Torstaina 24. heinäkuuta 2008
“Rumat ne vaatteilla koreilee” ja muita latteuksia (ja vähän siniharmaata)
SINIHARMAA on hiipinyt vaatekaappiini aivan varkain. Tein eilen heräteostoksen, ostin housut! Kotona huomasin niiden sopivan väriltään oivallisesti yhteen toissaviikkoisen huiviostokseni kanssa:
Huivi on Helsingin kauppatorilta, made by Carla (runsaasti kiitoksia vinkistä Honey Junkielle - nuo huivit ovat ihania!). Housut puolestaan ovat Martin Margielan uutta syysmallistoa, samaa materiaalia ja mallia kuin keväällä ostamani hame. Ne ovat suorat ja aika kapeat, ja niissä on resorit lahkeissa.
Juu, Martin Margiela, olivathan ne aika hintavat. Tässä kohdassa tietenkin perustelen ostokseni sillä, että tiedän jo nyt tulevani rrrakastamaan noita housuja tulisesti (koska rrrakastan hamettakin), ja että yhdet hyvät ja istuvat housut (jotka muuten ovat kuin tehdyt soturikuningattarelle!) kuittaavat helposti kolme tai neljä paria “vähän sinnepäin” -housuja.
Mutta sitten tuli mieleeni Sugar Kanen lupaus kertoa, mikä kaikki on pielessä käsitteessä naisellinen hömppä, ja Annan kommentti, jossa hän mainitsee jopa kauneusalan (tulevien) ammattilaisten kuittaavan tyyli- ja ulkonäköasiat pinnallisiksi ja turhiksi. Aloin miettiä, miksi minun oikeastaan pitää perustella ostoksiani tällä tavoin kenellekään - kaikkein vähiten itselleni. Jos ostaisin vaikkapa satsin golf-mailoja, sitä ei tarvitsisi perustella ollenkaan samalla tavalla, koska ne ovat tietenkin kovasti tarpeellisia kapistuksia - jos sattuisin pelaamaan golfia, siis. Mutta vaate, jota kuitenkin saatan pitää melkein joka päivä, jos sille päälle satun, tuntuu jotenkin turhemmalta, eikä siihen saisi laittaa rahaa (vaikka se onkin itse ansaittua ja vielä lomarahaa).
Itse kommentoin Sugar Kanen kirjoitukseen kummastelevani sitä, miksi naiset ovat niin innokkaita rakentamaan itselleen karsinoita. Teen siis edelleen samaa itsekin, tosin en niinkään ulkonäköasioiden kohdalla, vaan erityisesti näissä asioiden arvojärjestyksissä. Osa siitä on varmaan selitettävissä luonteella (olen aika ehdoton itselleni), mutta veikkaan, että ympäristön asenteilla on kyllä suurempi vaikutus. Keksin itselleni sääntöjä peilaamalla itseäni ympäristööni ja haluamalla tehdä parempia asioita näyttääkseni itseni silmissä hyvältä suhteessa muihin.
Itsensä korostaminen vaattein, kuvin tai puhein ei ole ollut tapana tässä maassa - siitä esimerkkinä vaikkapa tuo otsikossa mainitsemani sananlasku, jonka olen kuullut ensimmäisen kerran jo vuosia sitten tai (melkein aina anonyymit) kommentit joidenkin muotibloggareiden kirjoituksiin, joissa heitä syytellään itsekeskeisyydestä, kun he ottavat lähikuvia itsestään ja laittavat niitä esille. Ja jos sattuu tuhlaamaan rahaa itsensä korostamiseen, sehän on tietenkin aivan turhaa hömppää. Tuon seurauksena on syntynyt itsensä vähättelemisen kulttuuri, jota vastaan sisar julistaa väkevästi hienossa kirjoituksessaan.
Minun pitäisi onnitella itseäni siitä, että olen tosiaan oppinut ostamaan harvemmin ja laatua, eikä jahkailla huonon omatuntoni kanssa. Ei siitä ole minulle (tai kenellekään muullekaan) mitään hyötyä, korkeintaan se vinouttaa suhteeni materiaan ja ostamiseen.
Siis: onnea minä! Minulla on nyt upeat housut syksyksi.
Torstaina 24. heinäkuuta 2008 klo 14:09
Onnea housuista, onnea oikeasta asenteesta!
Torstaina 24. heinäkuuta 2008 klo 14:24
Kiitoksia! Uudet housut eivät pääse ihan vielä käyttöön, koska helteillä pidetään hametta tai pussihousuja, mutta kyllä se syksy sieltä aikanaan tulee.
Torstaina 24. heinäkuuta 2008 klo 16:01
Mä haluan ja tarvin kyllä kans muuten kapeat resoripunttiset housut! Ne voisivat olla SE ratkaisu, kun olen miettinyt miten ratkaisisin housuasian. Haluan siis ehdottomasti kapealahkeiset housut-jotka-eivät-ole-farkut, mutta perushousuissa tunne noloni ankeaksi.
Helsinki 10 vai kukako MM:aa myy? Ja suapiko tiedustella, millaisissa hintaluokissa pyöritään? Että tiedän varautua.
Ps. jonkun mielestä just jotkut resoripunttiset housut varmaan ovat esimerkki kertakäyttötrendireleestä, mun mielestä ne taas ovat hienosti toteutettuna just sellainen simppeli, mutta jänskä vaatekappale, joka tuo garderoobiin ryhtiä ja mielenkiintoa vuosiksi eteenpäin!
Torstaina 24. heinäkuuta 2008 klo 16:06
Beam ja Helsinki 10 ainakin myyvät MM:aa. Nuo minun housuni olivat ainoa kappale Beamissa tuota mallia (ja maksoivat 170 euroa), mutta sinne pitäisi kuulemma tulla myöhemmin en-nyt-muista-minkä merkin vastaavaa housua, mutta jonkun toisen värisenä.
Resoripuntissa on se hyvä puoli, että housut ovat muuten simppelit, mutta niissä on joku juju, ja erilaisiin kenkiin yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka mitä. Ja jos (ja kun) jossain vaiheessa tulee sellainen kausi, että resoripuntti näyttää vähän viimevuotiselta, sen voi aina piilottaa esimerkiksi saappaanvarsien sisään.
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 0:34
Oih, Martin Margiela, Onnittelut. Ehkä saamme parempaa kuvaa joskus:)?
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 0:57
ah ihanaa kun mä löysin sun blogin
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 8:39
Styledrop, parempiin kuviin pyritään, kunhan keksin jonkun tavan, miten saisin otettua asukuvia vähän persoonallisella otteella (en tykkää kameran edessä poseeraamisesta eikä mulla ole kunnon paikkaa sellaiseen). Kiitoksia onnitteluista!
elina, tervetuloa! On mukava saada uusia lukijoita ja kommentteja.
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 10:37
Onnea sinä! Tietenkin onnea - onhan aina hienoa kun onnistuu jossain mainiosti (tässä tapauksessa täydellisten housujen löytämisessä, siis). Ovat varmaan hienot pöksyt!
Hieman viitaten tähän sugar-kanen blogissakin käytyyn “naisellinen hömppä” keskusteluun: miehisiä ostoksia (kuten autoja tai golfmailoja…) tarvitsee kai yleisen käsityksen mukaan perustella aika paljon vähemmän kuin näitä “naisellsia”. (lainausmerkit siksi, että esim. oma parempi puoliskoni on tosi kova shoppaamaan vaatteita ja helkkarin tarkka omasta komeudestaan. että ei nää tosiaankaan oo mitään naisten juttuja nää) Kyllä mä kumminkin olisin tosi huolissaan jos sä kertoisit ostaneesi golfmailoja! :)
Ja vakavasti puhuen: tietyssä mielessä kaikki ylimääräinen kulutus siinä mielessä ehkä vaatiikin perustelua, että tarviinko nyt tosiaan vielä tämänkin ja tämänkin (ja tämänkin…) uuden asian. Mutta naisten hankinnat eivät perusteluja kaipaa YHTÄÄN enempään kuin miestenkään.
Siniharmaasta vielä: ihana väri. Sopii ihanasti mustan ja harmaan eri sävyjen kanssa. Eräs lempipaitani pitkään oli muuan pellava-viskoosisekoitteinen siniharmaa yksilö. Mämmäröin siihen keväällä salaatinkastiketta rinnuksille, enkä ole saanut tahroja lähtemään (sen kun saa pestä max. 30 asteessa). Kriisi! Oisko vinkkejä jollain?? Rakastin tuota paitaa!
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 10:56
Minä jäin lähinnä miettimään sitä, miksi vaateostokset tulkitaan turhiksi helpommin kuin esimerkiksi harrasteisiin liittyvät ostokset, vaikka jälkimmäisiä todennäköisesti käytetään vähemmän.
Kun vaivaa päätään liikaa tällaisilla asioilla, voi käydä niinkin hupsusti kuin minulle - minulta puuttuu asioita, joita oikeasti tarvitsisin, koska olen joko liian kitsas tai laiska hankkimaan sellaisia (paitsi että tarve ei voi oikeasti olla hirveän kova, koska muutenhan ne olisi pakko hankkia… mutta kuitenkin - tarkoitan vastaavia juttuja kuin se, että hiusharjani on keskeltä halki pitkittäin, mutten ole saanut ostettua uutta) ja toisaalta taas ostan joskus asioita, joita en etukäteen tiennyt tarvitsevani, mutta tarve syntyy sitten, kun tuote on minulla.
Muistin muuten juuri, että minulla on kaapissa myös yksi siniharmaa hihaton toppi, jonka ostin reissulta. Se olisi sopinut kuvaan mukaan myös.
Salaatinkastike on pirullinen poistettava, öljy- tai majoneesipohjaiset tahrat eivät tahdo lähteä vaatteista millään. Minäkin sovittelin juuri yhtä viimevuotista kesähametta, jossa on läikkä pestokastiketta, eikä se lähtenyt pesussa. Ehkä kannattaa laittaa paidan rinnuksiin joku iso rintakoru, joka peittää tahran?
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 11:14
Juu, oikeassa olet tuossa harrastusvälineet vs. vaateostokset -asiassa - rönsyilin vain itsekseni tuossa aiemmassa kommentissa vähän sivuraiteelle.
Mullakin oli pitkään se, että esim. kirjoja saattoi ostaa “helpommin” kuin vaatteita (koska ne on aina “hyviä” hankintoja. ihan niinku olis! niitä on ihan paskojakin kirjoja!). Nykyään saatan joskus sanoa jollekin (eräs tuttu esim. katsoo asiakseen toisinaan arvostella kun hassaan vähät rahani ulkona syömiseen, kahvitteluun ja vaatteisiin) että MINÄ HARRASTAN RUOKAA, KAHVILAKULTTUURIA JA MUOTIA. (hän, sivumennen sanoen, golffaa)
Perjantaina 25. heinäkuuta 2008 klo 11:53
Minä olen lopettanut kirjojen ostamisen melkein kokonaan. Jossain vaiheessa tajusin etten lue kaikkea ostamaani ja lopulta aika moni kirja jäi kesken. Kaunokirjallisuutta saa kirjastosta ja artsukirjoja ostan vain silloin, kun löydän jotain oikeasti hyvää. Niistäkin iso osa kun jää vain hyllyyn lojumaan.
Meillä on varsin samanlaiset harrastukset kyllä. :)
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 10:25
Heippa!
Ostin Beamistä samanlaiset Martin Margiela -housut, joissa on punteissa hauskat resorit, mutta nyt en yhtään tiedä millaisien kenkien kanssa niitä voisi pitää… varsinkin kun kaikki korkkarit on ehdottomasti pois luettu (korkkarit vievät multa hengen). Olisiko vinkkejä?
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 15:51
Annis, minä olen pitänyt niitä ballerinojen ja remmisandaalien kanssa. Talvella kuvittelisin niiden menevän nilkkureiden kanssa (joita minulla ei edelleenkään ole…). Korkkareita en minäkään osaa käyttää.
Tiistaina 2. syyskuuta 2008 klo 19:57
Tosiaan… balleriinat löytyy kaapista! Niitä voisikin kokeilla…. kesä on mennyt vallan tennari-linjalla, joten ehkä olisi hyvä kokeilla jotain muutakin välillä :-) Kiitti vinkistä!