Maanantaina 24. syyskuuta 2007
Laiskat päivät
Vielä toissapäivänä suunnittelin, että olisin eilen mennyt Designpartnersin design-kirpputorille Kaapelitehtaalle. Sitten tajusin, että enhän minä halua herätä sunnuntaiaamuna aikaisin (lue: kymmeneltä) ja lähteä laahustamaan kaupungin toiselle puolelle, jos vaihtoehtona olisi vapaamuotoinen lorviminen aamutakki päällä kotona. Paitsi laiska, olen myös salaa viisas: rahat säästyivät ja vältyin omituisilta heräteostoksilta. Olen oikeasti alkanut jo oppia kiinnostumaan ostettavista asioista vain, kun oikeasti tarvitsen niitä.
Joskus pari viikkoa sitten suunnittelin, että menen katsomaan pari leffaa Rakkautta ja anarkiaa -festareille. En kuitenkaan saanut ostettua lippuja - osin laiskuuden, osin turhan monimutkaisen varaussysteemin takia. Mikä ihmeen tolkku on siinä, että liput pitää näytöksestä riippuen varata jommassakummassa kahdesta eri järjestelmästä ja toisessa niistä on verkon kautta varattavissa vain 50% näytöksen lipuista? Luotan siihen, että ainakin Control ja 2 päivää Pariisissa tulevat aikanaan ihan tavallisiinkin leffateattereihin.
Sen sijaan tänään jaksoin laahustaa Stupidoon ostamaan PJ Harveyn uuden levyn White Chalk. Parin kuuntelukerran perusteella voin jo sanoa: rauhallinen, eteerinen, voimakas, ihana. Ja aivan erityisesti: yllättävä! Aivan toisenlainen kuin aiemmat - ero on hämmentävä varsinkin edelliseen levyyn Uh Huh Her. Kerron lisää, kunhan olen kuunnellut kymmenen kertaa lisää. Tai kaksikymmentä. Tästä taitaa tulla taas sellainen levy.
Tiistaina 25. syyskuuta 2007 klo 10:23
Minä en käy ikinä missään lipun varaamista vaativissa kansanjuhlissa tai tapahtumissa. Varaussysteemit ovat sekavia tai ne eivät toimi. Vaikka on kuinka varannut lippunsa ja maksanutkin sen, jossain lukee, että lippu pitää noutaa vähintään 17 päivän kuluessa jostakin hyvin kätketystä ja maisemoidusta siivouskomerosta kello 8-8:30 tai lippu myydään uudelleen jollekin muulle.
Lisäksi suosittujen tapahtumien liput menevät aina muutamassa tunnissa ja ahdistun henkisesti jos elämää pitää suunnitella yli vartin päähän eteenpäin. En minä halua päättää syyskuussa, että ensi maaliskuun 16. päivä kello 18 haluan käydä jossain hämmentävässä spektaakkelissa.
No, kotonakin on aika kivaa.
Tiistaina 25. syyskuuta 2007 klo 10:43
visti, onhan sentään niitäkin palveluja, jotka lähettävät lipun kotiin - ja veloittavat siitä hyvästä jonkun 5 euroa ylimääräistä.
Tuo lippujen nopea loppuminen kyrsii minuakin, mutta sille ei liene mitään tehtävissä. Ihmiset täälläpäin näyttävät kovasti tykkäävän käydä erilaisissa tapahtumissa.
Tiistaina 25. syyskuuta 2007 klo 19:26
Olenkin jo odotellut PJ:n uutta levyä. Katselin Tuubista PJ:n taannoisen Köpiksen keikan ja ne biisit oli jotakin ihan muuta, mihin naiselta on yleensä totuttu. Onko levyllä paljon pianoa?
Keskiviikkona 26. syyskuuta 2007 klo 7:55
Sanna, on paljon pianoa (yhden kappaleen nimikin on “The Piano”) ja biisit ovat tosiaan jotain aivan muuta, rauhallisia ja kauniita balladeja.
Keskiviikkona 26. syyskuuta 2007 klo 21:42
Se on sitten selvä. Levyostoksille tilipäivänä.