Torstaina 22. marraskuuta 2007
Kaulaputkilo
Mulla on tää juttu mun kaulan kanssa. En pysty pitämään tiukkoja poolopaitoja, koska ne kuristavat. Sama juttu huivien ja kaulaliinojen kanssa - jos ne kietoutuvat liian tiiviisti kaulani ympärille, minua alkaa ahdistaa.
Uuden talvitakkini myötä tää juttu tuli taas ajankohtaiseksi. Takki on hartioista istuva ja kapea, se napitetaan vähän sotilasmanttelin tapaan ylös asti ja kaula-aukko on pieni. Takin sisäpuolelle ei mahdu huivia (yritin sulloa sinne muuten niin mahtavan henrikvibskovini, mutta se tietenkin kuristi ja sai takin pussittamaan selkäpuolelta ja ylin nappikin piti jättää auki) eikä ulkopuolelle jätettävä ole hyvä idea, koska haluaisin säilyttää villakankaisen takinkauluksen mahdollisimman likaantumattomana. Ja sitäpaitsi paksu villainen kaulaliinani on niin painava, että sitä pitää joko kiertää monta kierrosta kaulan ympäri tai se venyy metrin ja kiertyy tiukasti. Ja taas kuristaa.
Ratkaisu löytyi Marimekosta: Samu-Jussi Kosken mallistoon kuuluva kauluri. Ei sellainen 70-lukuinen (kuristava) systeemi, jossa on ne läpät edessä ja takana ja napit sivussa, vaan sellainen 80-luvun flashbackeissa nähty putkilo. Sileää neuletta, kummassakin päässä muutama kerros oikein-nurin-joustoneuletta. Materiaali on jotain kummaa soijapapuviskoosin ja villan sekoitetta (jostain syystä soijapapuviskoosi kuulostaa epäilyttävämmältä kuin tavallinen viskoosi, vaikka mistä minä tiedän, mistä viskoosi yleensä tehdään), mutta menköön nyt, kun olen kuitenkin liian laiska neulomaan tuollaista kapistusta itse. (On jotenkin mielekkäämpää neuloa vähän haastavia töitä kuin liian helppoja - tosin siitä mustasta neuletakistanikin puuttuu edelleen toinen etukappale. Yritän siis olla aloittamatta lisää kesken jääviä töitä.)
Putkilo on ihan hyvän näköinen, mahtuu nätisti takin alle (eikä kurista kuin ihan vähän, luulen pystyväni elämään sen kanssa) ja pahalla kelillä sen voi vetää korville. Yksinkertainen ja kätevä asia.
Perjantaina 23. marraskuuta 2007 klo 9:32
[…] Anu on tyytyväinen hankkimaansa kaulanlämmitimeen: “Ratkaisu löytyi Marimekosta: Samu-Jussi Kosken mallistoon kuuluva kauluri. Ei sellainen 70-lukuinen (kuristava) systeemi, jossa on ne läpät edessä ja takana ja napit sivussa, vaan sellainen 80-luvun flashbackeissa nähty putkilo. Sileää neuletta, kummassakin päässä muutama kerros oikein-nurin-joustoneuletta. Materiaali on jotain kummaa soijapapuviskoosin ja villan sekoitetta (jostain syystä soijapapuviskoosi kuulostaa epäilyttävämmältä kuin tavallinen viskoosi, vaikka mistä minä tiedän, mistä viskoosi yleensä tehdään), mutta menköön nyt, kun olen kuitenkin liian laiska neulomaan tuollaista kapistusta itse.” (Mari Koo) […]