Tiistaina 8. huhtikuuta 2008
It’s different now that I’m poor and aging
On oikeastaan aika keski-ikäistä ostaa festariliput kolme kuukautta etukäteen, kun Silloin Ennen vain mentiin pussikaljojen kanssa portille jonottamaan. Ja on vähintään yhtä keski-ikäistä mennä festareille vain viettämään (toivottavasti) aurinkoista sunnuntai-iltapäivää ja kuuntelemaan Hyviä Bändejä, kun ennen ostettiin koko viikonlopun lippu välittämättä siitä, kuka siellä soittaa ja milloin.
Mutta vanha ei jaksa enää riehua, vanha haluaa vain nähdä Interpolin, Kentin ja The Nationalin ja kenties haistella vähän festaritunnelmaa (hilpeiden ihmisten tungosta, ruoanjämillä ja paperilautasilla kuorrutettua maaperää ja lammikoita omituisissa paikoissa).
Interpolin Suomeen tulon kunniaksi yksi bändin parhaista, joka on soinut päässäni siitä lähtien, kun eilen kävin hakemassa ruisrokkiliput lippupalvelusta. Obstacle 1:
Videota katsellessani aloin miettiä edellistä kertaa kun näin bändin livenä Barcelonan Razzmatazz-klubilla, ja sitten luisuinkin taas sujuvasti iltapäiväunelmiin Barcelonasta (niin käy myös joka kerta, kun kuuntelen Turn on the Bright Lights -levyä). Melkein jo näen itseni patsastelemassa pitkin Ravalin ja Grácian katuja ensi kesänä… kumma kaupunki, kun aiheuttaa tuollaisia pakkomielteitä. Mutta toisaalta, siellä on ainakin todennäköisesti kesä kohdallaan, aurinkoa ja lämmintä, kun taas täkäläisistä kesäkeleistä ei voi mennä takuuseen… vanhan rasittuneet luut tykkäisivät kovasti. Hmm, mitähän lentoliput maksavat?

Keskiviikkona 9. huhtikuuta 2008 klo 8:16
tuo on tuo ikäjuttu aika iso. mehän ollaa ottaas hotellii ruisrockin ajaks. en tiä mikä järki ku kuitenki samas kyläs asutaa.. mul ei o ees lippuu viel, pitää säätää kaik työt sillai et menee putkee. ku olis se tukholman festari siin kupees kans.
interpol soitti meil viime kesänä tukholmas. tosin pojat oli niin väsynei ettei montaa biisii jaksettu ku alko hotelli kutsuu.
Keskiviikkona 9. huhtikuuta 2008 klo 21:43
Hotellihan tuo vähän sellasta juhlafiilistä, ihan kuin olisi ulkomailla… eihän siinä järkeä ole, jos järjellä ajattelee, mutta jos ei ajattele järjellä, sittenhän siinä on kovastikin järkeä. :)
Tukholmaan en ole vielä kertaakaan jaksanut raahautua, niinkuin en muutenkaan festareille muualle kuin Helsinkiin tai Turkuun (tai Tampereelle silloin kun asuin siellä, mutta en sen jälkeen). En taida oikeasti olla mikään festarikansalainen.
Torstaina 10. huhtikuuta 2008 klo 11:28
Me kans otetaan hotelli kun mennään kesällä Hesaan kattomaan Brucea. Mukava hotelli (tässä tapauksessa Hilton Strand, sillä siellä on ihana aamiainen!) on tarpeen, kun kerran näkee sankarinsa! (Olen ihan huumassa Bruceen. Kysyin jo miekkoseltakin, että eikö se pelkää mun lähtevän Brucen matkaan. Ei kuulemma. Pidän miehistä joilla on itsetunto kohdallaan!)
Ruisrock on aina ollut ainoa mahdollinen festari mulle, sillä sieltä oon voinut kontata helposti kotiin. En ole telttailu-ihmisiä ensinkään - siksi on aina jääneet provinssit sun muut kokematta.
Torstaina 10. huhtikuuta 2008 klo 11:42
Mä olen kerran käynyt telttailufestareilla Yyterissä, silloin satoi vettä koko ajan ja tuuli perkeleesti, teltta oli täynnä hiekkaa ja pesulla piti käydä 10-asteisessa meressä (ellei halunnut jonottaa kahta tuntia suihkuun). Silloin päätin, että ei ikinä enää.
Ja juu, kyllähän sitä kannattaa mennä hotelliin, kun kerrankin pääsee näkemään Max Weinbergin livenä. :)
Torstaina 10. huhtikuuta 2008 klo 14:27
Hmm… jotkut ei vaan tajuu. ;)
Perjantaina 18. huhtikuuta 2008 klo 14:15
Heiheihei! Ei 33-wee ole vanha! Tääkin täti (34) lähtee Provinssiin vääntämään 3 päiväksi, kuten 10 vuotena aiemminkin ;o) Ikä näkyy vain siinä että asutaan hotellissa ja juodaan kohtuudella (??)…
Perjantaina 18. huhtikuuta 2008 klo 14:35
Usse, kyllähän minäkin menisin Ruisrockiin vääntämään kolmeksi päiväksi, jos jokaisena päivänä olisi jotain kuuntelemisen arvoista. Ikä näkyy nimittäin siinä, että jos ei ole bändejä katsottavaksi ja yrittää notkua festarialueella ihan muuten vain, huomaa yhtäkkiä tulleensa humalaisten teinien tallomaksi. Silloin pitää olla itse yhtä kännissä ja se käy kunnon päälle.