Keskiviikkona 23. huhtikuuta 2008
Kansalainen ahdistuu farkkukaupassa
Jossain takaraivoni tienoilla on jo jonkin aikaa kasvanut ajatus, että tarvitsisin farkut. Haluaisin väljät, suorat ja kuluneet, vähän silleen grunge-tyylisesti lököttävät. Näen itseni patsastelemassa kaupungin kesäisiä katuja tyylikkäästi kulahtaneissa farkuissa, ohuessa rypytetyssä mustassa viskoositopissa, mustat kumitossut jalassa.
Kuvittelu on helppoa, käytännön toteutus ei sitten olekaan. En ole vuosikausiin ostanut tai omistanut ns. oikeita farkkuja, ja se on johtunut siitä, että farkkujen hankkiminen on niin jumalattoman vaikeaa. Se vaatii kymmeniä kauppoja, kymmenien farkkumallien plaraamista, hikistä sovittamista ja paksun lompakon. Olen jotenkin pudonnut ulos farkkuskenestä enkä edes tiedä, mistä aloittaa.
Kävin tänään kurkkimassa parissa kaupassa. Koska olen jämähtänyt tuohon grungeasiaan, haluaisin Levikset. Minulla on myös hämärä muistikuva, että olen joskus omistanut hyvänmalliset sellaiset. Mutta tänään huomasin, ettei sellaisia nykyään myydä missään. Niin se maailma muuttuu, täti on elänyt nuoruutensa pelkästään Leviksien varassa ja nyt ne ovat kadonneet maailmasta. Eräässä kaupassa oli kyllä yksi malli jotain Levi’s Vintage -mallistoa, ja hinta olikin sitten liki kaksisataa euroa. Pidän kalliina.
(Täti on elänyt nuoruutensa maailmassa, jossa farkut olivat kohtuuhintaisia - ne eivät maksaneet yli tuhatta vanhaa markkaa, vaan ennemminkin satasen tai pari.)
Minulle ehdotettiin kirpputoreja, mutta ne alkavat ahdistaa jo heti ovella. En kestä ajatusta siitä, että nenäni edessä on kasa housuja, eikä tiettyä mallia ja kokoa voi vetää pakasta, vaan kaikki pitää penkoa läpi eikä silti välttämättä löydä etsimäänsä.
Netistä en uskalla tilata, koska farkkuja pitää sovittaa. 90% maailman farkuista on minulle väärän muotoisia, ne pussittavat selästä tai tekevät takapuolen kummallisen muotoiseksi. Epäilen, että joskus oli aika, jolloin en vain huomannut huonoa istuvuutta, mutta nykyään olen kovin nirso.
Ja sitten on vielä sekin, että niiden pitäisi olla hyvälaatuiset. Jos joudun maksamaan niistä omaisuuksia, niiden sopisi olla sellaiset, etteivät napit irtoa tai saumat ratkea samantien. Mutta kun lähtee ikäänkuin sokkona ostoksille, tuollaiset asiat selviävät vasta jälkikäteen.
Saattaa käydä niin, että rakkauden kesä 2008 vietetään pukeutumalla mekkoon.
Keskiviikkona 23. huhtikuuta 2008 klo 21:01
Joo. Tutulta kuulostaa. Mäkin olen katsastanut farkkuja (tähtäimessä täydelliset “poikaystävä” farkut). Ei oo tullu vastaan. Paitsi yhdet, joilla oli hintaa liki 250 euroa. Ja se oli kyllä liikaa.
No, pukeudun sitten kesällä shortseihin.
Ja mekkohan on aina oiva valinta, jos kerran on rakkauden kesä odotettavissa! :)
Keskiviikkona 23. huhtikuuta 2008 klo 21:03
Listasit juuri syitä, miksi en ole käyttänyt farkkuja (saati muitakaan housuja) liki kahteen vuoteen. Tällaisen persjalkaisen on todella vaikeaa löytää omaa kroppaa hivelevä malli, sillä tänä päivänä useimpien merkkien mallistot tuntuvat vaativan vähintään 176 senttisen varren, ohuet sääret ja barely there takapuolen. Ei tosiaan huvita uhrata paria sataa euroa vaatekappaleeseen, joka ei anna anteeksi pienimpiäkään painon vaihteluita suuntaan tai toiseen.
Keskiviikkona 23. huhtikuuta 2008 klo 21:23
Anna, poikaystäväfarkut on varmaan aika lähellä sitä, mitä minäkin olen epätoivoisesti etsimässä. Ja siinä ei tosiaan ole mitään järkeä, miten paljon ihan tavalliset farkut voivat tänä päivänä maksaa.
Sanna, unohdin tosiaan listasta puoli metriä liian pitkät lahkeet, joiden lyhennyttäminen aiheuttaa sen, että vaate menee jotenkin pois mallistaan ja vyötärönauhan, joka puskee olemattomankin vatsamakkaran vähemmän kauniisti esille.
Olen itse 165-senttinen, mikä on käsittääkseni aika lähellä suomalaisen naisen keskipituutta, mutta silti en ole vuosikausiin törmännyt kaupoissa pitkiin housuihin, joita ei tarvitsisi lyhentää.
Torstaina 24. huhtikuuta 2008 klo 10:59
Hei, täällä Filippa K -käännynnäinen Tampereen suunnalta ehdottaa kokeilemaan kys. merkin farkkuja. Omat poikaystäväni (pun intended) löysin Treen Stockan halvennuksesta, vyötärö on kuin ennenmuinoin Leviksessä eli oikealla kohdallaan, perse näyttää hyvältä ja stretsiii on sopivasti, ja mikä tärkeintä, lahje on suora. Eiköhän niistä löydy sullekin!
Torstaina 24. huhtikuuta 2008 klo 12:40
Mulla on ollut useammat Filippa K:n farkut, sekä pillejä että tavallisia ja tiedän, että niistä nimenomaan ei löydy sellaisia kuin etsin.
Filippa K:n farkut istuvat kyllä persuksista, mutta useimmat mallit eivät tykkää vatsamakkarastani ja etsin nyt muutenkin perinteisempää materiaalia ja meininkiä.
Torstaina 24. huhtikuuta 2008 klo 16:50
“Mutsillas oli vatsamakkara.” :)
No mutta jos yhtään lohduttaa, niin mä haluaisin heilua kesäni mekossa ja/tai shortseissa, mutta ilmeisestikään not gonna happen, sitä oikeaa mekkoa ei löydä, ainakaan ns. reaalimaailmassa. Farkkutäti olen ja siksi jään.
Pääasia kumminskin että tulee Rrrrakkauden kesä!!
Torstaina 24. huhtikuuta 2008 klo 19:19
Kuten sanoin, vaikka vatsamakkaraa ei oikeasti olisikaan, maailmassa on aika paljon farkkuja, jotka taikovat sen ns. tyhjästä. Tänään viimeksi todettu, kun olin kaupoissa sovittelemassa farkkuja.
Rrrakkauden kesä tosiaan tulee, vaikka sitten oltaisiin verskahousuissa!