Tiistaina 28. elokuuta 2007
Kasariaarteita ja apina-armeija
Lapsuudenkotini kätköistä löytyi tällä kertaa tällaisia:
Nuo ovat molemmat minun, suunnilleen 80-luvun puolivälistä. Tuon ompelurasian olen saanut syntymäpäivälahjaksi kummisedältäni, kassalippaan olen ostanut itse. Parhaalla kaverillani oli vaaleanvihreä samanlainen. Avaimella ja numerolukolla suljettavassa lippaassa salaisuudet olivat piilossa! (Ainakin kuvitteellisessa, tuo lukko nimittäin on sellaista hiuspinnillä avattavaa mallia, ja numerolukonkin saa auki vain pyörittelemällä.)
Lippaan sisäpohja on irtonainen ja erityiset salaisuudet jemmattiin sen alle. Sieltä kuului nytkin kilinää ja kun irroitin pohjan, löysin Ruotsin ja Eestin kruunuja, vanhoja kotimaisia markkoja ja kymmenen vuotta vanhan ruotsinlaivan taxfree-kaupan kassakuitin. Joku oli ostanut karkkia ja viinaa (mitäpä muutakaan ruotsinlaivalta). Hmm, nuo salaisuudet eivät taida olla minun.
Lipas saa nyt uuden elämän, tästä päivästä eteenpäin se toimii korurasiana. Ompelurasia palaa takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä, säilytän siellä välineitä, joiden avulla syntyy näitä:
Erään suosikkielokuvani mukaan nimetty projekti “12 apinaa” on vaiheessa kymmenen valmiina, yhdestoista työn alla. Seuraavaksi jengi saa keltaisen jäsenen, viimeisen väriä en ole päättänyt vielä. En myöskään ole vielä keksinyt, mitä syntyy apinoiden jälkeen. Minulle on kyllä ehdotettu sataayhtä dalmatialaista…
Perjantaina 31. elokuuta 2007 klo 21:05
:D ihanat apinat, ihana dalmatialais-urakka… mites olis seitsemän seinähullua veljestä? Kolme pukkia nimeltä Mikko?? Ööö.. miten näitä tulee näin huonosti mieleen.
Sellasta, kun en ole onnistunut tekemään yhtä huoliteltuja elukoita omistani. Haluatko antaa vinkkejä, että mitä lankoja, minkäkokoista koukkua käytät? :) Entä minkäs kokoisia nämä apinat ovat?
Ostin silmänappeja ja kaikkea, on hetkisen ollut tämä harrastus jäissä.
Lauantaina 1. syyskuuta 2007 klo 13:30
Mä olen käyttänyt noihin Sandnes Smart -villalankaa (siinä on monipuolinen värikartta ja se on just sopivan paksuista) ja nelosen virkkuukoukkua. Jujuna on se, että virkataan mahdollisimman kireää, tietty niin, että se virkkaaminen vielä onnistuu ja koukku luistaa ilman, että kädet jumittuvat. Ja kun otuksen täyttää mahdollisimman piukkaan täyteen vanua, siitä tulee ryhdikäs.
Nuo apinat ovat suunnilleen 15cm korkuisia, osa vähän pienempiä.
Siitä vaan rohkeasti jatkamaan! Mulla itselläkin on homma välillä monta viikkoa jäissä, mutta välillä taas syntyy otuksia nopeaa tahtia.