Torstaina 14. helmikuuta 2008
Arkistojen aarteita
Vanhempieni komeroiden kätköistä löytyi tällainen:
Olen ostanut tuon paksusta nahasta tehdyn laukun Kosilta, Kreikasta vuonna 1988, kun olin siellä viikon leirikoulussa (yhdessä parinkymmenen luokkakaverini kanssa).
Jostain syystä muistin sen yhtäkkiä, kenties siksi, että sen ostamisesta tulee ihan kohta kaksikymmentä vuotta. Viimeksi kotona käydessäni kaivoin sen esille ja otin mukaani. Se on tummentunut aika lailla siitä sävystä, mikä siinä oli uutena (muistan, kuinka yritin varjella sitä vaaleaa sävyä, se oli mielestäni kaunis) ja joku on käynyt sen kanssa vesisateessa. Muuten se on oikein hyväkuntoinen ja varmasti käyttökelpoinen vaikkapa ensi kesänä.
Torstaina 14. helmikuuta 2008 klo 23:17
Heh,
Olen ihan varma että susta ja tuosta laukusta löytyy valokuva jostain meidän äiskän kätköistä Uittamolla - osui niin silmään että tuli oikein muistivyöry;)
Valokuvat ovat joskus kuin tuoksut. Ei tarvita kuin hetken pilkahdus verkkokalvoilla, samalla tavoin kuin yhtäkkisellä jostain menneisyydestä muistuttavalla tuoksahduksella on tapana ja se on siinä - takaisin vaikka vuoteen ‘88 niin että rutisee!
Torstaina 14. helmikuuta 2008 klo 23:22
Moi Tarja! Muistan lukeneeni joskus jostain, että tuoksut tuottavat kaikkein autenttisimpia muistoja, niitä kun ei voi väärentää. Juuri viikonloppuna muistelin äidin kanssa jotain lapsuudenaikaisia tuoksuja - esimerkiksi sitä, miten polttoöljyn ja suolaveden sekoitus tuo mieleen lapsuuden venereissut, venebensa-asemilla kun tuoksui aina veteen läikkynyt löpö.
Valokuvat toimivat vähän samaan tapaan, niissä kun tosiaan asiat näkyvät sellaisina kuin ne oikeasti olivat. Ja sitten kun saa aidon esineen käteensä, sitten vasta mennäänkin vuoteen ‘88 niin että rutisee. :) Tuosta laukusta muistin heti monta muuta esinettä ja asiaa tuolta leirikoulureissulta, mm. sen, mitä muut ostivat sieltä samasta laukkukaupasta.