Keskiviikkona 14. marraskuuta 2007
Matkakummastuksia
Matkustamiseen liittyy monia kummastuksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, herätin tutuissani kummastusta, kun en ostanut kenkiä kenkähullujen luvatusta kaupungista. Lisäksi olen huomannut, että minua aletaan aina teititellä, kun kerron olleeni matkoilla. Minun oletetaan matkustaneen jonkun kanssa (erityisen kummallista on ilmeisesti se, että matkustaa yksin, vaikka olisi kumppani). Ja kun kerron käyneeni taas samassa paikassa kuin aiemminkin, minua kummastellaan vielä hiukan lisää.
(Minua kummasteltiin kyllä matkakohteessanikin, sielläpäin yksin illallista syövä nainen on outo ilmestys.)
Minä pidän tuttuihin paikkoihin matkustamisesta. Kun olen ollut paikassa, jonka olen tuntenut omakseni, haluan palata sinne uudelleen ja kokea taas saman tunteen. Ja erityisesti sen, kuinka tuo tunne kasvaa - kun kuljen uudelleen samoja katuja ja istun samoissa kahviloissa, alan nähdä tarkemmin ja syvemmin. Maailma näyttää yhtä aikaa tutulta ja aivan uudelta.
Toki haluan välillä löytää myös uusia paikkoja, niistähän voi tulla uusia omia ja tuttuja.
Torstaina 15. marraskuuta 2007 klo 10:37
olenkohan tosi outo, kun minun kohdallani ei oleteta, että matkustan jonkun kanssa, vaan pikemminkin toisin päin? tosin suuntaan toistuvasti kahteen vanhaan kotikaupunkiini, new yorkiin ja lontooseen, joihin palaaminen lienee sallitumpaa kuin “vain” lomakohteena kaupunkiinsa rakastuneille. haluaisin tutustua uusiin paikkoihin, mutta huomaan loman ja varallisuuden salliessa haluavani sinne, missä tunnen olevani kotona. ne samat paikat siis.
new yorkissa ei muuten yksinsyöjiä kummastella; nopeiden yksikköjen kaupunki…
Torstaina 15. marraskuuta 2007 klo 11:04
stella, tuo on varmaan totta, että entinen kotikaupunki koetaan jotenkin erilaisena kohteena, sinnehän voi mennä vaikka tapaamaan tuttuja. Sen sijaan se, että matkustaa yksin paikkaan, johon ei ole erikseen kasvattanut juuria, on jotenkin outoa. Minulla kyllä olisi Barcelonassa pari tuttua ja yksi työkaverikin oli siellä samaan aikaan, mutta en halunnut hakeutua heidän seuraansa, koska tarkoitus oli nimenomaan ns. ladata akkuja rauhassa yksin.
Tuosta New Yorkissa yksin syömisestä tuli mieleeni se Sinkkuelämän jakso, jossa Carrie yrittää istua yksin kahvilassa ilman kirjaa tai jotain muuta, mihin turvautua…
Barcelonassa syöminen on sosiaalinen tapahtuma, esimerkiksi lounasta syödään porukalla siestan aikaan eikä silloin ole kiirettä mihinkään.