Eräänä iltapäivänä

Näin viime yönä unta, että yritin yhtä aikaa paistaa lättyjä ja soittaa itselleni hammaslääkäriaikaa, eikä kummastakaan tullut mitään (lätyt menivät puuroksi enkä kuullut, mitä puhelimen toisessa päässä oleva tyyppi sanoi). Tänään kotiin tullessani huomasin, että hammaslääkäri oli lähettänyt minulle postissa kutsun määräaikaistarkastukseen. Ihan ystävällistä!

*

Sain viime viikolla kirjastosta pitkään ja hartaasti jonottamani Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Melkein jo lopetin lukemisen alkuunsa, kun huomasin, että kirjan kaikki henkilöt ovat juuri sellaisia akateemisen daideellisia kyldyyri-ihmisiä, joita oikeassa elämässä juoksisin kiljuen pakoon (ne ovat siis niitä, jotka keskustelevat juuri tapaamiensa henkilöiden kanssa taidemaalausten ihosta tai Kristuksen ristiltä ottamista esittävien kuvien muuttuvista konventioista ja tykkäävät analysoida ja luetella erilaisia nimiä ja termejä) ja että kirjan suomentaja käyttää kummallisia sanoja (mm. deletoida, kun puhutaan aistien tallentamista asioista).

Onneksi minulla ei ollut junamatkalla mitään muuta lukemista tai tekemistä, nyt päästyäni vähän yli puolenvälin olen jo ihan toisella tavalla vakuuttunut siitä, että kirja on lukemisen arvoinen. Edelleenkään en tosin voi mitään sille, että tarina tuntuu olevan kuin Paul Austeria, mutta ohuempi. Toivottavasti kirjan loppu auttaa minua pääsemään siitä ajatuksesta eroon.

*

Edelliseen liittyen huomaan pystyväni edelleen keskittymään lukemiseen, vaikka viereisellä junanpenkillä istuva sotilas soittaisikin läppärinsä huonoista kaiuttimista jotain teinipoppia ja pari humalaista hoilaisi naapurivaunussa. Vika ei siis ole pelkästään minun huonosti jaksavassa päässäni, vaan myös siinä, että mukaansatempaavia tarinoita tulee niin harvoin vastaan (tai sitten minä vain olen kovin nirso). Mistähän niitä löytyisi lisää? Kaipaisin erityisesti sellaisia, joissa pää- tai oleellisena sivuhenkilönä on Kaupunki. Kaikki mitä rakastin on sellainen, sen taustalla hengittää New York.

*

Tuossa kirjassa muuten toistuu useamman kerran lauseen alku “Eräänä iltapäivänä…”. Nekin tykkäävät elää iltapäivisin.

*

Minut haastettiin keksimään kursseja. Mietin pitkään ja hartaasti ja melkein pääni puhki, mutta en keksinyt yhtään. Ja sitten tajusin sen johtuvan siitä, että en ollenkaan pidä kursseista. Minun pitäisi ensin päästä jonkun muun pitämälle kurssille, jolla opetetaan pitämään kursseista, sitten voisin ehkä suunnitella omia.

Aihe: juuri nyt, kirjat.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.