Torstaina 29. toukokuuta 2008
Damn good coffee
Eräs elämänfilosofiani kulmakivi on peräisin kaikkien aikojen parhaasta tv-sarjasta eli Twin Peaksista, sen lausui spesiaaliagentti Dale Cooper:
Harry, I’m going to let you in on a little secret. Every day, once a day, give yourself a present. Don’t plan it. Don’t wait for it. Just let it happen. It could be a new shirt at the men’s store, a catnap in your office chair, or two cups of good, hot black coffee.
Nyt kun aamut vihdoinkin ovat kesäisen aurinkoisia, olen antanut itselleni lahjan joka aamu: kun enää ei tarvitse juosta sateen ja kylmyyden alta pois töihin, olen nautiskellut työmatkoista. Kävelen hiukan hitaammin, katselen heräävää kaupunkia ja hörpin samalla matkan varrella olevasta delistä mukaan ostamaani cappuccinoa. Erittäin hyvästä espressosta tehtyä ja tietenkin täysmaidolla! Hyvä cappuccino ja aamuaurinko herättävät mukavasti - paljon paremmin kuin toimistolla mikroaaltouunissa lämmitetystä maidosta askarreltu maitokahvinkorvike.
Ja kahvi tuoksuu aina niin paljon paremmalta ulkoilmassa.
Torstaina 29. toukokuuta 2008 klo 21:03
Kuulostaapa mukavalta tuo sinun aamurituaali! Kiitos muuten kun laitoit tuon sitaatin postaukseesi: se on ihan paras!
Mulla on kanssa kahvirituaali. Lähden vauvan kanssa joka päivä puolen päivän jälkeen jokirantaa pitkin torille ja Kauppahalliin ruokaostoksille, ja tämän reissun aikana piipahdamme myös kahvilla - ainakin jos sää houkuttelee terassille. Suosikkipaikka on joko Cafe Art (jonka baristat saivat jo kolmannen suomenmestaruuden! Go Cafe Art!) tai Three Beans (myös Aula ja Sirius käyvät tuulisella säällä). Kahvittelu on kivaa.
Joskus ostan myös mukaan kahvin ja hörpin sitä vaunuja lykkiessäni. Järkyn nirso kun olen, juon kahvini kuitenkin mieluiten kupista, sillä hyvä kahvi tosiaan maistuu kyllä parhaalta “oikeasta” kupista nautittuna. Pahvi antaa aina omaa flavouriaan kahvin juontiin. Mutta toisaalta kahvimuki kourassa käppäilyssä on kyllä ihan fiilistä.
Torstaina 29. toukokuuta 2008 klo 21:34
Kahvimukin kanssa käppäilyssä on juuri tuo ulkoilmavaikutelma, joka tekee kahvista maistuvampaa. Sisätiloissa pahvimukista juomisessa ei olekaan oikein ideaa.
Pahvimukit noin muuten eivät ole oikein kivoja, kun ovat kertakäyttöisiä ja menevät heti roskiin. Minun onkin pitänyt haastatella delinpitäjää, josko kahvin tekeminen suoraan termosmukiin onnistuisi, voisin ostaa sellaisen (tosin siitä tulisi taas lisää käsilaukuntäytettä…).
Torstaina 29. toukokuuta 2008 klo 23:28
Aaaaaaaaaah Dale Cooper… ja se mustikkapiirakka, se on se minun oma taianomainen ovi salaiseen seesteisyyteen.
=)
Perjantaina 30. toukokuuta 2008 klo 13:10
Maurelita, minun täytyy sanoa, että Dale Cooper oli joskus Twin Peaksin ensikierroksen aikeen minunkin mielestäni tosi aaaaah, mutta nykymakuuni ehkä vähän liian sliipattu. :) Miehen pääkopan toiminta tosin miellyttää edelleen.
Mitä tulee mustikkapiirakkaan, tuntevatko ranskalaiset muuten sellaista ollenkaan? Pullataikinasta tehty mustikkapiirakka on ainakin minun mielikuvissani se oikea ja jotenkin tosi suomalainen juttu.
Sunnuntaina 1. kesäkuuta 2008 klo 3:44
Todellista nautiskelua! Kiireettömyys varsinkin kesäaamuina on mahtava lahja itselle. Aika on kuin raha, itsessään melko arvotonta mutta nousee arvoon arvaamattomaan kun sitä käyttää oikein :)
Minä nautin tällä haavaa aamuöistä, satakielen karjahtelusta puissa ja siitä että t-paidan päällä riittää ikivanha prätkärotsi kun pyöräilen kaupungin halki kotiin. Ja siitä että herättyäni puoliltapäivin voin sujahtaa ulos kevyissä vetimissä koko pitkän michelinukko-kauden jälkeen.
Maanantaina 2. kesäkuuta 2008 klo 12:29
Katja, kesäiset yöt ovat tosiaan myös hienoja, valoisia ja täynnä linnunlaulua. En tosin ole vielä tänä kesänä ollut kertaakaan liikenteessä öiseen aikaan, mutta senhän ehtii vielä.