Eräänä iltapäivänä

Edellisen viestini kommenteissa Anna haastoi minut kirjoittamaan ruoasta ja kertomaan suosikkiresepteistäni. En millään keksinyt kymmentä tähän hätään, mutta tässä ensin viisi (ja nyt huomaan, että olen jo aiemmin kirjoittanut suurimmasta osasta). Yhdistävänä teemana näissä viidessä on jo pitkään suosimani linja - selkeää ja yksinkertaista ruokaa puhtaista ja laadukkaista aineksista.

Stifado eli kreikkalainen lammaspata
Tämän reseptin olenkin kertonut teille jo aiemmin. Innostuin etsimään reseptiä tällaiselle ruoalle syötyäni erinomaista stidafoa Alppilassa sijaitsevassa Zorbas-ravintolassa. Resepti löytyi lopulta Rena Salamanin kirjasta Kreikkalainen keittiö - kirjan reseptissä tosin on naudanlihaa, ja mausteiden suhteet ovat erilaisia.

Lammaspadan valmistaminen on helppoa, mutta vie aikaa - tai oikeastaan aikaa kuluu vain uunin vahtimiseen, pata kyllä valmistuu siellä itsekseen. Parasta tässä ruoassa on paitsi maku, myös se huumaava kanelin, punaviinin ja rosmariinin tuoksu, joka leijuu keittiössä koko valmistuksen ajan. Ja tämä on juuri sellainen ruoka, joka sopii minun tyyliini: yksinkertaista ja hyvää, ei turhaa hämmentelyä eikä kikkailua.

Halloumisalaatti (ja pihvi)
Tämänkin resepti löytyy iltapäiväarkistoista. Grillattu halloumi-juusto on suuri heikkouteni, ja yhdessä rucolan kanssa se tuottaa kerrassaan mahtavan makuyhdistelmän. Mung-pavun ituihin olen kehittänyt pienimuotoisen addiktion ja cashew-pähkinät ja retiisit ovat mukana siksi, että tykkään rouskuvista jutuista salaatissa.

Pihvi on tässä ateriassa oikeastaan bonusta - juusto on aika ruokaisaa jo itsessään.

Pizza rucola-serranonkinkkutäytteellä
Pizzan tekeminen itse on sen verran työlästä hommaa, että yleensä tyydytän pizzanhimoni Vespan Quattro Stagionella, mutta pari kertaa vuodessa innostun kaivamaan aikoinaan lahjaksi saadun pizzauunin (kivisysteemi, joka lämpiää sähkövastuksilla) kaapista ja yrittämään itse. Tuo uunivekotin lojuu suurimman osan aikaa käyttämättömänä kaapissa enkä varmaan olisi tullut sellaista itse koskaan hankkineeksi, mutta kun sitä oppii käyttämään (alku oli kyllä varsin hankalaa, ohutpohjaisten pizzojen käsittely ilman peltiä on vähän haasteellista), sillä tulee erinomaista pizzaa.

Joskus aikoinaan suosikkitäytteeni oli tonnikala-sipuli-tilli, mutta Barcelonan-reissuillani tutustuin Rucolaan pizzantäytteenä ja ihastuin kovasti. Rucolan ja serranonkinkun (tai parmankinkun, mitä vain sattuu kaupasta löytymään, uunissa käyneinä ne maistuvat käytännössä samalta) maut sopivat loistavasti yhteen - juustoksi vielä mozzarellaa ja makutaivas on maan päällä. Ja rucola tietenkin lisätään pizzan päälle vasta paistamisen jälkeen.

Berliiniläis-vietnamilainen setti
Tämän ruoan historiasta olen kirjoittanut B-kerhon puolelle. Olisin voinut syödä Monsieur Vuongin nopeaa lounaswokkia ämpärikaupalla, ja nyt voin melkein tehdä sen kotona. Ihan samanmakuista kotiversio ei tietenkään ole, mutta tarpeeksi hyvää kuitenkin.

Tämän ruoan ainoa haaste oli sopivan currytahnan löytäminen. Monet niistä maistuvat jotenkin teolliselle, mutta tuo B-kerhossakin mainitsemani Spice up -tuotesarja säästää itse väsäämisen vaivan. Kun tekee vuorotellen vihreän ja punaisen curryliemen (jälkimmäinen sopii erityisesti naudanlihan kanssa), saa vähän vaihtelua, samoin vihanneksia vaihtamalla ruoka muuttuu mukavasti toisenlaiseksi. Helsingin Stockmannilla myydään luomunaudan paahtopaistia, joka on mureaa ja nopeasti kypsyvää ja sopii erinomaisesti tähän ruokaan.

Jauheliha-paputäytteiset tortillat lisukkeineen
Arki-illan nopea herkkuateria syntyy paistetusta jauhelihasta, purkillisesta kidney-papuja, tuoreesta chilistä, sipulista ja tölkillisestä jotain hyvää tacokastiketta (vähemmän laiska tekisi kastikkeen itse tomaattimurskasta ja lisukkeista). Niistä tehdään muhennos, joka maustetaan musta- ja valkopippurilla ja annetaan tiivistyä pannulla (mikään ei ole niin ärsyttävää kuin liian märkä tortillojen täyte, se valuu ulos kääryleen toisesta päästä). Soosin muhiessa paistetaan grillipannulla pari esikeitettyä maissintähkää ja pilkotaan pari avokadoa palasiksi. Avokadonpalat menevät tortillan täytteeksi yhdessä jauheliha-papusoosin, keräsalaatinlehtien ja juustoraasteen kanssa. Maissintähkä toimii ikäänkuin lisukkeena ja sen voi jättää pois, jos ei ole kovin nälkäinen.

Tämä, kuten monet muutkin suosikkiateriat, on muotoutunut nykyiseen koostumukseensa ajan kanssa. Esimerkiksi avokadonpalat ovat mukana siksi, että tykkään avokadosta kovasti ja se kuuluu meksikolaishenkiseen ruokaan, mutta olen yleensä liian laiska väsäämään guacamolea arkiaterialle.

Aihe: herkulliset.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.