Perjantaina 28. maaliskuuta 2008
Famous blue, eikun black raincoat
Olen juuttunut New York -biiseihin. Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun Leonard ja tämä iiihana biisi olivat viimeksi täällä, mutta koska se edellinen linkitys on kadonnut YouTubesta ja biisi on silti edelleen iiihana (ehkä peräti paras NY-biisi), pistetäänpä uusiksi.
New york is cold, but I like where I’m living
There’s music on Clinton Street all through the evening.
(Tuo biisi kertoo joulukuun lopusta, mutta New Yorkissa oli kylmä vielä maaliskuussakin.)
Biisi on aiheensa vuoksi ajankohtainen toisestakin syystä: minulla on nyt kauan kaipaamani kevättakki! Se on famous black raincoat eli yksirivinen, jännästi helmasta laskostettu musta trenssi. Monta vuotta väistelin trenssejä, koska ne olivat mukamas tylsiä ja niitä oli vähän jokaisella, mutta tänä keväänä Twist & Tango teki vähän muunnellun version juuri minulle! (Sen kuva muuten löytyy merkin sivustolta). Nyt kelpaa kävellä pitkin kaupunkia kevättuulen riepoteltavana!
Kun uusi takkini on musta (kuten suunnilleen kaikki muutkin vaatteeni) ja nyt on kuitenkin kevät, tarvitsisin jotain pieniä väripilkkuja pukeutumiseeni. Ehkä joku sopivan värinen huivi? Mistähän sellaisen saisi?
Perjantaina 28. maaliskuuta 2008 klo 23:40
En nyt tähän hätään keksi että mistä löydät huivin, mutta mulle sukkiksien ja huivin värit ovat aina tärkeimpiä, pitää matsata ne myös ponnarilenksuihin!
Ihana takki, mulla on itseasiassa samanlainen, tosin jotain eri merkkiä, kirppikseltä, sopii kaiken kanssa yhteen ja on samalla klassinen.
Ainiin ja rakastan Cohenia, voisin melkein itkeä kun se on niin kaunista musiikkia!
Kevättuulahdus Kölnistä,
Kata
Sunnuntaina 30. maaliskuuta 2008 klo 17:40
Second handeista vois löytää hienoja vintagehuiveja - sillkiset on tietty parhaita. Myös netistä löytyy, esim. http://theurbancollection.com/index.php?option=com_virtuemart&page=shop.browse&category_id=3&Itemid=33 Tuol on ihan kivoi asessorei. Ja dollarin kurssi on halpa.
Mulla on meneillään täydellisen kesämekon etsintä - kuten kai joka kevät. Toisinaan löytyy, toisinaan ei. Mutta kesäksi haluaisin aina mekon, sillä siinä on jotain ihanan kepeää ja kivalla tavalla juhlavaakin - ja kesällähän sopii juhlia vaikka koko ajan! Vaikka sitä, että aurinko paistaa, lokit kirkuu, mansikat on makeita…
KIrjoitapa mekoista, jooko? Mun mieliks. :)
Sunnuntaina 30. maaliskuuta 2008 klo 19:02
Kata, Cohen tosiaan pistää itkettämään. Hieno mies.
Anna, Helsingin second handeista ei taida löytyä mitään, ainakaan järkevään hintaan - varsinkaan sen jälkeen, kun uusimmassa Trendissä taas hehkuteltiin, miten persoonallista ja ekologista second hand -shoppailu on. Täällä ovat hinnat olleet katossa jo ennestään. Täytyy tarkistaa tuo urbancollection vielä myöhemmin, jostain syystä saan sieltä ilmoituksen, että sivusto on jotenkin häkätty (sain saman jo aiemmin kun kävin siellä jostain muualta löytyneen linkin kautta).
Jaa että kirjoittaa mekosta, hmm… mähän en kesämekoista tiedä mitään, mutta muuten mulla kyllä on muutama mekko. Täytyy katsoa, irtoaisiko niistä jotain jutunjuurta.
Sunnuntaina 30. maaliskuuta 2008 klo 20:03
anu, mul tulee new yorkist vaan mieleen nina hagen (ylläri..) et voin omistaa sulle videon toisaalla. mun kaverit kerto mul kaupasta nykis mis siis last seasonii edukkaasee hintaa (nimest.. olik sellanen olemas ku 21 century..hmm) kuitenki kaverit sano et olisin seonnu siel. en o koskaa ollu new yorkis ja berliinissäki vaan kerran et et..
second handi ihan jeessii ku on töissä uffis. ei tarvi maksaa maltaita ja kama lähtee ennen ku ehtii ees myymälän puolel. ai vitsi anna, mul vois olla sulle mekkoi. hamstrasin aikoinaa aika ahkeraan kamaa. ja morsiuspukui mul on muutama säkillinen.
Sunnuntaina 30. maaliskuuta 2008 klo 20:09
Voi maire, kuulostaa siis aivan mahtavalta! Mistä mä sut löydän???
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 6:23
Maire, me käytiin siinä Century 21:ssä, joka sijaitsi Financial Districtillä (niitä on useampia siinä kaupungissa). Mä kyllä sekosin siellä, mutten ehkä siitä syystä kuin sä tarkoitat, vaan koska paikka oli ahdas ja sekava, täynnä turisteja (toki olin turisti itsekin, mutta väitän, etten kuitenkaan ihan siinä moodissa kuin jotkut muut…), naisten osastolla oli tarjolla lähinnä 10000 kirjavaa kukkamekkoa (ei mitään siistejä, vaan sellaisia, joita keski-ikäiset ameriikantädit käyttävät) ja ainoassa löytämässäni järkevän näköisessä vaatteessa, Martin Margielan valkoisessa paitapuserossa, oli keltainen silitysraudan pohjan kuva helmassa. Tuli pakokauhu ja ahistus, ei siis mulle tuo paikka.
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 6:53
okei. mäki olisin varmaa seonnu siel samoist syist.
ja mä kyl ymmärrän tuon turistipuolen kanssa. mähän en o koskaaturisti missää, ainoastaan hyvin hyvin eksynyt ulkopaikkakuntalainen.
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 7:46
maire, tarkoitin siis tietenkin niitä turisteja, joilla on jo maaliskuussa päällään khakinväriset shortsit ja sporttisandaalit (sukilla, tietenkin).
Kävimme muuten toisessakin vastaavassa paikassa, sen nimi oli Loehmann’s ja se sijaitsi Chelseassa 7th avenuella. Siellä oli aika lailla sama meininki, vähemmän jengiä tosin. Varsinkaan eurooppalaiset vaatteet eivät kyllä alennuksellakaan olleet erityisen halpoja, koska niiden lähtöhinnat tuntuivat olevan tuolla rapakon takana korkeampia kuin Euroopassa.
Tuon Loehmann’sin valikoimista tuli lähinnä mieleen, että siihen on yksi aika selkeä syy, miksi tietyt vaatteet jäävät myymättä oman seasoninsa aikana… se liittyy aika vahvasti siihen, miltä ne näyttävät.
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 11:20
jep, se on se sama turistiporukka ku pyörii damissa, jotku rohkeesti pilvessä.. opin aika nopeesti välttämään tietyt kadut ja kulmat. ei mula o sinällään tarvetta “näyttää paikalliselta” mut tietynlainen turistikäytös saa kyl ikävän tunnelman eikä haluu ihan niihin ittees rinnastaa.
ja ainahan on myös YOOX josta saa ihan kliffal hinnal väliin mukavaa tavaraa.
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 12:36
Muutamaa asiaa:
a) NY-biiseistä puheenollen, katselepas lämpimiksesi tämä missä Nico laulaa ja selittää Chelsea girlsiä Chelsea Hotelissa
b) Hyvännäköinen trenssi sulla, mulla on tosi samanmallinen viime keväältä, ihme kyllä mexxiä ja vieläpä beige eli beike. on siinä sellaista valkokullanhohdetta kyllä. Tampereella ei vielä kevättakissa tosin vesihiihdetä, tai minä ainakaan. Viikonlopun taidenäyttelyavajaiset aiheutti jonkin lintuinfluenssan tai muun värinätaudin. Ihme meininki.
c) Manhattanin Cent.21:set taitaa olla aika turhan suosittuja, Long Islandilla on oikeasti hyvä, mää tein sieltä vuonna kaks jtn See By Chloë -löytöjä, ja olis siellä ollut Gallianon strutsinsulilla koristeltuja jakkujakin, mutta Visa-setä kieltäytyi yhteistyöstä
d) mä tarvin myös mekon, mutta jonkun semmosen klassisen. Musta kotelomainen olis se, joka pelastaa juhlan, ja arjenkin. En osaa juhlapukeutua, haluan oppia.
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 12:36
Niin se nico-linkki on tässä: http://www.youtube.com/watch?v=ype6Hw_Hmjo
Maanantaina 31. maaliskuuta 2008 klo 13:48
sugar kane, trenssi on hyvännäköinen juu, mutta nyt oon alkanut funssailla, pitäisikö siitä irrottaa olkapäillä olevat poletit. Mä kun olen aika leveäharteinen, enkä tykkää siitä, että ne korostuvat entisestään tollasilla virityksillä. Mutta saas nähdä…
Enkä minäkään tuota tosiaan vielä pidä. Mulla on ollut viimeisen viikon joku ameriikantauti, hirveä yskä, joten en uskalla riskeerata että sairastuisin pahemmin.
Kun mieheni löysi NYC:stä hienon smokin (vähän perussetistä poikkeavan eli kolminappisen, jotain Macy’s -tavaratalon omaa erikois-calvincleiniä ja älyttömän halvalla), olen itse miettinyt kans, ettei mulla ole mitään sentasoista kamaa, jos joku vaikka joskus kutsuisi johonkin juhlaan. Tarttisin just jonkun tollasen klassisen ja aikaa kestävä, eli varmaankin mustan mekon.
Kiitos Nico-linkistä, siirryn tutustumaan siihen.
Keskiviikkona 2. huhtikuuta 2008 klo 10:44
Mustat (kotelo)mekot on tietty klassikoita - yksi kotelo pitäisi varmaan omiinkin kokoelmiin hommata, en oo niitä oikein koskaan osannut käyttää. Tuossa talvella olin erityisen ihastunut liivihameisiin (säälittävä muodin orja…) ja kyllä ne viehättää kovasti edelleen. Mutta hyvin monenlaiset mekot on ihania, jos niissä vaan on jokin “juju”. Kukkamekotkin!
Mekko ei ole vain juhla-asu - varsinkin kesällä se on kaikkein helpoin vaate. Siitä vain mekko päälle, ja huoliteltu kaupunkikesälook on valmis! Esim. viime kesänä pukeuduin lähinnä mekkoihin - onneksi ihana vaatesuunnittelijaystäväni taiteili mulle upean äitiysmekonkin.
Keskiviikkona 2. huhtikuuta 2008 klo 22:01
Kotelomekot ja liivihameet eivät oikein sovi mun vartaloni muodolle (lantio on kapea suhteessa rinnanympärykseen, ja niissä on usein päinvastoin), joten mä haaveilen jostain sellaisesta ehkä vähän vähemmän vartalonmuotoisesta. :)
Varsinaisia kesämekkoja mulla ei taida olla ainuttakaan ja kukkamekkoja kokonaista yksi kappale, se on äidin vanha ja on kaivannut lyhentämistä jo pitkään (äitini on lyhyempi kuin minä, joten hänelle aikoinaan nilkkapituinen hameenhelma loppuu minulla oudosti puoleensääreen), mutten ole saanut aikaiseksi viedä sitä ompelijalle.