Lauantaina 19. heinäkuuta 2008
Say no to leggin(g)s!
Nyt se on loppu, nimittäin leggingsien käyttäminen. Olen niiiin kyllästynyt niihin - paitsi siksi, että neljällä viidestä vastaantulevasta nuoresta naisesta on jalassaan sellaiset (myös näillä keleillä, kun ihan hyvin pärjäisi ilmankin), myös siksi, että ne ovat ihan liian helpot. Kaipaan haastetta omaan pukeutumiseeni!
Mitä silloin tehtiin, kun leggingsit eivät olleet hip ja in? Silloin pidettiin kylmällä ilmalla (sukka)housuja ja lämpimällä (tai ylipäätään kesällä, kun se kerran edelleen katsotaan kalenterista) annettiin kalpeiden säärten hohtaa vapaasti auringossa. Taidan palata henkisesti aikaan ilman legginsejä (en muuten vieläkään osaa päättää, kirjoitetaanko ne kahdella vai kolmella g:llä) ja jatkaa Sugar Kanen viitoittamaa tietä: joko paksut, mustat ja mattapintaiset sukkahousut tai sitten paljaat sääret. Muita vaihtoehtoja emme tunnusta. No, ehkä harmaita sukkiksia joskus.
Lauantaina 19. heinäkuuta 2008 klo 23:45
Olisi ehkä syytä pitää turpansa kiinni näistä tyyliasioista, mutta yksi asia täytyy tuoda julki. Ihan sama puhuuko niistä yhdellä, kahdella vai kolmella g:llä, vähänkin varttuneemman (henkisesti tai fyysisesti) ihmisen mielestä näyttää erehdyttävästi siltä, että te nuoret naiset kuljette pitkät kalsarit jalassa. Kannattaa siis todellakin luopua niistä.
Itse liputtaisin säväyttävien polvisukkien puolesta, jos Suomen kesän merituuli on liikaa omalla lämmöneristykselle. Siis naisilla, ei niinkään itselläni.
Oh well, whatever, nevermind…
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 10:30
I’m wit u!
En ole sekuntiakaan tajunnut tätä viime aikaista leggins-buumia. Ei me kunditkaan leikata pitkiä kalsareita lyhyiks ja vedetä sortsien alle. Sukkahousut tai kuten yllä, polvisukat
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 11:19
Legginsit shortsien alla menevät kyllä minultakin yli hilseen, mutta muuten kyllä olen hyvin selvillä siitä, miksi sellainen vaatekappale on olemassa.
Polvisukat kun näyttävät esimerkiksi sandaalien kanssa varsin omituisilta (vaikka tuo yhdistelmä vissiin olikin muotia vähän aikaa sitten) ja muutenkin kesällä on kiva olla paljain varpain ja nilkoin. Ja kun reidet ovat yleensä herkemmät palelemaan kuin sääret, legginsien kanssa ne saa suojattua kätevästi. Sama idea on ns. capri-housuissa, joita oli neljällä viidestä naisesta pari vuotta sitten.
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 11:38
Mä en oikeastaan missään vaiheessa innostunut tuosta leggarit+hame -yhdistelmästä. Kokeilin pari kertaa, mutta se ei vaan näyttänyt mun päällä ollenkaan hyvältä vaan sai jalat näyttämään lyhyemmiltä kuin ovatkaan. Ja rassasi kieltämättä sekin kun kaikilla oli niitä. Kokopitkistä mustista trikoista olen kyllä tykännyt, ja vieläkin tykkään esim. tunikan tai minimekon parina. Kunhan ne on niin paksut että näyttävät superkapeilta housuilta eikä kalsareilta.
Polvisukat on ihanat - niitä käytän paljon. Niissä on käytännöllisyytensä lisäksi bonuksena (esim. minihameeseen yhdistettynä) sellainen hauska school girl -fiilis.
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 11:42
Caprit on musta ihan jees kunhan ovat tosi kapeat sekä joko mustat tai harmaat. Ne kun ovat HOUSUT (en kestänyt leggari-buumissa sitä, että yhdistetään ikään kuin hame ja housut, en oo moisesta kategorioiden sekoittamisesta koskaan innostunut.)
Mutta vaikka caprit oikean mallisina onkin ok, mikään ei ole hirveämpää kuin sellaiset caprit, joissa on ikään kuin bootcut pohkeen paksuimman kohdan kohdalla! Tällaisiakin näkee.
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 12:07
Caprit ovat siitä ongelmalliset housut, että niiden täytyy olla aika tarkasti sopivan mittaiset, että ne näyttävät hyviltä. Jos ne katkaisevat säären leveimmästä kohtaa, ne saavat sen näyttämään paljon lyhyemmältä ja koko kroppa alkaa näyttää ylösalaisin seisovalta keilalta. Sama koskee caprimittaisia legginsejä, niissä tosin ei tule ihan samanlaista keilaefektiä, koska varsinkin mustat legginsit saavat jalan näyttämään hiukan kapeammalta koko mitaltaan.
Beigenväriset bootcut-caprit ovat sitten tietenkin ihan oma lukunsa, siitä ei sen enempää… ja liika on tosiaan liikaa ihan mitä tahansa lajia.
Mitä tulee hameiden ja housujen yhdistämiseen, minä olen mieltänyt leggarit sentään enemmän sukkahousujen kuin oikeiden housujen kaltaisiksi. 90-luvulla jossain vaiheessa oli muotia pukea hame ihan tavallisten housujen päälle, ja se kyllä näytti huomattavasti kummallisemmalta.
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 12:39
Juu, ehkäpä legginsit ovat tosiaan enemmän sukkiksien kuin housujen kaltaiset; mun pieni pää ei vain kestä edes sen vertaa.
Tuo 90-luvun ilmiö oli ihan oma lukunsa - ja ylpeilen sillä etten koskaan edes kokeillut tuota yhdistelmää. Mutta neurootikolle se olisikin ollut mahdotonta. Puhumattakaan siitä, miten pers’ hikoaa kun päällä on yhtäaikaa sekä hame että housut.
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 12:58
Jees! Leggingseissä an sich ei ole edelleenkään mitään vikaa - mulle on ainakin tässäkin asiassa taas ihan se ja sama mitä mieltä joku miäs on - mutta se perusmeininki, eli mekko/hame plus leggingsit alkaa näin viiden kesän jälkeen tympiä. Nimenomaan se helppous. Tykkään edelleen, kun joku hyväreitinen ihminen yhdistää vaikka kiiltoleggarit ja paidan, mutta kesällä niitä EI laiteta hameen alle.
Sukkahousujakaan muuten EI käytetä kesällä!!! Tätä nykyajan hulluutta, jota nuoriso harrastaa (ja jonka ne saa jopa näyttämään ihan kivalta) mä en hyväksy laisinkaan (sama tosin koskee myös ohuita sukkiksia Aikuisilla Naisilla - ellei töiden takia ihan pakko ole - mutta eikö sinne duuniin sitten voi laittaa vilpoiset kesähusut?!?)
Sitäpaitsi omaan napaani ja valokuviini tässä viimeaikoina ahkerasti tuijoteltuani olen tullut siihen tulokseen, että kenen tahansa jalat ovat kauniimmat paljaaltaan!
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 15:03
Legginssit ovat kyllä inhottavan helpot!:) Minä en ole vielä valmis luopumaan omistani…
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 16:44
sugar kane, nimenomaan tuo perusmeininki on se, mikä tässä eniten tökkii, enkä tahdo enää nähdä sitä itseni päällä. Jotain muutakin on oltava. Ja tosiaan jalat kuin jalat ovat kauniimmat paljaaltaan - ihailen sellaisia vanhoja mummoja, jotka kulkevat paljain säärin turvotuksineen ja suonikohjuineen.
MouMou, ei tarvitse luopua, jos ei koe asiaa ongelmaksi. :) Minulle liika helppous on ongelma, koska huomaan sen vähän laiskistavan.
Sunnuntaina 20. heinäkuuta 2008 klo 22:40
Taidan liittyä joukkoon. Olen ollut huomaavinani, että flamencopohkeeni näyttävät lyhyissä leggareissa tukkijaloilta ja sitä efektiä en halua ulkomuotooni. Legginseistä on kuitenkin vaikea luopua ihmisten ilmoilla lyhyessä hameessa liikkuessa, on niin pers-turvallinen olo(paitsi jos leggarit on huonolaatuiset ja haarakiila perkele valuu ja sitä kauhulla tuntee, että se löpsöttää hameen helman alta, siis voiko mitään hirveämpää tapahtua?!) ja minun jalkani näyttävät ilman rusketusta ainakin ihan hirveiltä kanankoivilta. Silti, pärjättiinhän sitä ennenkin ilman leggareita, miksi ottaa itselleen sukkahousuahdistusta kesällä, kun siitä saa muutenkin kärsiä kymmenen kuukautta vuodesta. I declare independence, vapautus leggareista! Kiitos Anu tästä!
-minh-
Maanantaina 21. heinäkuuta 2008 klo 1:49
Hih, itse en missään vaiheessa onnistunut hurahtamaan legginseihin, sillä yhdellä keikalla käytin sellaisia roiskeläpän kanssa ja kuvat nähtyäni totesin että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tykkäisin pitää ylipolven sukkia, mutta olen senverran lyhyt ja reitevä että ei istu… harmi. Mutta valkoiset heti polven alle päättyvät caprit ovat olleet tänä kesänä kovassa käytössä parin tunika-mekon kanssa, ja mielestäni toimivat hyvin. Myös Adamista aikanaa hankkimani siniset merirosvocaprit, jotka siis päättyvät juurikin siitä väärästä kohtaa säärtä, ovat yhä käytössä. Cosmopolitan ja Lenita pyöriköön vaatekaapeissaan :P
Vilkaise piruuttasi, tuli näet avattua blogi aikanaan matkavaatekertaa suunnitellessa, ja nyt heinäkuussa on tullut kuvattua puvustoja vähän lisää: irmagee.blogspot.com
Maanantaina 21. heinäkuuta 2008 klo 9:35
minh, kyseessä on nimenomaan vapautusrintama, jonka on tarkoitus vapauttaa meidät piukottavista vyötärönauhoista ja haarakiiloista!
On muuten aika hullua, että naiset vapaaehtoisesti rakentelevat itselleen tällaisia vankiloita. Sehän on vastaantulijoiden oma ongelma, jos heitä häiritsevät jonkun kanankoivet.
Katja, kiitoksia linkistä ja tervetuloa bloggaamisen ihmeellisen maailmaan. Mitä tulee capreihin, veikkaan, että sinun kohdallasi väärät päättymiskohdat voi kuitata asenteella. :) Merirosvocaprit taitavat kuitenkin olla eri juttu kuin aiemmin mainitut perushousut.