Tiistaina 6. toukokuuta 2008
Armotonta fanitusta
Ala-asteella liikuttiin tyttöporukoissa, jotka fanittivat aina samaa bändiä (joka siihen aikaan oli ensin Dingo ja sen jälkeen Bon Jovi ja sitten joku muu niistä lukuisista sukkahousubändeistä). Jokainen tyttö halusi naimisiin jonkun bändin jäsenen kanssa, eikä kaksi tyttöä tietenkään voinut ihastua samaan tyyppiin, joten asiasta kinasteltiin pitkään ja hartaasti.
80-luvulla naimisiintahtomisen kriteereinä taisi olla lähinnä se, kenellä bändin pojista on tukka hyvin ja kenellä on parhaimman väriset trikoot, sittemmin valintakriteereihin on tullut ulkomuodollisten lisäksi tai tilalle myös, hmm, hormonaalisia syitä. Tähän päivään asti olen halunnut naimisiin Josh Hommen kanssa (tässä paljastuu nyt salattu mieltymykseni testosteronia puhkuviin rokkikukkoihin…), mutta kuunneltuani viimeiset pari päivää repeatilla The Gutter Twinsin uutuuslevyä Saturnalia olen tullut siihen tulokseen, että Homme on pelkkää paperia verrattuna Mark Laneganiin.
Lanegan on siis toinen katuojakaksosista ja on laulanut myös Josh Hommen bändin Queens of the Stone Agen biisejä. Olen fanittanut miestä aiemminkin, sekä QOTSA:n että Mark Lanegan Bandin aikoihin, mutta nyt havahduin taas huomamaan, että jestas, mikä ÄÄNI sillä miehellä on.
Ainoa YouTubesta löytynyt virallinen video on biisistä All Misery/Flowers, joka ei välttämättä ole kokonaisuudessaan erinomaisen levyn paras biisi, mutta rokkaa kuitenkin. Bändin MySpace-sivuilta löytyy enemmän maistiaisia. Siihen, että tahdonkin mieluummin naimisiin Mark Laneganin kanssa, vaikutti erityisesti biisi Circle the Fringes. Lanegan on biisillä laulavista tyypeistä se matalaäänisempi, siellä jossain loppupuolella.
Ja tuossa videossa on muuten jotain peräti lomografista.
Tiistaina 6. toukokuuta 2008 klo 18:40
Ääni on aika tärkeä asia, jos miehen puoleensavetävyyttä ajattelee. Laneganilla on jees ääni, kyllä vaan!
On outoa, miten erilaiset miehet nykyään on mageita kun vertaa teini-iän mieltymyksiin. Silloin tykkäsin vain puhdaspiirteisen kauniista miehistä, nykyään epätäydellisyys on oikeastaan seksikkäämpää (ja puhdaspiirteisyys melkein tylsää). Miksiköhän näin?
Tiistaina 6. toukokuuta 2008 klo 18:51
Ne taitavat olla ne hormonit. :)
Minä kyllä aloin tykätä vähän karummista äijistä jo aika varhaisessa vaiheessa - vai lasketaanko Paul Stanley sellaiseksi? Ainakin se oli karvaisempi kuin sen ajan rokkiäijät keskimäärin.
Nykyään tykkään raamikkaista ja rosoisista miehistä, ja mitä matalampi ääni, sitä parempi.
Tiistaina 6. toukokuuta 2008 klo 19:15
Eikö matala ääni kerro korkeista testosteronitasoista? Ihan luonnollista (ja tarkoituksenmukaista) siis viehättyä siitä.
Mitä vielä puoleensavetävyyteen tulee, en itse asiassa juurikaan kiinnitä huomiota ulkonäköön enää. Äly on seksikästä. Ja itsetunto. Jostain syystä iso ego on tosi puoleensavetävä. Ja kai juuri rokkikukoilla sellainen onkin!
Tiistaina 6. toukokuuta 2008 klo 20:17
Minäkään en nykyään kiinnostu ulkonäöstä, jos se tarkoittaa esimerkiksi kauniita kasvoja, mutta koko olemuksella (pituudella ja vartalon muodolla jne.) on kyllä merkitystä. Ja toki nuo mainitsemasi ns. henkiset ominaisuudet lisäävät puoleensavetävyyttä.
Tiistaina 6. toukokuuta 2008 klo 22:25
no nyt tuli yks hiukan niinku fani lisää. näin yhden biisin verran siis vast mut lupaava alku.
mulla ei ollu teininä noit bändimiehii ku olin vaan et madonna. mut sit aina ku mietin julkkismiehii oli viel se et aina mul meni huonosti niitten kaa ja sit olin sydänsuruis vaik ne koitti kovin pyytää takas.. mul oli hiukan liian pitkäl viedyt fantasiat kai.
ja talk about karismaattiset äijät.. hiukan sänkee viel ja matala ääni ja maire lakoo.. ei mallipoikii mulle.
Tiistaina 6. toukokuuta 2008 klo 22:37
Nuo teinifantasiat ovat kyllä hupsuja. Tytöille naimisiinmeno taitaa siinä iässä olla romanttisinta mitä tietää, ja siksi ne ovat aina menossa naimisiin jonkun kanssa. Eivät ne fantasiat kyllä häitä pidemmälle taida vielä siinä vaiheessa ulottua.
Ja mitä karismaattisiin äijiin tulee, viime aikoinahan yleinen kinastelun aihe on ollut se, kumpi on hotimpi, Aragorn vai Legolas (joista siis ensinmainitulla on sänki ja jälkimmäiselle ei edes kasva sellainen). Ja siinä ainakin naiset tuntuvat jakautuvan tiukasti kahteen leiriin.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 7:10
ai nyt pistit pahan.. mä melkeen taipuisin henk. koht. aragornin kelkkaan. tai en me sanoo varmaks. täytyy oikee funssaa tätä kiperää kysymystä.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 8:51
Siinä sitten meneekin mukavasti koko päivä tuota pohtiessa. :)
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 10:32
No niin, tämä todistaa taas kerran sen, että naiset lankeavat renttuihin. Ei sillä, jos olisin itse nainen, liittyisin luultavasti Laneganin morsianehdokkaisiin myös. Aiemmin olin jopa hieman kateellinen, kun Seattlessa 90-luvulla asunut tuttu nainen kertoi, miten yläkerrassaan majailleella Laneganin Markulla oli tapana tunkea hänen luokseen, jotta sai soitettua huumediilerilleen. Ja oli kuulemma muutenkin toisinaan aamuyön tunteina erehtynyt kerroksesta ja kotiovesta - mitä sinä tekisit, jos Laneganin Markku yrittäisi tulla ovestasi sisään?
Mutta joo, Gutter Twins on huikea duo, Greg Dulli ei hänkään ole kadottanut taikaansa sitten Afghan Whigsin päivien. Ja vaikka Laneganin elämäntavat saattavat olla hieman hämyisiä, tuotteliaisuudesta häntä ei voi syyttää: brittiläisen Soulsaversin kanssa viime vuonna tehty levy on mainiota tavaraa sekin, ja nyt pitäisi varmaan tsekata myös tuore duo-levy Isobel Campbellin kanssa (edellinen oli ainakin hieno pläjäys). Vanhalla (tai ainakin varttuneella) grunge-prinsessalla on tietysti jo 90-luvun Screaming Trees hallussa?
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 10:49
Karhuherra, jos Laneganin Markku änkeäisi minun ovestani sisään, luultavasti lukitsisin sen kylpyhuoneeseen ja näyttäisin rahasta kavereilleni… naiset lankeavat toki renttuihin, mutta näin kaukoihastustasolla se on ihan turvallista. En toki oikeasti huolisi mitään pulloja heittelevää (Josh Homme on tainnut harrastaa tuota) retkua nurkkiini lojumaan.
Minäkin odottelen mielenkiinnolla tuota uutta Isobel Campbell-yhteistyölevyä, edellinen löytyy levyhyllystä. Ja grunge-prinsessa on kyllä tutkinut Laneganin tuotantoa takautuvasti jo pitkään. Jostain syystä Screaming Trees jäi silloin 90-luvulla jotenkin muiden Seattle-bändien varjoon, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä elää grunge-nuoruuttaan uudelleen. Toisaalta Laneganin ääni paranee vanhetessaan, ei se vielä Screaming Treesin aikana ollut ihan nykyisissä syvyyksissä.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 11:03
salilla asiaa pohtineena tulin siihen tulokseen et mä melkee sit kuitenkin taipuisin sen legolasin puolee. ei sillee et nuori siloposki kaunotar olis se absoluuttinen way to go, mut jos miettii pidempää suhdet ni vois alkaa jossan välis keittää aragornin kans ku must tuntuu et se ei hirveest juttelis. et olis vaan ja vellois iteksee murheitas. ja melkee 6 vuotta sellases suhtees olleena ni se kyl alkaa jyrsii jossan välis. ei nyt koko ajan tarvi länkyttää “suhteest” ja “meist” koska kuka jaksaa, mut et es hiukan tietäs mitä toinen kelaa.
kukaa ei varmaa haluu frodoo? hiukan näsäviisas, vähän niinku mikki hiiri.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 12:53
Juu, Aragorn varmaan vuorotellen jurottaisi ja sitten kävisi vähän sotimassa, eihän sellaista rouva kotona jaksaisi (paitsi että ehkä se ei haittaisi, jos olisi itse Liv Tylerin näköinen). Mutta kyllä se on parhaan näköinen koko Sormusten herra -kööristä kuitenkin. Boromir tulee hyvänä kakkosena.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 19:12
Siis sorry vaan, mut Aragorn on kyllä ihan munaton Boromiriin verrattuna. Boromir on ihana!
(Sean Bean on ihana mitä ikinä tekeekin. Jep jep!)
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 19:26
Aragornissa on se vika, että sitä näyttelee Viggo Mortensen, joka on kaikissa muissa rooleissa aika mitättömän näköinen. Jostain syystä Aragornin roolihahmossa on ihan eri meininki.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 19:38
Postaa tuo sama postaus Roklintuunkin, meillä on aivan liian vähän tuota osastoa.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 20:41
hlehto, saamanne pitää. Minä olen tainnut ennenkin hoitaa siellä tuon tyttömäisemmän fanittelupuolen.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 20:59
Kyllä Miukku on hyvin myös paikannut tyttöfanitusta, mutta ei ole viime aikoina ollut kovin aktiivinen.
Keskiviikkona 7. toukokuuta 2008 klo 21:09
Jaa niin, onhan meitä siellä useampia. Nyt tuo postaus tosiaan löytyy Roklinnustakin.