Keskiviikkona 11. kesäkuuta 2008
Sweet nectar of chaos
Kirjoitin tästä jo Roklintuun vähän virallisemmin, mutta laitetaanpa tämä vielä tännekin esille, kun kerran aiheella on vuosipäivä juuri tänään.
Olen aiemmin rankannut juuri tämän keikan yhdeksi parhaista ikinä, ja nyt se löytyy YouTubesta! Tai siis tuubista löytyy vain yksi biisi, mutta se riittää kyllä - fiilis käy selville siitäkin.
Kyseessä on siis pala turkulaista underground-rockhistoriaa: Kalsaripaidan keikka Down by The Lonttinen -festareilla 11. kesäkuuta rrrrakkauden kesänä 2004. Toistetaanpa vielä se, mitä kirjoitin keikasta pari vuotta sitten:
Kalsaripaita nousi eräälle epämääräiselle takapihalle kyhätylle lavalle tuhdissa etukumarassa ja hukkasi basistinsa ennen illan myöhempää settiä, mutta soitti silti rokimmin kuin kukaan koskaan. Yleisö puolestaan upotti tossunsa saveen ja kasteli takapuolensa märällä nurmikolla, mutta se on harvoin haitannut yhtä vähän.
Tässä siis, hyvä yleisö, Kalsaripaita ja Sweet Nectar of Chaos:
Torstaina 12. kesäkuuta 2008 klo 12:28
Mä rakastan Kalsaripaitaa!! Näin heidät muutama vuosi sitten Turussa, oisko ollut Päiväkodissa, en muista, se oli yksi hienoimmista Suomessa näkemistäni keikoista!
Etsinkin levyn lähipäivinä hyllystä ja laitan taas kuunteluun..
Torstaina 12. kesäkuuta 2008 klo 12:30
Taisi muuten olla minun rrrrrakkauden kesä 2005. Vai olisko ollut eka UMF. Hmm..vaivun muistoihini.
Torstaina 12. kesäkuuta 2008 klo 12:42
Kalsaripaita soitti Päiväkodissa ainakin eräänä lumimyrskyisenä talvi-iltana (en ollut itse paikalla, mutta olen kyllä kuullut raportteja sekä itse keikasta että matkasta sinne), mutta voi hyvin olla mahdollista, että ovat soittaneet siellä useamman kerran.
Kalsaripaita on tosiaan varsin hyvä bändi, ja on aika jännää, että se on pysynyt niin tuntemattomana. Googlella löytyy SUE-lehden keikka-arvostelu, joka on aika ylistävä, ja pari videota, muttei muuta. Kotisivujakaan niillä ei ole tainnut koskaan olla.
Torstaina 12. kesäkuuta 2008 klo 20:57
Mä olin tuolla kyseisellä keikalla - enkä muuten ole ikänä nähnyt sellaista keliä! Oli aika liikuttavaa, kun eräs Kalsaripaidan jäsen oli Päiväkodin ovella vastassa ja totesi kaikille “kiitti v’tusti että vaivauduitte”.
Keikka oli timanttinen! Kalsaripaidassa oli todellista rock-karismaa. Nyt ei ole Päiväkotia - ei ehkä Kalsaripaitaakaan.
Rock-elämäntavasta tuli mieleen: luen Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjaa. Järkyttävä ja samalla dekadentisti kiehtova kirja. Nikki on älykäs - ja rappiolla. Kirja on huomattavasti synkempi kuin The Dirt, mutta silti ihan antoisa kokemus. Koskaan en ole Mötleytä kuunnellut, mutta nää kirjalliset tuotokset on varsin hyviä.
Torstaina 12. kesäkuuta 2008 klo 20:59
Kiitos Anu että laitoit tämän mahtavan videon tänne! Pala meikäläisenkin villiä nuoruutta…
Torstaina 12. kesäkuuta 2008 klo 21:20
Kalsaripaita saattaa vielä olla olemassa - linkkasin tuonne Roklinnun kirjoitukseen MySpacesta löytyvän videon, joka on kuvattu viime kesänä Lieto-rockissa(!). Tässä vielä linkki videoon uudelleen. On muuten aika mielenkiintoisesta kuvakulmasta kuvattu tuo video, täytyy sanoa.
Heroiinipäiväkirjan lukemista minäkin olen miettinyt. Viimeisin lukemani kirja on niinikään eräänlainen rock-kirja, Deborah Curtisin kirjoittama Ian Curtis -elämäkerta Etäinen kosketus. Siinä ei niinkään oltu rappiolla, mutta muuten kyllä sekaisin. Aika masentava kirja.