Torstaina 24. huhtikuuta 2008
Kansalainen ahdistuu farkkukaupassa, osa 2
Kymmeniä kauppoja (jouduin jopa Kampin keskukseen, hyi), kymmenkunta sovitettua mallia. Leviksiä olisi runsaasti miehille, mutta vain pari hassua mallia naisille. Minun oli siis pakko tutustua myös muihin merkkeihin.
90% naisten/tyttöjen (kyllä, kävin läpi myös kaikki teinikaupat!) farkuista on pillejä. Minä-en-enää-halua-pillifarkkuja. Niissä jäljellejäävissä ei sitten olekaan paljon valinnanvaraa. En kuitenkaan halua ihan tavallisia farkkuja, vaan niissä pitää olla edes vähän jotain ideaa, mielellään juuri sitä oikeanlaista kuluneisuutta.
Dieselillä oli yhdet melkein kivat, tarpeeksi löysät ja oikean väriset, mutta niissä oli niin matala lantio, että ne putosivat jalasta ja istumista kokeillessa pajatso paleli. (Ja minä kun luulin, ettei matala lantio ole enää muodissa! Niitä olivat kuitenkin kaupat puolillaan.) Kokeilin myös yhdet miesten Levikset, mutta ne pussittivat selästä ja litistivät takapuolen. Jossain vaiheessa alkoi hikoiluttaa ja ahistaa siihen malliin, että oli pakko paeta kotiin.
Kotiin tultuani pengoin vaatekaappini läpi. Löysin arkistojen aarteiden joukosta kolmet Levikset ja kolmet Filippa K:n farkut. Kahdet Levikset ovat bootcut-mallia (mallit 529 ja 927, jälkimmäisissä on hillittömän lyhyt vetoketju), kolmannet ovat leveälahkeiset (mallia 544). Filippa K:n farkuista yhdet ovat tummansiniset pillit (ei enää niitä!), toiset mustat suoralahkeiset ja kolmannet vaaleat ja suorat.
Koska rrrrakkauden kesään sopii grunge-fiiliksen lisäksi hippimeininki (kuuntelin jo eilen pitkästä aikaa The Doorsia Honey Junkien innoittamana!), luulen, että voisin kelpuuttaa univormuuni sekä vaaleat Filippa K:t (ne ehkä voisivat kulua käytössä silleen sopivasti) että leveälahkeiset Levikset. Kokeilin jo jälkimmäisiä, ja ne sopivat varsin hyvin yhteen mustien kangastossujeni kanssa! Kukka hiuksiin ja kesää odottelemaan.
Perjantaina 25. huhtikuuta 2008 klo 8:30
Hmmm, mulla taitaa olla kaapissa yhdet muutaman vuoden vanhat Miss Sixtyt, jotka sopivat tuohon kuvaukseesi aika tarkkaan. Muuten olisin tietysti suositellut Leetä. Lee it is.
Perjantaina 25. huhtikuuta 2008 klo 9:01
Lee ei sovi mulle, olen kokeillut niitäkin ja niissä jää aina sellainen pussi selkäpuolelle (vyötärönauha ei siis ota selkään kiinni, vaan lönköttää mutkalla).
Olen tosiaan jo luopunut kokonaan suunnitelmistani ostaa uudet farkut, ja turvaudun kaappien aarteisiin. :) Rahaakin säästyy.
Perjantaina 25. huhtikuuta 2008 klo 19:02
Kaappien aarteet on tosiaan kannatettava valinta. Sitä ei tahdo edes muistaa miten paljon kaikkea on tullut vuosien varrella hankittua. (Mäkin just ilahduin kun löysin pyykkikorin sedimenteistä ihanan mustan viskoositopin jollaista en muistanut edes omistaneeni.)
Hannan kommentiin liittyen: Lee on munkin suosikki mitä farkkuihin tulee. Tai on ainakin ollut. En ole vielä ehtinyt katsastaa, millaisia ne tätä nykyä on (edelliset, eli pillit tuli hankittua joskus pari-kolme vuotta sitten).
Perjantaina 25. huhtikuuta 2008 klo 19:04
Toim. huom. Pesin sitten sen sedimenttilöydön ennen käyttöönottoa…
Perjantaina 25. huhtikuuta 2008 klo 20:59
Pyykkikorin sedimenttikerrokset ovat kyllä mielenkiintoisia. Minäkin kaivelin pyykkikorin pohjaa toissapäivänä ja löysin sieltä ainoan vihreän t-paitani, joka on ollut siellä varmaan puoli vuotta, koska se ei oikein sovi pestäväksi minkään muun kanssa. Ja sinne se jäi yhä edelleen.
Kaapit mylläsin läpi perusteellisesti viime syksynä, joten mun mukamas pitäisi muistaa, mitä siellä on. Mutta ei se niin helppoa aina ole.