Torstaina 14. kesäkuuta 2007
Täydellistä karkkia etsimässä
Tähän mennessä löytyneet ehdokkaat:
* Riihikoskelaisen Makeidon-karkkitehtaan salmiakki- ja piparminttukarkit, joita myydään ainakin Turun seudulla. Täältä Helsingistä en ole koskaan löytänyt niitä. Piparmintut ovat juuri niitä oikeita vanhan piian kirkkokaramelleja, salmiakit ovat muuten vain hyviä.
* Reformi-merkkiset luomunallekarkit, joita myydään apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa. Hämmentävää, kuinka hedelmäkaramellit kerrankin maistuvat jollekin ihan oikealle.
* Edellisten korvikkeiksi käyvät Malaco Truly Singing in the Rain -nimiset uutuudet, jotka typerästä nimestään huolimatta maistuvat ihan kohtuullisilta.
* Barcelonalaisen karkkipajan, Papabubblen sitrus- ja colakaramellit. Ne värjäävät kielen ja niissä on hupsu, hiukan parfyymimainen sivumaku, mutta kun on kerran nähnyt, miten pehmeä karamellimassa venyy ja taipuu karkintekijän käsissä, niitä ei enää saa mielestään.
* Kultasuklaan tumma mansikkasuklaa niihin hetkiin, jolloin koen pakottavaa tarvetta syödä suklaata (niitä tulee noin kaksi kertaa vuodessa). Hätätapauksissa Fazerin keltakääreinen pähkinäsuklaakin käy.
* Haribon pienet ja litteät colapullokarkit, joita myytiin joskus aikoinaan kymmenen pennin irtokarkkeina (niitä ei saa sekoittaa niihin isoihin ja pehmeisiin, joita myydään edelleen). Mihin ne ovat joutuneet?
* Ricola-yrttikaramellit, joita sai joskus useista kaupoista, mutta lähiaikoina olen löytänyt niitä vain Helsinki-Vantaan lentoaseman tax-free-myymälästä. Lapsena tykkäsin niistä muuten vain, mutta nykyään ne yhdistyvät lentomatkoihin, niissä on lähdön maku. Ja ne ovat sukua Unicumille.
Jatkamme etsintöjä.
Torstaina 14. kesäkuuta 2007 klo 18:47
Mulla taas karkinhimo yllättää noin kaksi kertaa vuodessa, tummaa suklaata tulee sen sijaan syötyä lähes päivittäin. Tänään oli kuitenkin sattumoisin karkkinälkä, jota tyydytin Tuorlan (kaikenlaisia ihania herkkuja myyvä tila Piikkiössä!) lakritsilla. Nam! Vaikka raskaana ollessa ei vissiin lakritsia edes suositella tuon verenpainetta nostattavan vaikutuksensa vuoksi…
Suklaiden aatelia on Godiva! Harmi vaan kun sitä ei Suomesta saa. Eipä ole Godivan tumman suklaan voittanutta: juuri sopivan makeaa ja huumaavaan aromaattista. Myös konvehdit ovat tosi hyviä, vaikka en täytesuklaista normisti piittaakaan.
Suomalaisista Kultasuklaa on tosiaan mainiota.
Torstaina 14. kesäkuuta 2007 klo 20:16
Karkkimakumme menevät ristiin. Mulle ei juurikaan tule himoa suklaaseen eikä lakritsiinkaan. Joskus tuli salmiakkiin, muttei siihenkään enää.
Mutta hedelmäkarkkeja voisin syödä vaikka kuinka.
Torstaina 14. kesäkuuta 2007 klo 23:35
>>mutta lähiaikoina olen löytänyt niitä vain Helsinki-Vantaan lentoaseman tax-free-myymälästä>>
on se kosmospoliittista kun parhaat namut löytyy ikää kuin rajojen ulkopuolelta )
Perjantaina 15. kesäkuuta 2007 klo 1:17
Fazerin marjasuklaa, se on vaan niin hyvää. Se on N-I-I-N hyvää.
Sitten sellaiset vaahtokarkintapaiset, mutta kirpeät, pienen lätkät. En ole löytänyt niitä enää mistään :(( ne oli sellaisia irtokarkkeja. Ikävä on niitä.
Perjantaina 15. kesäkuuta 2007 klo 7:44
Foxy, niin on. Ennen ei tarvinnut olla kosmopoliitti saadakseen yrttikarkkeja, mutta minkäs teet…
Tiia, noita kauan sitten kadonneita irtokarkkeja on aika paljon, ja aina välillä huomaa muistelevansa niitä haikeudella. :) Kai se sitten on sitä vanhuutta.
Perjantaina 15. kesäkuuta 2007 klo 13:01
[…] Anu etsii täydellistä karkkia. Ehdokkaita on jo useita, kuten: “Riihikoskelaisen Makeidon-karkkitehtaan salmiakki- ja piparminttukarkit, joita myydään ainakin Turun seudulla. Täältä Helsingistä en ole koskaan löytänyt niitä. - - - * Reformi-merkkiset luomunallekarkit, joita myydään apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa.- - -* Edellisten korvikkeiksi käyvät Malaco Truly Singing in the Rain -nimiset uutuudet, jotka typerästä nimestään huolimatta maistuvat ihan kohtuullisilta. (Mari Koo) […]
Maanantaina 18. kesäkuuta 2007 klo 13:14
Annan ääneni noille Malacon Truly sarjan uutuuksille.. ihan joka makua en ole vielä maistanut mutta ainakin testatut katosivat alta aikayksikön.
Pandan luonnonraikas “ei me tosta voida olla!” lakritsi taas oli pienoinen pettymys..
Maanantaina 18. kesäkuuta 2007 klo 18:21
Mä olen tähän mennessä maistanut vain kahta noista Malacon sarjan tuotteista - nuo tipan muotoiset ja pehmeät olivat hyviä, sellaiset kirkkaamman väriset ja hedelmän muotoiset oikeastaan aika pahoja.
Mutta noin yleensä on hyvä juttu, että karkkivalikoimiin on tullut vähäsokerisempia ja luonnonmukaisempia vaihtoehtoja.
Torstaina 21. kesäkuuta 2007 klo 16:26
Helsingissä Yliopistokatu /:ssä on Namiparatiisi, josta saa lisäaineettomia ja aidoista marja- ja heldelmämehutiivisteistä tehtyjä karkkeja. Kannattaa kokeilla: http://www.namiparatiisi.fi/
Torstaina 21. kesäkuuta 2007 klo 22:52
Tuima, kiitos vinkistä! Olen joskus kävellyt tuosta ohi, mutten uskaltanut mennä sisälle. Pitääpä yrittää uudelleen.
Keskiviikkona 27. kesäkuuta 2007 klo 13:38
Parhaita karkkeja ovat tietenkin Fazerin Super-salmiakit ja uudet Malacon Trulyt! Unohtamatta tietenkään Kouvolan lakritsia. Siis minun mielestäni…
Perjantaina 29. kesäkuuta 2007 klo 13:36
Minä olin joskus salmiakkiaddikti, mutta jostain syystä en ole enää. Kyllä sitä silloin tällöin syö, mutta samanlaista hinkua ei nykyään tule. Mutta Super-salmiakit ovat kyllä parhaasta päästä salmiakkeja.
Torstaina 12. heinäkuuta 2007 klo 20:27
Makeidon karkkeja saa myös Helsingistä. Suomenlinnan yhdestä kioskista löytyy ainakin.
Perjantaina 13. heinäkuuta 2007 klo 11:33
Kiitoksia tiedosta! Yksi hyvä syy lisää tehdä kesäretki Suomenlinnaan.