Lauantaina 13. lokakuuta 2007
Olette edelleen jonossa, ni är ännu i kö
Jokin aika sitten päätin, etten osta enää kirjoja. Päätös on osa pitemmän tähtäimen suunnitelmaa, jonka nimi on “Yritän saada tilini saldon pysymään plussan puolella” ja liittyy myös toiseen projektiin, jonka nimi on “Apua, kirjahyllyni ratkeaa liitoksistaan”. Päätöksen ulkopuolelle jäävät tietysti mielenkiintoiset ja tyylikkäät kuvakirjat sun muut tietokirjat, koska niitä tarvitaan aina (ja säilytetään olohuoneen pöydän alla, jolloin ne eivät vie tilaa kirjahyllystä). Sen sijaan kaunokirjalliset opukset saavat jäädä kauppaan, elleivät erikseen lunasta paikkaansa kategoriassa “kirjat, joita on välttämättä päästävä selaamaan uudelleen ja uudelleen lokakuussa keskiyöllä”.
Uljaan uuden toimintatapani ensimmäiseksi edustajaksi valitsin Siri Hustvedtin kirjan Kaikki mitä rakastin. Olen markkinoinnin uhri, kiinnostuin kirjasta, kun näin sen Stockmannin myydyimpien hyllyssä ja kun luin useammasta (naisten)lehdestä, että sen kirjoittaja on suuren idolini Paul Austerin vaimo. Olin jo melkein toinen jalka kassajonossa, mutta hillitsin itseni (kirjan 30 euron hinta auttoi siinä vähän) ja päätin lainata opuksen ensin kirjastosta.
Kirja löytyi kirjaston tietokannasta, laitoin varauksen vetämään ja menin sitten katsomaan varauslistaani. Siellä se näkyi - varausnumerolla 236/502! Näköjään olen 236. nopein yhteensä 502 säästäväisestä markkinoinnin uhrista tässä kaupungissa. Meitä on aika paljon ja kiitos meidän, tutustumiseni tähän urbaaniin trilleriin, jota tasapainottaa syvällinen dialogi rakkaudesta (pitäisikö tuollaisen läpän muuten jotenkin houkutella ihmisiä lukemaan?) siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Onneksi Krokotiili Gena ei ole tällä hetkellä muotia, voin odotellessani lukea hänen tarinaansa (joka löytyi suoraan kirjaston hyllystä).
Lauantaina 13. lokakuuta 2007 klo 17:59
Itsekin yritän säästää ja olla kirjaston asiakas. Onneksi täällä pienemässä kaupungissa jonot eivät ole aivan noin ylivoimaisia.
Lauantaina 13. lokakuuta 2007 klo 19:52
Täällä kyllä käy välillä vähän korpeamaan tuo, että kirjoja pitää aina erikseen tilata kirjastoon (kun lähikirjastossa on niin vähän valikoimaa) ja että uutuuskirjojen jonot ovat noin pitkiä. Mutta ei kai sitä saisi valittaa, kun kerran on (pieniä varausmaksuja lukuunottamatta) ilmaisesta palvelusta kyse.
Lauantaina 13. lokakuuta 2007 klo 19:58
Jep, kirjastojen kanssa on välillä hermo kireällä, mutta toisaalta olen valmis sietämään aika paljon noin yleishyödylliseltä laitokselta.
Vinkkivinkki: Kaisaniemessä Nifinin kirjasto - vähän käyttäjiä (ei kuulu Helmet-verkkoon) pohjoismaiset uutuudet saa yleensä suoraan hyllystä, myös musiikkia.
Lauantaina 13. lokakuuta 2007 klo 20:25
ee, kiitos vinkistä! Täytyypä selvittää, miten tuo kirjasto toimii ja löytyykö niiden valikoimista Hustvedtia.
Sunnuntaina 14. lokakuuta 2007 klo 8:55
Heh, kävin tarkistamassa tuon teoksen tilanteen. Olen nyt 28 varaaja eli jono on siis suhteellisen “lyhyt”, mutta teoksiakin taitaa olla vähemmän.
Sunnuntaina 14. lokakuuta 2007 klo 9:24
Mä oon vannoutunut kirjastojen käyttäjä, mutta en kyllä juurikaan lainaa eli jonota uutuuksia (paitsi meidän äidin hoitamasta kirjastosta, hehe!). Mun kirjastonkäyttömetodi on lähinnä haahuilua hyllyjen välissä ja tarttumista etäisesti tutun kuuloisiin kirjailijoihin (kirjastotädin lapsi ei muista kirjailijannimiä) plus kirjastovirkailijoiden kokoamiin “suosittelemme näitä” pläjäyksiin. Usein ne ovat niitä kohuttuja uutuuksia muutaman syksyn takaa tai unohtuneita klassikoita.
Mua muutenkin jotenkin vähän ärsyttää kun kirjallisuutta käsitellään lähinnä uutuus-pohjalta. Kaikki lukee samat syksyn kohukirjat samaan aikaan, on niistä kauheasti Mieltä, ja unehtaa ne sitten. No, tällaisesta hyötyy toki divarien ja kirjastojen suurkäyttäjä. Hyvä kirja on hyvä, vaikka sen julkaisusta olisi kolme vuotta.
Ai niin, lukekaa Jean Rhysiä! Masentunut alkoholistinainen 20-30 -lukujen Pariisissa on parasta viihdettä. (Esim. Herra Mackenzien jälkeen ja Huomenta, keskiyö.)
Sunnuntaina 14. lokakuuta 2007 klo 10:47
Juu, jos aikoo ostamatta pärjätä, pitää olla sitten todella nopeana haukkana seuraamassa mikä nousee kiinnostusjonojen kärkeen. Vilkaisin äsken tämän seudun tilastoja, jonotusaika maaseudulla 13. sijaa, kaupungissa 67. ja pikkukaupungissa 6. sija. Mutta joitakin voi kyllä aivan hyvin odottaa vuoden verran, jos kirja on hyvä, se on sitä vielä silloinkin.
Mutta nythän pitää lukea Lessingiä!
Sunnuntaina 14. lokakuuta 2007 klo 11:10
No Lessingiä on sivukirjastotkin väärällään, divareista puhumattakaan. Suosittelen Hyvää terroristia.
Fredrika, miksi pitäisi lukea “kiinnostusjonojen” mukaan? Jotta tietäisi, Mistä Nyt Puhutaan (noin kolmen lokakuisen viikon ajan, sitten tulevatkin jo uudet kiinnostavat kirjat)?
Kirjastojen hyllyt ovat nytkin täynnä hyviä kirjoja, sellaisiakin, joita pari vuotta sitten jonotettiin kyynerpäät ojossa. Kai ne voi ihan yhtä hyvin lukea “vasta” nyt?
Sunnuntaina 14. lokakuuta 2007 klo 12:22
Tuo kiinnostusjonohomma voi oikeastaan olla aika huonokin juttu kirjastojen kannalta. Tuota Siri Hustvedtin kirjaa löytyy Helsingin kirjastoista 77 kappaletta, mikä on oikeastaan aika paljon. Todennäköisesti muutaman vuoden päästä suurin osa niistä makaa hyllyssä, kun kirja ei enää ole puheenaihe ja listahitti. Muistelen lukeneeni jostain, että lainauslukujen kaunistamiseksi kirjastot joutuvat nykyään kirjoja sisään ostaessaan jonkun verran painottamaan tietyllä hetkellä suosittuihin kirjoihin monipuolisen valikoiman kustannuksella.
Itse harvemmin seuraan uutuuskirjakeskusteluja ja mainoksia (paitsi parin tietyn pienen kustantamon kohdalla), mutta niinkuin jo kerran tunnustin, tällä kertaa olen sortunut ja tuo Hustvedt kiinnostaa minua niinkin typerästä syystä kuin että fanitan hänen miehensä tuotantoa. Toisaalta voi olla ihan hyvä, että kirjaa joutuu odottamaan jonkun puoli vuotta, sen jälkeen sen voi lukea rauhassa ilman mainosten ja lehtikirjoitusten muovaamia ennakko-odotuksia.
Maanantaina 15. lokakuuta 2007 klo 11:22
Itse olen ostanut kaukokirjallisuutta (ja käytännössä muutakin) viime vuosina vain antikvariaateista - ja vasta juuri kuvailemasi kaltaisen ennakkosensuurin jälkeen. Eli kirjojen, jotka hankin omaan hyllyyn pölyä keräämään (ja silloinkin mielellään divarista) tulee olla sellaisia, jotka haluan varmasti lukea useammin kuin kerran. Siispä olen ollut kaupunginkirjaston varausjonon kanta-asukki jo vuosia. Parhaillaan on 9 varausta vetämässä, ja paras sijoitus on erään syksyn uutuudeen kohdalla ollut jo viikkoja yli 500 varausta ennen allekirjoittanutta. Mutta tiedän kokemuksesta, että kyllä se kirja sieltä tulee. Isompi ongelma on se, että kiinnostavia kirjoja on niin paljon, ettei kaikkia kirjastosta hamuamiaan ehdi kuitenkaan lukea lyhyen laina-ajan puitteissa. Ja uusia ei voi, kun jonossa ovat ne muut kaksi sataa.
Maanantaina 15. lokakuuta 2007 klo 14:15
Veera, tuo lyhyt laina-aika on kyllä ongelma minullekin - en välttämättä hamstraa kovin paljon kirjoja, mutta olen niin hidas lukija (tai oikeastaan itse lukeminen ei ole hidasta, mutta sopivia hetkiä sille on niin harvoin), että eräpäivä tulee aina liian nopeasti vastaan. Poikkeuksena tietysti sellaiset kirjat, jotka tempaavat mukaansa niin, että lukee suunnilleen yhdellä istumalla.
Keskiviikkona 17. lokakuuta 2007 klo 16:10
Pakko kai täsmentää. En minä itse lue mitään silloin Kun Siitä Puhutaan. Enpä heti keksikään toista asiaa, joka olisi yhtä vähän luonteenomaista minulle.
Mutta se on näköjään pieni ongelma, että kirja on lähes hävinnyt mustaan aukkoon siinä vaiheessa kun saan sen käsiini ja tajuan että haluan sen omaksi. Löytyväthän ne sitten joskus jostain divarista, mutta silti harmistun joka kerta.
So, minun puolestani jokainen saa lukea ihan missä järjestyksessä mitä haluaa. Itse asiassa se helpottaisi noita jonojakin, jos hajonta olisi suurempaa.