Eräänä iltapäivänä

Vanha ystäväni Maire lähtee maailmalle. Istuimme äsken hetken Ysibaarissa ja joimme läksiäisoluet, juttelimme Viktor&Rolfin huikeista korkeakorkoisista puukengistä niinkuin kenkätietoisen Hollantiin muuttajan kanssa kuuluukin. Sade oli juuri lakannut ja yö oli ihmeellinen, ihmiset olivat kauniita ja heillä oli kivaa. Ja päivänsankaria näytti vähän jännittävän, niinkuin suuren tuntemattoman edessä kuuluukin.
On mukavaa olla onnellinen toisen puolesta.

Lapsuudenkotini kätköistä löytyi tällä kertaa tällaisia:

Nuo ovat molemmat minun, suunnilleen 80-luvun puolivälistä. Tuon ompelurasian olen saanut syntymäpäivälahjaksi kummisedältäni, kassalippaan olen ostanut itse. Parhaalla kaverillani oli vaaleanvihreä samanlainen. Avaimella ja numerolukolla suljettavassa lippaassa salaisuudet olivat piilossa! (Ainakin kuvitteellisessa, tuo lukko nimittäin on sellaista hiuspinnillä avattavaa mallia, ja numerolukonkin saa auki vain pyörittelemällä.)
Lippaan sisäpohja on irtonainen […]

Syksyn ensimmäisenä päivänä aloitetaan puolivuosittainen varustehuolto. Kesäkengät puhdistetaan, plankataan, kääritään silkkipaperiin ja asetellaan laatikoihin, laatikot pinotaan siistiin riviin kaappiin. (Varmuuden vuoksi eteisen lattialle jätetään yhdet tai kahdet avokkaat, joissa voi vielä tuuletella varpaitaan, jos intiaanikesä yllättää.) Syyskengät otetaan esiin samassa kaapissa säilytettävistä laatikoistaan.
Vaatekaapit kolutaan läpi, asetellaan kesätopit takariviin ja nostetaan villaneuleet eturiviin.
Vaikka olen jo […]

Kymmenien metrien jonot lippuluukulle, kaljatiskille, ruokatiskille ja bajamajoihin. Humalaiset vs. poliisi -maaottelu Sörnäisten metroasemalla tapahtumapaikkaa kohti matkatessa. Aivan liikaa ihmisiä aivan liian pienelle alueelle sullottuina, tallattuja varpaita ja syliin kaatuneita kaljatuoppeja. Bajamajojen ja pisoaarien ympärillä kasvava, puroina ympäriinsä leviävä järvi kerran käytettyä olutta. Kaoottisiksi muuttuneita aikatauluja, tuntemattomia bändejä ja korvia repiviä diskanttisoundeja täysille väännetyistä PA-kamoista. […]

99% vaatekaappini sisällöstä on mustaa, seassa hiukan vaaleanpunaista, luumunpunaista ja petroolinsinistä. Mustaan en kyllästy, tietenkään, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että petroolinsininen on kulkenut mukanani liian kauan. Eri värit miellyttävät minua jaksoittain, mutten ole koskaan jaksanut pohtia tarkemmin, miksi innostun jostain tietystä väristä ja jonkin ajan kuluttua en enää koe sitä lainkaan omakseni. Ehkä joskus […]

Kesä on vasta alkanut, mutta minä olen jo edellä ajassa. Sarjassamme Kaukokaipuu, osa 54785738:
Oli hieno ilma, taivas helotti heleänsinisenä ja puhtaan raikas tuuli tuoksui syksyltä ja mereltä. Barcelona oli minusta aina parhaimmillaan lokakuussa, jolloin kaupungin sielu tuntui nousevan lentoon ja ihminen tuli viisaammaksi vain juomalla Canaletasin lähteestä, jossa ei siihen aikaan vuodesta maistunut edes suola. […]

Olen jälleen kerran innoittunut Minhin postauksesta (tuon meemin kysymykset ovat enimmäkseen kivoja, mutta niitä on aivan liian paljon ja sekavasti ryhmiteltyinä, joten valitsen vain muutaman ja sovellan):
Minulla on ollut tänään päälläni ja mukanani

Bambukuidusta tehty musta toppi, jossa on leveä, roikkuva kaula-aukko (Berliinin-tuliainen kaupungin tyylikkäimmästä kaupasta, Flagshipstoresta)
Paksusta mustasta puuvillakankaasta tehdyt, polvipituiset Cecilia Sörensenin housut, joissa on […]

Tämä on pysynyt erään talon seinässä jo yli vuoden päivät:

Jo ajat sitten pois kuluneita, mutta ikuisesti mieleen jääneitä ovat
“Joku suakin kusettaa”
(Betoniseinässä Itäisellä pitkäkadulla joskus viime vuosisadalla - tätä voisi jo kutsua aforismiksi.)
“Vode har en liten penis”
(Uittamon bunkkereilla 80-luvulla.)
“Joesta nousee suunnattoman kokoinen puhallettava Viktor Klimenko”
(Aboa Vetus -museon työmaan aidassa silloin, kun museota rakennettiin.)
“Hyi hyi teitä syntiset, […]