Perjantaina 30. toukokuuta 2008
Pure morning
Kesäisistä aamuista vielä vähän lisää.
Olen aamu-uninen, joten varsinkin viikonloppuisin olen aamulla yleensä vielä unessa (enkä yleensä pääse ovesta ulos ennen puoltapäivää) ja arkisin ne taas tahtovat mennä säntäilyksi.
Aamuissa on kuitenkin jotain erityistä. Sen tavoittaa varsinkin lomareissuilla, kun herää varhain (osittain siksi, ettei malta nukkua ja osittain siksi, että on illalla kaatunut väsyneenä aikaisin sänkyyn koko päivän kävelyn jälkeen) ja lähtee vaeltamaan hotellista johonkin kivaan kahvilaan aamiaiselle. Kaupunki on juuri heräämässä, jokainen ohikulkija on menossa jonnekin, katujen varsilla on jakeluautoja ja roskisautoja, rakennustyömaiden miehet istuvat kahvilan terassilla aamukahvilla. Aamut ovat samanlaisia kotonakin, mutta niihin ei aina ehdi kiinnittää huomiota, kun on itse herännyt myöhässä, on kiire ja reitti töihin on aina sama.
(Kuvassa lokakuinen aamu Fontanan metroaseman nurkalla Barcelonan Gràciassa.)
Kun tällä viikolla olen kävellyt vähän hitaammin kahvimukilliseni kanssa, olen ehtinyt tervehtiä Ullanlinnan hassua setää (hän notkuu usein seitsemältä aukeavan lähikaupan nurkilla ja moikkailee ihmisiä, ja talvella varoittelee liukkaasta kelistä) ja rollaattoria työntävää vanhaa mummoa, joka toivotti kaikille vastaantulijoille hyvää huomenta. Olen kuunnellut mustarastaita, lokkeja, talitiaisia, puluja, variksia, peippoja, varpusia ja viherpeippoja - keskellä kaupunkia on yllättävän paljon linnunlaulua tällaisina aamuina.
Joinakin aamuina, kuten tänään, lähden kotoa taksilla. En jaksaisi istua aamuruuhkissa joka päivä, mutta tällaisina kauniina aamuina on mukava istua taksin takapenkillä ja madella hitaasti läpi kantakaupungin. Vielä mukavampaa on lähteä kotoa varhain keltaisella lentokenttätaksilla ja katsella auringonnousua, kun taksi pysähtyy hotellien eteen lastaamaan kyytiin maasta poistumassa olevia ulkomaalaisia turisteja.
Lauantaina 31. toukokuuta 2008 klo 11:22
aamut on ihania, mun lempihetkiä. olen aika aamuvirkku ihminen ja parhaita ovat juuri ne kesäaamut, kun voi rauhassa juoda kahvinsa, ulkona, puutarhassa tai portailla. yleensä herään seitsemän maissa, joskus aikaisemmin. koitan olla töiden ääressä yhdeksän maissa, eli siinä välissä ehtii hyvin herätä. salillakin käyn mieluiten aamulla. on kovin paljon rauhallisempaa.
kun tein edellistä lopputyötäni, vaapuin aamuisin manskua pitkin kahvi kädessäni kohti museota. olin sielläkin aina ennen muita. iltapäivät ovat minulle hankalinta aikaa. yhdestä neljään, hyi fan.
Lauantaina 31. toukokuuta 2008 klo 18:28
Ihana postaus! Aamut on kaikkein parhaita.
Kesäaamut siis. Kun olin opiskeluaikana yhden kesän töissä Silja Linen terminaalin kahviossa, menin yleensä aamu-seitsemäksi töihin. Herätys ei itse asiassa tuntunut ollenkaan pahalta, sillä tuona kesänä kelit olivat hienot, ja työmatka jokirantaa pitkin aivan ihana. Varhaisaamuna kaupunki on puhdas, raikas ja tuoksuva. Vastustamaton! Ja oli aina ihana saapua satamaan, jossa lokit kirkuivat, ja ihmiset odottivat autoissaan laivaan pääsyä. Kesälomareissun odotus väreili aamuauringossa. Vaikka periaatteessa inhoan ruotsinlaivoja, tuolloin aamuisin olisin aina halunnut olla noiden lähtijöiden joukossa.
Näistä kesätyökokemuksista oppineena olen harrastanut kesäisin kauniilla (helle)säällä aikaisia torireissuja ja aamukahveja. Mansikat ja salaattitarpeet ovat raikkaita ja houkuttelevia; torille kannattaisi aina suunnata heti aamusta. Ja Three Beans aukaisee onneksi jo ennen kahdeksaa, joten kiva aamukahvipaikkakin löytyy.
Talviaamut ovat sitten asia erikseen. Silloin nukun pitkään - ja herättyäni tankkaan tuhdin pekoniaamiaisen. Kesällä moinen mässäily ei tulisi mieleenkään.
Lauantaina 31. toukokuuta 2008 klo 18:38
maire, tuo on kyllä totta, että iltapäivät ovat hankalinta aikaa - vaikka olen aamu-uninen, olen töissä skarpeimmillani ennen lounasta. Lounaan jälkeen vähän nukuttaa ja tulee helpommin vilkuiltua kelloa, että koskas täältä taas pääsikään kotiin.
Anna, minä katselen joka aamu (jos olen tarpeeksi ajoissa liikkeellä), kuinka Eckerö Linen Tallinnan-laiva lähtee satamasta. Sumuisina aamuina se tuuttailee vähän matkan päässä ja siitä tulee se Helsinki-fiilis, josta kirjoitin jokin aika sitten. Ja näin kesällä toimistomme ulkopuolella on melkein joka aamu joku risteilylaiva. Vaikka risteileminen pitkin Itämerta eläkeläislauman kanssa olisi oikeasti varmaan aika ankea tapa viettää lomaa, ajatus lähtemisestä viehättää kovasti laivoja katsellessa.
Silloin kun itse asuin Turussa, sotkin fillarilla kesätöihin aina aamuisin seitsemäksi. Varhaisaamun Turku on kyllä hyvässä muistissa. :)