Tiistaina 20. toukokuuta 2008
And I bought a long sleeved shirt with horses on the front
Rokkikirjojen lukemiseen on jotenkin helpompi keskittyä kuin kaunokirjallisuuden. Viime aikoina olen viihtynyt Tom Waitsin seurassa. Takapihan taikuri on varsin mainiota luettavaa - varsinkin, jos sattuu vielä fanittamaan Waitsia.
Takapihan taikuri ei ole varsinainen rokkielämäkerta, vaan kokoelma Waitsista kirjoitettuja lehtiartikkeleita eri vuosikymmeniltä. Lähestymistapa on virkistävästi erilainen: monet rokkikirjat pyrkivät jälkikäteen tulkitsemaan tai analysoimaan päähenkilöään, mutta tässä kirjassa tarjotaan välähdyksiä nykyhetkistä eri aikoina. Se kertoo Waitsista itsestään, mutta vähintään yhtä paljon siitä, miten häneen on kulloinkin suhtauduttu.
Waitsin jutut rönsyilevät kirjassa yhtä hulvattomaan tapaan kuin biiseissäkin, ja miehellä on mielipide aika lailla asiasta kuin asiasta. Esimerkkinä vaikkapa muoti, joka rinnastuu sujuvasti musiikkiin:
“Suurin osa musiikista, puhtaimmassa muodossaan, täytyy keskiluokkaistaa ennen kuin se saavuttaa suuren yleisön. Muodin kanssa sama juttu. Ei sitä voi kävellä huoneeseen pelkkään alumiinifolioon pukeutuneena. Jotain tuttua on löydyttävä - pakko olla kravatti kaulassa.”
Tuo on oikeastaan varsin hyvä ohje. Jos haluaa pukeutua persoonallisesti, mutta kuitenkin niin, ettei halua irrota joukosta kokonaan (niin käy, jos näyttää liian kummalliselta - kaikki juuttuvat ulkokuoreen, sekä ihminen itse että muut), jotain tuttua on löydyttävä. Oli se sitten kravatti tai jotain muuta vastaavaa.
Tom Waits vaikuttaa mieleeni salakavalasti, hän sai minut jopa ostamaan luomivärin värisävyn nimen perusteella. Vaalean nudesävyisen MAC-luomivärinapin nimi on “Shore Leave” ja hypistellessäni sitä kaupassa kuulin mielessäni vinksahtaneen falsetin rääkyvän korvaani samannimisen biisin kertosäettä. Alla liveversio vuodelta -88, siinä rääytään vielä vähän enemmän kuin levyllä.
Jo talvella uutisoitu Scarlett Johanssonin (juu-u, sen näyttelijän) ensimmäinen musiikkialbumi on näköjään nyt ilmestynyt: levyllinen Tom Waits -covereita. Kuuntelin biisinäytteet iTunesista: ei-ihan-itsestäänselviä biisivalintoja, hupsuja sovituksia ja seassa vähän David Bowieta. En kuitenkaan edelleenkään oikein tiedä, miten suhtautua. Ehkä tyydyn siteeraamaan Takapihan taikuri -kirjasta löytyvää Elvis Costellon lausahdusta: “En esimerkiksi usko, että jollakulla ei muka ole ääntä. He eivät vain ole vielä löytäneet sitä.”
*
Seuraavana lukujonossa on juuri ilmestynyt Ian Curtis -kirja Etäinen kosketus, jonka kirjoittaja on Deborah Curtis eli Ianin vaimo. Tämän kirjan pohjalta tehtiin elokuva Control. Leffa koostuu enimmäkseen hienoista ja vaikuttavista kuvista, ja minua kiinnostaa kovasti, millaista teksti niiden takana on.
Huomenna muuten aukeaa odottamani Anton Corbijn -näyttely Tennarissa. Siitä hehkutinkin jo enemmän Roklinnun puolella.
