Tiistaina 6. marraskuuta 2007
Brinn hjärtat brinn
Maanantaiaamuna kännykkäni muistutti minua keikasta. Olin kerrankin ollut kaukaa viisas ja ennakoinut sen, etten muista kuukausia sitten ostamaani lippua - varsinkaan kun olen viime aikoina tohkeillut muista asioista normaalia enemmän ja ollut muilla leveysasteilla sekä henkisesti että fyysisesti. (Pääsin taas matkustamaan sinne ja takaisin, mutta siitä lisää myöhemmin.)
Koska olin niin pettynyt Kentin uusimpaan levyyn, en odottanut keikaltakaan paljoa. Jälkeenpäin se osoittautui hyväksi asiaksi - loistava keikka tuntui kahta upeammalta, kun se tuli yllätyksenä.
Uudet biisit eivät vieläkään kuulostaneet kovin erityisiltä, mutta olivat livenä sentään rokimpia kuin levyllä (Kentin musaan kuuluvat kitaravallit ja oikeat rummut eikä mikään iskelmäjumputus!). Vanhat hienot rokkibiisit kuten Musik non stop ja Revolt III rokkasivat, ja levyilläkin massiiviset 747, Romeo återvänder ensam ja Mannen i vita hatten kasvoivat livenä valtaviksi ja värisyttäviksi, juuri niin hienoiksi kuin Kentin musiikin parhaimmillaan voisi ajatella.
Kultsa on tällaisille keikoille sopiva areena (akustiikka tosin voisi olla parempi). Tila on intiimi, bändi lähellä yleisöä ja yleisö yksi juhliva olento. Neljänneltä penkkiriviltä (lippua ostaessani huomasin taas olevani vanha, kun hylkäsin nettikaupan ehdottaman permantolipun ja valitsin mieluummin istumapaikan) näin, kuinka bändin pojat hymyilivät toisilleen soittaessaan, ja siitä tuli itsellenikin hyvä mieli.
Kenties jopa niin hyvä, että annan Tillbaka till samtiden-levylle uuden mahdollisuuden. Lupaan kuunnella sen huolellisesti ja etsiä sieltä kaikki hyvät asiat, josko niitä sittenkin löytyisi enemmän kuin huonoja.
Keskiviikkona 7. marraskuuta 2007 klo 23:05
Lisäksi keikka oli mielestäni visuaalisesti onnistunut - taustavideot voimistuivat kun bändi piirtyi melkein koko ajan vain profiilina valoa vasten.
Ah, se oli hieno ilta. Jotenkin ristiriitaisesti haluaisin samanaikaisesti sekä puhua siitä kaikille että pitää vain itselläni, ettei kokemus kerrottaessa latistuisi.
Keskiviikkona 7. marraskuuta 2007 klo 23:16
Juu, minunkin piti kirjoittaa valoista ja videoista, mutta ne eivät sitten jotenkin mahtuneetkaan mukaan. Itse tykkäsin erityisesti siitä videosta, jossa se loistavasilmäinen nainen lauloi stemmoja ja niistä vihreistä laservaloista, jotka piirtyivät kauniisti savukoneen puhaltamaa savua vasten.
Ja kun kuulin kavereilta kommentteja eilisestä keikasta, olipa oikeastaan aika hyvä, että olin itse maanantain keikalla. Bändi ei kuulemma eilen ollut enää vedossa ollenkaan, eikä jaksanut innostaa yleisöäkään.
Mutta eihän se meidän kokemustamme latista! Olen vieläkin hyvillä mielin tuosta keikasta.