Tiistaina 26. helmikuuta 2008
Kaksi naista, kenkää ja kaupunkia, yksi kollikissa ja yksi hame.
Kaksi kaunista ja tyylikästä naista, kaksi kaupunkia (joissa kummassakaan en ole vielä käynyt), kaksi hyvää biisiä ja kaksi hienoa videota. Molemmissa videoissa on juuri sellaista kaupunkimeininkiä, josta tykkään. (Olen tainnut intoilla näistä videoista joskus aiemminkin, mutta ei se haittaa. Nämä kestävät kyllä enemmänkin intoilua, ja varsinkin yhdessä.)
Ensin Sonic Youthin Kim Gordon (jonka upeuden tajusin vasta, kun sugar kane oli sitä minulle moneen kertaan tolkuttanut), Pariisi, Kengät ja Jams Run Free:
Meidän olohuoneen ikkunasta muuten näkyy tuollainen pimeyden keskellä kelluva yksinäinen ikkuna aina iltaisin. Siellä jossain se naapuritalo on, vaikkei sitä näy.
Seuraavaksi PJ Harvey, neonvalot, tuulinen New York ja The Wind:
*
Kun ostaa harvemmin vaatteita, voi sitten hyvällä omallatunnolla ostaa vähän kalliimpaa ja tyylikkäämpää, ja olla sitten aivan fiiliksissä ostoksestaan. Ostin tilipäivän kunniaksi Martin Margielan hameen, mustan ja melkein minipituisen, jossa on helman hiukan pussimaiseksi kurova leveä kuminauha helmassa. Ja tykkään kovasti! Paitsi että se on hieno ja istuva, sen materiaali on istumatyöläiselle (jonka hame on aina takapuolesta rutussa) sopivaa: kangas on 100% lyocellia (eli selluloosapohjaista muuntokuitua). Se on vähän kuin puuvillaa, mutta ei rypisty ollenkaan samalla tavalla ja ne vähät rypyt, joita helmaan istuskellessa ilmestyy, oikenevat itsestään pikkuhiljaa.
Eilen puin sen mustan topin, mustan villaneuletakin, luumunpunaisten sukkisten, vuosikertasaappaitteni ja Henry-huivini kanssa ja näytin mielestäni erittäin itseltäni.
