Sunnuntaina 6. huhtikuuta 2008
Distant noises, other voices
Helsinki on hiljainen. Kävellessäni perjantai-iltana kymmenen aikaan kotiin kuulin sumun keskeltä yhden auton, ohi kulkevien ihmisten puheensorinaa ja laivan sumutorven (se on ääni, joka kuuluu aivan erityisesti Helsinkiin). Sunnuntai-iltapäivänä sohvalla istuessani kuulin eristävien kolminkertaisten ikkunoiden takaa lokkien kirkunaa (toinen ääni, joka erityisesti kuuluu Helsinkiin), lisää laivojen sumutorvia ja ohi lentävän pienlentokoneen. Muuten on varsin hiljaista.
New York antoi uudenlaista perspektiiviä kotikaupungin ääniin, muistan taas kuunnella niitä tarkemmin. Ja kun vertaan niitä New Yorkin ääniin, huomaan, miten vähän niitä on. Se on asia, josta pidän kovasti.
*
Lauantai-iltana katselin ja kuuntelin Low:n keikkaa Tavastialla, ja sekin oli hiljainen.
Kitara, basso ja osa rumpusetistä (rumpukapuloiden tilalla olivat sellaiset yleensä patarummun soittamiseen käytettävät nuijat ja vispilä, ne tekivät rummut pehmeiksi), kaksi upeasti stemmassa soivaa lauluääntä, tavallisiin rokkikeikkoihin verrattuna hyvin hiljainen äänenvoimakkuus ja hiljainen yleisö (joka toki alkoi kiljua aina, kun biisi loppui). Ja voimakasta tunnetta koko Tavastian täydeltä. Kappaleet olivat toisenlaisia kuin levyillä, hitaita, huolella mietittyjä ja kauniita. Ja hiljaisuus kasvoi välillä melkoiseksi äänivalliksi vain kitaran, basson ja kahden laulun voimin.
Hieno keikka, erilainen elämys.
*
Haluaisin vielä esitellä Kvaakun:
Maailman muihin variksiin verrattuna sekin on varsin hiljainen. Ja vähän sininen.
Sunnuntaina 6. huhtikuuta 2008 klo 20:28
mä oon hiukan kade noist sun hahmoist. ne on niin hienoja ja musta tuntuu et olisin onnellinen jos osaisin tehdä kans vastaavia. mut mun kädentaidot ei.. tai siis tyhmä sanoa mut neulomisen suhteen (ja virkkaaminen menee mul samaan kastii) hiuka hakkaa tyhjää.
damissa mainostettii jotain taide-häppeningii hyvin samantapasil hahmoil mut koska oli niin vaikee muistaa ottaa siit kuvaa sulle se jäi. olen pahoillani. voin kattoo onk julkut viel talles ku siel seuraavaks.
Sunnuntaina 6. huhtikuuta 2008 klo 20:58
Virkkaaminen ja neulominen ovat kyllä sellaisia lajeja, joita oppii tekemällä, niin se on mullakin käynyt. Tietysti olen väsännyt kaikenlaista ala-asteikäisestä lähtien, joten olen ehtinyt opetella tekemällä aika kauan.
Tuollaiset virkatut ötökät liittyvät taidehäppeningeihin vähän siellä täällä, sellaisista mäkin alunperin sain ideoita ötököiden tekemiseen.
Maanantaina 7. huhtikuuta 2008 klo 23:41
Sinä onnistut aina kuvailemaan Helsinkiä juuri niin, että minulle tule tippa linssiin. Edelleen kaipaan lokkien kirkumista ja laivojen sumutorvia. Joskus iltaisin makaan sängyssä ja kuulen ne. Silloin haistan myös suomenlahden.
Kas, en tiennyt että Low soitti Suomessa. Olen nähnyt heidät parisen kertaa ja aina on ollut kaunista. Ihme melankolia kommentti, mutta biisi monkey saa mut joko hymyilemään onnesta tai itkemään, se on niin kaunis, kai tähän liitty jotain assosiaatioita mutta näin on.
Öinen tervehdys Kölnistä.
Tiistaina 8. huhtikuuta 2008 klo 8:06
Kata, voisin itkettää sinua hiukan lisää ja listata Helsingin ääniin vielä raitiovaunut. Ne eivät tosin kuulu meille sisälle, täytyy olla ikkuna auki jos niitä haluaa kuulla.
Low oli tosiaan Suomessa viime lauantaina. Minä ostin liput innokkaana heti ensimmäisenä päivänä kun ne olivat myynnissä, koska täällä yleensä kaikki vähänkin merkittävät keikat myydään heti loppuun. Low ei ilmeisesti sitten olekaan täällä kovin tunnettu, koska lippuja olisi saanut vielä oveltakin. Mutta kyllä Tavastia melkein täynnä lopulta oli.