Keskiviikkona 13. kesäkuuta 2007
Rokkenrol
Taidan höpistä nykyään vain joko valokuvista ja kameroista tai musiikista… mutta mitäpä tuosta, loistavia aiheita kummatkin. Tänään varsinkin jälkimmäinen, sillä olen luukuttanut koko päivän eilen ostamaani (tosifanina olin tietenkin liikkeellä heti levyn ilmestymispäivänä) Queens of the Stone Age -uutuutta Era Vulgaris!
Aavikkorokki ja erityisesti Queens of the Stone Age kuuluu kesään, sillä kesä on iloisen auringonpaisteessa notkumisen ja itse kasvatetusta mintusta (tosin lintsasin ja istutin ikkunalaudalleni kaupasta ostetun taimen) tehtyjen mojitojen ryypiskelyn aikaa, ja, kuten bändin nokkamies ja päiväunieni hämärä kohde Josh Homme on sanonut,
“Rock should be heavy enough for the boys and sweet enough for the girls. That way, everyone is happy and it’s more of a party.”
Era Vulgariksesta löytyy juuri sopivasti molempia - junnaavaa psykedeelistä soundia ja kauniita, kelluvia laulumelodioita, rankkaa kitarointia ja mukavasti peppua keikuttavaa rokkirytmiä. Täti tykkää kovasti.
Torstaina 14. kesäkuuta 2007 klo 10:55
Me kanssa piipahdettiin levykaupassa eilen, ja mukaan tarttui tuo samainen uutuus. Nyt kun muutama kuuntelukerta on takana, niin en ole ehkä niin innostunut kuin Queens of the Stone Agen muutamasta muusta levystä. Ihan mukavalta kumminkin vaikuttaa. Levy auennee tulevilla kuuntelukerroilla lisää, kuten usein käy.
Sinänsä on kyllä kiinnostavaa, että vaikka useimmat levyt kaipaavat enemmän kuuntelua, jotkut kolahtavat kuitenkin aivan saman tien. Viimeisestä “rakkautta ensi kuulemalla” levystä onkin jo aikaa - mistäs sellaisen taas löytäisi? On upea fiilis, kuin mystiikkaa, kun biisit kaivautuvat tajuntaan heti - aivan kuin ne olisivat jollakin salaperäisellä tavalla tuttuja vaikka ihan uusia ja vieraita ovatkin.
Torstaina 14. kesäkuuta 2007 klo 18:00
Mullehan kävi alunperin niin, etten innostunut koko bändistä, ennenkuin jossain vaiheessa sitten varovasti aloin kuunnella Songs for the Deafia ja hurahdin. Era Vulgaris vaatii muutaman kuuntelukerran, että kappaleet alkavat erottua toisistaan, ja se kuulostaa kerta kerralta paremmalta.
Tuolla levyllä viimeinen kappale on juuri tuollainen salaperäisen tuttu, olenkohan mä oikeasti kuullut sen aiemmin, vai mistä lienee kyse…
Perjantaina 15. kesäkuuta 2007 klo 16:44
En ole kerennyt vielä kauppaan, menen huomenna hakemaan!!!
Keikkaliput olen jo hankkinut! Jee! IIK! JIPPII!!
Mä hurhadin QOTSA:an Kyussin kautta. Koska olin, siis olen, Kyuss bändin suuri kuluttaja, oli pakko seurata, että mitä tyypit tekevät bändin hajoamisen jälkeen…näin sitten jymähdin heti qotsa faniksi.
Kuulin levyä pari iltaa sitten kaverilla ja se on hieno!
Perjantaina 15. kesäkuuta 2007 klo 17:29
Jahans, vai kehutaan tuota. Mulla ei ole kuin se hittilevy toistaiseksi, on kyllä pitänyt hankkia lisää mutku mutku.
Toivottavasti 8-Raita on ymmärtänyt hankkia tuon myös vinyylinä.
Perjantaina 15. kesäkuuta 2007 klo 17:54
Kata, keikkaliput, nyyh… QOTSA on tietenkin yksi niistä MONISTA ellei KAIKISTA bändeistä, jotka eivät ikinä tule Suomeen (tai ainakaan sinä aikana, kun minä olen tiennyt bändin olemassaolosta).
Mikko, hus, heti kauppaan ja ostat kaikki neljä muuta! Siitä riittää sitten rokkia koko kesäksi, kun niitä soittaa putkeen repeatilla. Itse tykkään kolmesta viimeisimmästä enemmän kuin kahdesta ensimmäisestä, mutta on niilläkin hyviä biisejä.