Torstaina 28. helmikuuta 2008
Muumitalo muuttuu savanniksi
Vähän aikaa sitten mainitsin, että ns. ryhtiliikkeeni on ulottunut myös huonekasveihin. Aiemmin, varsinkin edellisessä asunnossa asuessamme, niitä oli aika paljon, mutta pikkuhiljaa hankalimmat hoidettavat (lue: ne, jotka vaativat muutakin kuin satunnaista kastelua) ovat heittäneet henkensä enkä ole hankkinut uusia tilalle. Kasvit ovat kauniita, tekevät tilasta elävän ja kaikessa satunnaisuudessaan mielenkiintoista seurattavaa, mutta en kuitenkaan halua sisustaa asuntoa niiden ehdoilla. Tai no, oikeastaan kammoan sanaa “sisustaa”, koska en koe harrastavani sellaista. Ehkä ennemminkin ajattelen, että joka esineellä on oma paikkansa, ja kasvien ei sovi viedä liikaa tilaa muilta, eikä varsinkaan täyttää tyhjäksi tarkoitettua tilaa.
Ja kuten jo mainitsin, olen varsin laiska hoitamaan kasveja, joten suosin sellaisia, jotka tulevat toimeen itsekseen. Toinen merkittävä asia kasvien valinnassa on ollut asuntomme ikkunoiden suunta - kaksi ikkunaa on etelään ja kaksi pohjoiseen, joten ensinmainituilla pärjäävät vain suoraa auringonpaahdetta kestävät ja jälkimmäisillä sellaiset, jotka tykkäävät olla varjossa.
Meillä onkin enimmäkseen kaktuksia ja muita mehikasveja, koska niille kelpaa paahtava aurinko. Ne ovat myös aika vaivattomia, mutta ruukunvaihtoaikaan (esimerkiksi viime viikonloppuna) aina kiroiluttaa. Piikit pistävät ja kasvit erittävät myrkkyjä, jotka saavat kädet kutiamaan. Haasteellisinta on saada painava, mutta pienijuurinen kasvi pysymään pystyssä uudessa ruukussaan. Onneksi yksittäisen kasvin kanssa ei tarvitse taistella edes joka vuosi.
Parhaimmillaan kasvit toistavat tyyliä, jonka koen omakseni muutenkin:
Tuo on olohuoneemme ikkuna, ja kasvit ovat (vasemmalta oikealle) paksujalka, pylvästyräkki, kaksi pullukkaa ja joulukaktus (joka viettää ikkunalla vain talven pimeimmän ajan ja muuttaa kevään tullen varjoisampaan paikkaan). Keittiön ikkunalla on iso anopinkieli (joka on vanhin kasvini, yli kymmenen vuoden takaa), rahapuu ja tuntematon lahjaksi saatu kasvi, joka täytynee myös siirtää kesäksi muualle. Makuuhuoneen ikkunalla on kitukasvuinen hopeaköynnös ja olohuoneessa vielä kapealehtinen fiikus ja itse siemenestä kasvatettu greippi, joka alkaa jo muistuttaa oikeata puuta.
Torstaina 28. helmikuuta 2008 klo 18:57
Oih ihanat Helsingin katot! Rakastan Helsingin sisäpihoja.
Torstaina 28. helmikuuta 2008 klo 19:09
Juu, siellä ne on meidän ikkunan takana. Tykkään kans kovasti.
Torstaina 28. helmikuuta 2008 klo 20:02
Mä olen toivoton kasvien kanssa. Mut ehkä vielä jonakin päivänä… Nyt kun on parveke, aion ainakin kasvattaa kunnon yrttiviljelmän kesäksi. Tai ainakin minttua, siis. Sillä näen jo itseni mojito kourassa partsilla lämpimänä kesäiltana. Tai kesäiltana, vaikkei olisi lämminkään. Mutta mojito kourassa.
En ole ikinä ollut järin innostunut sisustamisesta minäkään, mutta uusi asunto on houkutellut minussa aivan uusia puolia esiin - ja miehessänikin! Hämmästyin, miten kiva oli valita tapetteja ja pohtia uuden kodin meininkejä. Ja shoppailurintamallakin olen nyt lähinnä kiinnostunut huonekaluista ja astioista (!), vaikka kuvittelin olevani täysin immuuni tämän kaltaisille hyödykkeille.
Tulen vanhaksi, varmaan.
Torstaina 28. helmikuuta 2008 klo 20:48
Täytyy myöntää, että minäkin olen juuri nyt kovasti kiinnostunut eräästä tietystä huonekalusta, nimittäin tuosta pöydästä:
http://www.thinglink.org/thing:463crg
Tuollainen näyttäisi niiin hienolta meidän olkkarissa tuon nykyisen naarmuuntuneen rumiluksen tilalla.
Muuten olen kyllä tullut jo niin vanhaksi, etten jaksa kiinnostua edes välttämättömyyksistä: meillä ei edelleenkään ole peiliä tässä asunnossa (siis kokovartalopeiliä, vessan peili tietysti on), enkä ole jaksanut metsästää sellaista.
Uusi asunto on tietysti aina innoittava, siellä kun saa aina pistää ns. pakan uusiksi kokonaan.
Torstaina 28. helmikuuta 2008 klo 21:49
Juu, uusi asunto on kiva kyllä, vain muuttaminen rassaa. Ja esimerkiksi tapetoinnissa on pointtia ekaa kertaa, sillä tähän asti oon asunut vuokralla. Eikä vuokrakämppää kannata tai edes saa laittaa sillä tavalla kuin omaa voi.
Toi pöytä on kiva! Mä oon kiinnostunut lähinnä vanhoista kamoista. Kun oon tutustunut tarjontaan, oon huomannut et menneiltä vuosikymmeniltä löytyy aivan fantastisia kamoja: hienoja massiivipuisia huonekaluja. Etenkin 1930-50-lukujen mööpelit on monet hienoja. Mutta toki mageita uusiakin juttuja on, kuten tuo sun pöytä osoittaa.
Perjantaina 29. helmikuuta 2008 klo 10:17
Kerro mulle muuttamisesta… :) Me muutimme nykyiseen asuntoon yli puolitoista vuotta sitten ja vieläkin on osa tavaroista hukassa. Se muutto tosin ajoittui keskelle kesälomaa ja oli osittain senkin takia vähän vauhdikas.