Kuten talvella mainitsin, jäin jokin aika sitten kodittomaksi, kun kampaajani lopetti hommansa ja muutti toiseen kaupunkiin. Tein maaliskuussa yhden satunnaisen syrjähypyn kampaamoliikkeeseen, jossa en ollut aiemmin käynyt, aika vaisulla menestyksellä. Sitten päätin, etten anna leikata hiuksiani enää ollenkaan, kunnes kahden ja puolen kuukauden hermostuin siihen, että peilistä katsoi aamuisin Kurt Cobain (vaikka haenkin innoitusta miehen pukeutumisesta, en sentään kaipaa samanlaista pärstäosastoa…) ja iltapäivisin elähtänyt hippi.
En yleensä tule toimeen kampaajien kanssa, enkä varsinkaan uusien tuttavuuksien. Joko en osaa selittää, mitä haluan tai sitten en muuten vain pääse kampaajan kanssa samalle aallonpituudelle. Minusta kun kampaajalla pitäisi olla paitsi näkemystä asiakkaalleen sopivista hiusmalleista, myös (vaikeiden) hiuslaatujen tuntemusta ja taito kuunnella asiakasta. Ja kampaajasuhteeni eivät todellakaan ole olleet pysyvää laatua, joten olen vähän väliä saanut aloittaa samat kuviot alusta.
Viime viikolla varasin hetken mielijohteesta ajan aivan tuntemattomalta kampaajalta samasta liikkeestä, jossa kävin säännöllisesti muutama vuosi sitten (ennenkuin silloinen kampaajani katosi kuvioista). Mennessäni lauantaina kampaajalle minulla ei ollut suuria odotuksia, joten pääsin kerrankin yllättymään positiivisesti! Kun aluksi ihmettelimme ylikasvanutta hiuskuontaloani peilin edessä, kampaaja totesi, että kun sulla on tuollaiset taipuisat, vähän luonnonkiharaan päin olevat hiukset, käytetään sitä hyväksi ja leikataan sen mukaan.
Mitä, ei suoristusrautaa ja kilokaupalla suoristavaa muotoilutuotetta? Ne tuntuvat nykyään olevan aika yleiset aseet ns. luonnostaan taipuisaa hiuslaatua (ja huolimatonta föönausta) vastaan. Ja toimivat minulla aika huonosti, koska en omista suoristusrautaa enkä tykkää kauhoa päähäni hillittömiä määriä pahanhajuisia mömmöjä.
Nyt minulla on nätti ja ryhdikäs polkkatukka (hyvästi pitkän tukan kasvatus! en halunnutkaan näyttää afgaanivinttikoiralta), ilman otsahiuksia. Niiden poiskasvatus sentään jatkuu edelleen, ja hiukset on leikattu edestä kerrostetusti, jotta lyhyiden ja pitkien hiusten raja ei näkyisi niin selvästi. Aamuisin riittää pieni määrä kiharille hiuksille tarkoitettua muotoilutuotetta, ja se tuuhentaa ja kohottaa hiuksia mukavasti.
Nätti ja ryhdikäs ja luontaisesti taipuva polkka kuulostaa melkein matkimisen arvoiselta, terv. nimim. “mitä mää tän kuontalon kanssa teen paitsi hätäponnarinutturoita, jotka vielä ovat melkein nolon samiksia Pojan käyttämien kanssa?!?” Taidankin avautua aiheesta tuolla kotipesässä.
Mulla on kanssa kampaajakammo, johtuen juurikin tuosta suoristamisesta ja ylilaittamisesta. Mä HALUAN että mun hius on kuohkea ja lainehtiva, niinkuin sen oma luonto jo määrää.
Juu, se on kyllä kummallista, miten harvassa ovat sellaiset kampaajat, joilla on ns. näkemystä. Mulla on pari sellaista ollut aiemmin, ja nyt onneksi taas.
Mun hiukset on niin liukkaat, ettei ne pysy ponnarilla eikä missään viritetyssä mallissa ilman litraa hiuslakkaa, joten taitaa olla ihan fiksua unohtaa romanttiset kuvitelmat hulmuavasta tukasta ja seksikkäistä nutturoista.
Tää nykyinen malli vaikuttais sellaiselta, että sen vois jopa antaa kuivua ihan ittekseen (sitten kun kelit on sellaiset, että tarkenee kävellä aamuisin töihin tukka märkänä) ja se vois näyttää hyvältä. Mulla oli joskus sellainen kerroksittain leikattu malli, joka kihartui ihan nätisti itsekseen kuivuessaan, mut sit tuli talvi ja piti laittaa pipo päähän. Sen jälkeen oli liiskaantunut letti eikä yhtään kevyitä laineita.