Keskiviikkona 5. syyskuuta 2007
Kävellen
Olen kehittänyt addiktion ranskalaiseen maalaispatonkiin ja brie-juustoon. Voisin käytännössä syödä vain niitä (ja yhtenä väsyneenä dagen efter -sunnuntaina vähän aikaa sitten teinkin niin, mutta se ei oikeastaan ollut kovin hyvä idea).
Mutta piti puhumani kävelemisestä.
Ostin keväällä kengät, kullanhohtoisesta säkkikankaantapaisesta tehdyt avokkaat. Ne ovat kauniit, mutta osoittautuivat kivuliaiksi kävellä, varsinkin pitemmillä matkoilla. Kävelen aina työmatkani ja siitä kertyy joka päivä vähintään neljä kilometriä. Jos käyn keskustassa asioilla, kilometrejä voi tulla pari lisää. Lomamatkoilla käyn yleensä kaupungeissa ja siellä voin helposti kävellä yhden päivän aikana kymmenen tai viisitoista kilometriä. Tarvitsen siis kenkiä, joilla voi kävellä. Ja olen tehnyt itselleni lupauksen, etten osta enää sellaisia, joilla ei voi. En osta niitä edes juhliin, koska juhlistakin usein päätyy kävelemään, vieläpä hatarin askelin.
Empiiristen tutkimusteni perusteella asvaltilla tai kivetyksellä kävelyyn sopivat parhaiten pehmeäpohjaiset ja hiukan vetelätkin kengät, jotka eivät tue jalkaa liikaa. Jostain syystä jalkojeni pohjat tykkäävät suuttua ryhdikkäämmissä ja tukevammissa kengissä kävelystä ja tulevat kipeiksi. Tarvitsen siis kengät, joissa jalanpohja pääsee taipumaan ja venymään.
Parhaat kaupunkikävelykenkäni ovat lähiaikoina olleet vaaleanpunaiset, aamutossuja muistuttavat pistokkaat, jotka alkavat vuosien käytön jäljiltä olla niin karmeassa kunnossa, etten todellakaan ota niistä kuvaa. Sen sijaan esittelen uusimman löytöni:
Nuo jumppatossuja muistuttavat töppöset ovat oikein mukavat ja sopivat käyttötarkoitukseensa. Tuon kuminauhan ansiosta ne myös pysyvät jalassa. Minulla oli aiemmin samanmalliset, mutta kullanväriset ja ilman kuminauhaa, ja ne kastuivat kaatosateessa viimekesäisellä Berliinin-reissulla kahteen otteeseen niin pahasti, että kasvoivat kaksi kokoa isommiksi.
Kaupungeista vielä sen verran, että muutama päivä sitten huomasin tämän sivun vasemmassa yläkulmassa olevien postikorttien olevan aivan toisesta kameramaailmasta kuin missä nykyään elän. Päivitin ne enemmän näköisikseni. Valitettavasti jouduin luopumaan Tukholmasta, koska siellä Lomoni ei ole vielä käynyt.


Keskiviikkona 5. syyskuuta 2007 klo 20:45
Onpas söpöt tossut! Ja kivalta kuulosti tuo päivittäinen kävely. Kateeksi käy, ois niin hienoa, kun sais kävellä työmatkansa.
Torstaina 6. syyskuuta 2007 klo 9:48
Syksyinen, kiitos! Päivittäinen kävely on kivaa niin kauan kuin kelit ovat hyvät, mutta sade- ja räntäkelillä se muuttuu tylsäksi rutiiniksi…