja?)
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 14:19
Onko se lepakkoviitta sähkönsininen? Silloin se vasta olisikin kasaria.
Lepakkohihat kyllä ovat ihan tyylikkäät ja hauskaa vaihtelua kapeille hihoille, joita on nyt katseltu ihan tarpeeksi monta vuotta peräkkäin. En ole kyllä huomannut sellaisia kaupoissa, mutta toisaalta en ole hirveän aktiviisesti kierrellyt niissä.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 14:20
Anna, Tiger of Swedenillä on mahtava lepakkohihainen mekko kaikille kunnon taidetädeille, mä sovittelen sitä blogissani harmaana, ja Stocka myy myös mustana!
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 14:54
Ei sentään sähkönsininen. :) Se on sellainen kirjava oikeastaan, tummempaa ja vaaleampaa sinistä (ehkä olet nähnytkin sen; muistaakseni se oli mulla viimeksi päällä Hesassa).
Sugar kane, tuo mekko on upea! Hinta tosin varmaan ylittää mun tänhetkisen budjetin…
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 15:43
Tuo Tiger of Swedenin mekko on kyllä upea. Hmm.
Anna, nyt muistankin tuon paidan, se oli varsin hieno.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 15:46
Se on upea mekko, hinta mullekin tällä hetkellä turhan suolainen (179 euroa muitaakseni), mutta Tampereen tuntien noi jää alennusmyyntiin ;)
Ruottalaismerkeillä ainakin on taas paljon lepakkohihaa, mulle se on ihan klassikkojuttu, ja mielestäni sopii mun ryhdikkääseen olemukseen just hyvin! (Ja tasapainottaa tissialuetta.) Kuten muillekin uljaille warrior queeneille tietty.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 15:57
Tampereella nuo jää alennusmyyntiin, Helsingistä ne on varmaan jo myyty… lepakkohiha tosiaan on yksi hienoimmista asioista, mitä 80-luvulla keksittiin (varmaan niitä oli jo sitä ennenkin, mutta silloin siitä tuli ns. muotiklassikko).
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 16:39
Voisi nuo mekot ehkä Turussakin jäädä aleen - jos niitä nyt täällä edes on (en tiedä myydäänkö Tigeria Turun Stokkalla ensinkään, ja jos, niin missä??)
Juu, sugar kanen tapaan lepakkohiha on mullekin klassikko, josta olen tykännyt pitkään, pitkään. Mä tykkään siitä siksi, että siinä on mukavaa volyymiä ja veistoksellista näyttävyyttä: kun ei oo kauheesti kuosien perään, niin haluaa sitten tietty mielenkiintoisia leikkauksia.
Kuoseista (ja kasarista) tuli tosin mieleen: mulla on käytössä nyt yksi leopardikuvioinen paita, joka on ihan mun suosikki! Enpä olis uskonut. Mut kun se on jotenkin niin rokki - ja siinä on kyl tosi hyvä leikkaus kanssa. Tietty noi kissakuosit on aika klassikoita kyllä myös.
Tiistaina 19. elokuuta 2008 klo 17:17
Anna, Tampereen Stockalle Tigeria tuli vasta tänä syksynä myyntiin, “osasto” taitaa käsittää jonkun 5 vaatekappaletta, mutta jotain sentäns.