Perjantaina 25. huhtikuuta 2008
Putkiloita
Jos nyt olisi syksy, ihastuisin kovasti näihin neuleputkiloihin. Ne ovat persoonallisia ja erikoisia, ja näyttävät myös aika lämpimiltä.
Olisi kiva tehdä vastaavia juttuja itse. Ei tietenkään suoraan matkien, mutta soveltaen. Neulominen on mukavaa ja rentouttavaa, mutta inspiraatio siihen katoaa minulta nykyään yhä helpommin. En tykkää paksuista neuleista ja ohuita en jaksa neuloa, mutta tuollaiset erikoisemmat asusteet kyllä syntyisivät nopeasti ja varmaan aika vaivattomastikin.
Jostain syystä en saa neulomista varten ideoita samaan tapaan “tyhjästä” kuin virkatessani, vaan tarvitsen jonkun mallin, josta lähteä liikkeelle. Neulelehtien mallit ovat nykyään varsin kaameita, niistä ei juuri löydy edes mielenkiintoisia kaavoja sovellettavaksi. Jostain syystä niissä painotetaan nykyään helppoutta tyylikkyyden kustannuksella, ja lopputulokset ovat omituisen ryhdittömiä ja tätimäisiä.
Viime talvena suunnittelin risteyttäväni samujussi-kaulaputkiloni ja pakkasilla toimistolla käyttämäni, itse neulomani alpakkavillaiset ranteenlämmittimet (ne ovat pitkät putkilot sileää neuletta, ja jätin reunoista resorit pois, jotta ne saavat rullautua vapaasti) ja tekeväni itselleni toisen tai kolmannenkin vastaavan kaulurin jostain laadukkaammasta ja napakammasta materiaalista, mutta enpä sitten saanut aikaiseksi. Kesällä ei (toivottavasti) tarvita kaulanlämmittimiä, joten se projekti saa odottaa ensi talvea.
Mutta nyt kun ajattelen tarkemmin, kyllä irtohihoja tai hartianlämmittimiä voi tarvita Suomen kesässäkin, ei tarvitse odottaa syksyä innostuakseen sellaisista. Varsinkin, jos valitsisi värit jotenkin kesäisemmin (ööh, mustaa) ja jättäisi neulepintaan enemmän reikiä. Osa noista Etsystä löytämistäni on tehty kevääseen sopivasta sekoitelangasta, jossa on 80% puuvillaa ja 20% villaa. Kuulostaa oikein miellyttävältä, löytyisiköhän lankakauppa Menitasta jotain vastaavaa?
