Maanantaina 27. elokuuta 2007
Syksyn ensimmäinen päivä
Syksyn ensimmäisenä päivänä aloitetaan puolivuosittainen varustehuolto. Kesäkengät puhdistetaan, plankataan, kääritään silkkipaperiin ja asetellaan laatikoihin, laatikot pinotaan siistiin riviin kaappiin. (Varmuuden vuoksi eteisen lattialle jätetään yhdet tai kahdet avokkaat, joissa voi vielä tuuletella varpaitaan, jos intiaanikesä yllättää.) Syyskengät otetaan esiin samassa kaapissa säilytettävistä laatikoistaan.
Vaatekaapit kolutaan läpi, asetellaan kesätopit takariviin ja nostetaan villaneuleet eturiviin.
Vaikka olen jo pitemmän aikaa yrittänyt päästä eroon kaikenlaisista “ehkä opin tykkäämään tästä, jos hilloan tätä vielä vuoden kaapissa” -loimista, kirpputorille vietäviin pusseihin löytyy vielä yllättävän paljon täytettä. Tänä syksynä olen ajatellut olla rohkea ja viedä kirppikselle myös muutamat kengät, virheostoksia enimmäkseen. Sellaisista eroon opettelu on ollut yllättävän vaikeaa, mutta viimeisimmän vuoden aikana olen pärjännyt aika hyvin.
Tulevana syksynä en tarvitse kovin paljon uutta, lähinnä jonkun kivan mekon, mustan villatakin ja pitkävartisia villasukkia Doc Martenseja varten (vaikka ne ovat jo vuosia vanhat, ne kalvavat edelleen kantapäistä ja varsien suista). Tänä vuonna en tarvitse uusia talvisaappaita, sillä minulla on aarteita, joista kirjoitin jo keväällä:
Vasemmanpuoleiset, pitkävartisimmat saappaat ovat minun, olen käyttänyt niitä ollessani lukiossa viisitoista vuotta sitten. Heh, olen jo niin vanha, että voin kutsua omia vanhoja tavaroitani vintageksi (vaikka ei 90-luvun alku nyt vielä niin kovin vintagea ole, mutta kuitenkin).
Mutta alkuperäistä teemaa jatkaakseni, ensimmäisten kylmien syyssateiden kunniaksi paitsi järjestellään varusteita, myös kuunnellaan melankolista musiikkia. Tämän päivän repeat-biisi, Porcupine Treen Heartattack in a Layby, tuoksuu sateelta ja on surumielisin kaikista. En löytänyt siitä virallista versiota kuunneltavaksi, mutta YouTubesta löytyi jonkun tekemä videokurssin harjoitustyö, jonka taustalla biisi soi. Video on oikeastaan aika kaunis ja tavoittaa biisin tunnelman hyvin (itse tosin olen kuvitellut, että siinä on meneillään iltapäivän ruuhka-aika, josta kertoja menettää otteensa):
Maanantaina 27. elokuuta 2007 klo 23:43
Tuo original biisi on niin kaunis! Sniif, ihana.
Dok marttinsit ovat muuten aina total in. erityisesti villasukilla.
Tiistaina 28. elokuuta 2007 klo 1:32
Syksyssä upeinta on se että voi laittaa taas saapikkaat jalkaan !
Tiistaina 28. elokuuta 2007 klo 9:49
mulla menny kivasti päivitykset kun on nyt lähtö edessä. talvisemmat odottaa koimyrkyssä pukupuseissa käyntiä marraskuussa ja pääsevät sitten mukaan utrechtiin. tavallaan mulla kyl hiukan ollu hastetta et josko (ja kun luultavasti onkin) hiukan pidempään lämpimämpää.
yhtä kaikki, pointti oli siis että on ollu ihanaa ja helpottavaa ku on voinu ja ollu pakko pakata tavaraa pois mitä ei ole käyttäny. muuten edelleen niitä roikottais naulakosa ja odottais et joskus pääsee käyttöön. nyt mukana vaan ja ainoastaan ne vaatteet ja kengät mistä tykkää ja mitä käyttää.
Tiistaina 28. elokuuta 2007 klo 9:50
Meilläkinpäin alkoi saapaskausi. Omat 80-90 -luvun matalat vintits-saappaani ovat menneet niin pal räkäiseen kuntoon, ettei enää auta suutaripoikakaan, joten etsinnässä jälleen kerran PITKÄvartiset, vuorettomat ihanuudet.
Tiistaina 28. elokuuta 2007 klo 10:55
Kata, Martensit ovat olleet total in jo 90-luvun alusta asti ja nimenomaan villasukilla, muuten menevät sukkahousut puhki ja tulee patteja jalkoihin. Ei tyylikkyyttä ilman kärsimystä…
Maurelita ja sugar kane, minä en vielä aloittanut saapikas/saapaskautta, mutta suunnitelmissa on ihan kohta! Nuo kuvassa olevat saappaat tosin ovat vasta talvikäyttöön, koska ne ovat kaikki lämminvuorisia.
Maire, tuo on kyllä totta, että vaatevarastojen siivoamista helpottaa kummasti tuollainen isompi muutos. Minä sain kaiken ojennukseen viimeksi vuosi sitten, kun muuttaessa piti käydä kaikki läpi, mutta kummasti sitä omituista kamaa aina kertyy, vaikkei sitä muka ostakaan. Ja aina löytyy niitä, joita jostain omituisesta syystä on halunnut säilyttää, vaikka ei olisi ikinä pitänyt eikä edes aikoisi.