Sunnuntaina 12. elokuuta 2007
Syyskesän väripaletti
99% vaatekaappini sisällöstä on mustaa, seassa hiukan vaaleanpunaista, luumunpunaista ja petroolinsinistä. Mustaan en kyllästy, tietenkään, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että petroolinsininen on kulkenut mukanani liian kauan. Eri värit miellyttävät minua jaksoittain, mutten ole koskaan jaksanut pohtia tarkemmin, miksi innostun jostain tietystä väristä ja jonkin ajan kuluttua en enää koe sitä lainkaan omakseni. Ehkä joskus pitäisi, värit kun ovat minulle hyvin merkityksellisiä. Värit ja tyyli yhdessä ovat kokonaisuus, joka heijastaa persoonaa ulospäin.
Väripaletin päivittäminen, kyllästyttävien värien korvaaminen uusilla, riippuu paitsi omista mieltymyksistäni, myös siitä, mitä kaupoista löytyy. Pukeutuisin mielelläni kirkkaaseen sammalenvihreään, mutta sellaista ei juuri ole kauppojen vaatetangoilla näkynyt. Ja luumunpunaista ei tahdo löytyä edes lankakaupasta!
Paitsi mohairlankavalikoimasta, mutta jostain syystä viime syksynä aloittamani huivi on edelleen vasta puolivälissä. Mohairlanka on hieman ärsyttävää neulottavaa, sillä niitä pieniä langansäikeitä löytyy kohta kotoa joka paikasta, kahvikuppia myöten. Ja sama tapahtuu mohairlankaista vaatetta pidettäessä, karvat tarttuvat toisiin vaatteisiin. Äitini muistaa ikuisesti sen hyvin leimallisesti 80-lukuisen sähkönsinisen mohairlangan, jota voitin ison säkillisen ala-asteella jostain neulesuunnittelukilpailusta. Mitään vaatetta siitä ei koskaan syntynyt, epäonnistuneista yrityksiä kyllä, ja sähkönsinisiä haivenia löytyi nurkista vielä paljon myöhemmin.
Mietin petroolinsinisen tilalle luonnonvalkoista ja hiilenharmaata, niitä kun näkyisi löytyvän kaupoistakin (ja lankavalikoimista toki aina). Mustaan tottuneena tunnen itseni helposti hiukan alastomaksi vaaleissa sävyissä (olen vierastanut vaaleanpunaistakin isoina pintoina ja säästänyt sen koruihin ja kellonremmeihin), mutta ehkä nyt olisi aika opetella ne. Täytyy vain pitää huolta, etten talven tullessa muutu naamaltani vaatteitteni väriseksi, kokonaisuus on silloin liian väritön.
Perjantaina 17. elokuuta 2007 klo 10:17
(ollaan nyt sitten tällä identiteetillä täälläkin :))
Mulla on myös jonkinasteinen väriongelma. Pitkiin aikoihin oikein muut kuin mustan ja harmaan sävyt (niitähän on valtavasti!) eivät ole maistuneet, ainakaan isoina pintoina (iso pinta on teepaita ja siitä etiäpäin). Asusteissa, eli minun ja tämän vuodenajan tapauksessa huiveissa on kyllä väriä, mutta sekin mieluiten ruskeaa. Poikkeuksia tietysti aina on, mutta nuin yleensä. Nyt vähän tuntuu siltä, että joku uusi sininen voisi astua elämään, ei petrooli, ei turkoosi, eikä siniharmaakaan, mutta semminen farkunsini muuallakin kuin farkussa?
Pakkailin juuri kesäisimpiä kesävaatteita pois, ja huomsin, että mulla oli jäänyt täysin käyttämättä viime kesänä rakastamani kirkkaanvihreä neuletoppi (vielä hienoa ja kallista svedumerkkiä, hittå soikoon) ja ihan kaikki printtivaatteet. Nyt en vaan kestä mitään söpöä ja iloista, vaikka mielenlaatuni onkin melko söpö ja iloinen, hmm. Ehkä ens kesänä sitten, eihän nuo varastossa happane.
Löytöjä tein sitten “loppukesä/alkusyksy” varastosta: Viime vuonna uffaffaasta hankittu perus-perus-sininen paita valkoisella brodyyrikauluksella ja kangaspäällysteisillä napeilla on nyt Se juttu. Ja kirpparilta löysin pitkän armeijan/metsänvihreän villatunikan. Näillä mennään.
Ai niin, osaan tällä hetkellä käyttää ja haluta vain ruskeita kenkiä, oli muu vaate mitä ikinä. Myös lempilaukkuni näyttävät tällä hetkellä kovasti ruskeilta.
Perjantaina 17. elokuuta 2007 klo 14:34
Tuo on kyllä jännä juttu, miksi jotkut värit maistuvat ja jotkut eivät. Joskus olen käyttänyt pukeutumisessa tosi paljon punaista, mutta nyt en suostu laittamaan punaista vaatetta päälle ollenkaan, en vain tunne oloani hyväksi siinä. En vieläkään tiedä, mistä se johtuu, mutta haluaisin kyllä.
Toisaalta yleensä noiden kanssa käy niin, että häipyvän värin tilalle tulee jossain vaiheessa joku uusi ikäänkuin itsestään, se vain löytyy jostain.
Lauantaina 18. elokuuta 2007 klo 15:55
mulla valtava veto päällä sinapinkeltaiseen ja läheltä liippaaviin ruskean ja keltaisen sävyihin. jopa jotkut beigeen vivahtavat ruskeat näyttää hyvältä tällä hetkellä. joku muutos minussakin siis tapahtunut.
musta kulkee aina mukana, samoin kuin harmaa. tätini sai juuri valmiiksi uuden tummanharmaan villapaidan hollantiin mukaan. samasta langasta (perus 7-veljestä siis) tulossa vielä polviin saakka sukat 2 mustalla kapeahkolla raidalla. ajattelin että näyttää kliffalta mun uusien (toivottavasti..) watanaben biker-lenkkareidne kanssa sitten..
ostin sinapinkeltaisen arafat-huivin, yhdistän siihen keltaisen “fuck humanity”-paidan (berliinistä viime syksyltä) ja dior monsieur:n isot ruskeat vintage-lasit (hietsun torilta pari kesää sitten, joku hullu myi ne eurolla..) ja varmaan kulahtaneet valkoiset pillifarkut (h&m, ainoa hyvä farkkukauppa). kengät hiukan hakusessa, ehkä ne cheap mondayn ketjukuvioiset beige-keltaiset tennarit (tukholmasta nyt kesällä)? yhtä kaikki, värejä ja sävyjä joita en olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan päälleni..
Sunnuntaina 19. elokuuta 2007 klo 13:16
Tummanharmaata 7 veljestä -lankaa olen mäkin suunnitellut ostavani, tarvitsen pitkät neulesormikkaat viitan kanssa (jossain uudessa neulelehdessä oli ihan hyvä malli, jota sovellan vähän) ja jotkut villasukat Martenseihin, ne kun hiertävät edelleen niin, ettei niitä voi pitää ilman paksuja sukkia.
Keltainen on väri, jota ei paljon katukuvassa näy, tuo sun uusi väriyhdistelmäsi on erikoinen ja erottuva.
Maanantaina 17. syyskuuta 2007 klo 3:07
Maire on selkeästi mun tyyli-idoli ja edelläkävijä!
Sinapin- ja leijonankeltainenhan ovat nyt kovasti olleet framilla ja in ja Muotia, ja mä periaatteesta vastustan koko muotivärin käsitettä.
keltaisia ja oransseja olen vieroksunut koko aikuisikäni (vaikka ne mulle oikeastaan sopivatkin).
Mutta niin siinä sitten kävi, että ostin henkkamaukan halvan ja keltaisen lyhyehkön villakangastakin (http://shop.hm.com/shop/do?action=viewcampaign578autumnlayerd&page=2) - samoin kuin miljoona teinibloggeria, ruoskikaa! - ja aloitin kutoa lejongul villahuivia också.
Meilkein nolottaa, muta toisaalta, ehkä tässä voisi olla alku jonkin kauniin. Mullakin on ollut uusi oma väri kateissa kauan, ja keltaisen kanssa mun iänikuinen ruskea ja harmaa näyttää aikas vinkeältä ja uudelta.
Jos oikein heittäydyn, saatan alkaa käyttää oranssiruutuista jackie o -jakkuanikin, katotaans miten ämmän käy…
Maanantaina 17. syyskuuta 2007 klo 15:27
Sinapinkeltainen - ja oikeastaan keltaiset yleensä - on väri, jota harvemmin näkee missään kaupoissa. Emme ruoski, koska olette kuitenkin rohkea.
Mulla on välillä ollut kaikki muu kadoksissa, mutta väri on sentään yleensä ollut tallella. Tästä syksystä näyttää lopulta tulevan musta-harmaa-fuksia-luumunpunainen.
Maanantaina 17. syyskuuta 2007 klo 19:35
Anu, kun keltaiselle antaa pikkusormen… Huomasin mutsin sohvalla lojuvan torkkupeittona Arolan (mahtavien villavaateiden valmistajan back in the day) savupiippukauluksisen leijonankeltaisen ponchon. Eipä loju enää, vaan on turvallisesti hallussani.
Maanantaina 17. syyskuuta 2007 klo 20:43
Noniin, siitä se uusi, keltainen tulevaisuus lähtee!