Perjantaina 8. kesäkuuta 2007
Näe maailma neljänä
Taas uudenlaisia kamerahassutuksia:
Tuollaisia kuvia tuottava vekotin on nimeltään Lomo Supersampler. Siinä on neljä pikkuruista linssiä vierekkäin, ja laukaisijaa painettaessa ne jokainen ottavat vuorotellen kuvan. Mitään erityisen hienoa optiikkaa siinä ei niitä pieniä kuperia muovilinssejä lukuunottamatta ole, vaan se on vähän niinkuin neulanreikäkamera. Jälki on siis aika karkeaa, mutta juuri se on minusta hienoa!
Kun kuvista katoavat tarkat yksityiskohdat, ne alkavat muistuttaa maalauksia. Noissa maalauksissa on vielä sellainenkin jännä piirre, että ne ovat sommittelultaan ja rajaukseltaan täysin sattumanvaraisia - SuperSamplerissa kun ei ole etsintä, jonka läpi kohdetta voisi tarkastella. Kuva on otettava fiilispohjalta, ja jälki on sitten sen mukaista.
Kuvan kohteena on eräs tänä kesänä Esplanadinpuistossa asustavista espanjalaisista naisista, eli osa espanjalaisen taiteilijan Manolo Valdésin teosta Las Meninas. Minusta nuo kärsivällisesti jonossa puistokäytävällä seisovat, raskaat ja auringossa himmeästi kiiltelevät patsaat ovat jotenkin kiehtovia, oikeastaan aika kauniita.
Ja nyt, kun tarkemmin katselen tuota kuvaa, sehän oikeastaan toistaa Las Meninas-teoksen ideaa.
Perjantaina 8. kesäkuuta 2007 klo 21:00
Onko tuo venäläinen konsepti ? Olin lukenut tuosta jo aikoja sitten ja homma kuullosti hienolta. Mutta ostinkin sitten tavallisen polaroid-kameran, se oli silloin ammoin silmittömän retro.
Noita voisi samplata ihan paintshopillakin…
=)
Perjantaina 8. kesäkuuta 2007 klo 21:21
Oikeastaan konsepti on itävaltalainen, mutta nimi Lomo on alunperin peräisin Venäjältä. Lomo LC-A on legendaarinen venäläinen kamera, ja sitä myy nykyään yksinoikeudella Lomography, joka taas on itävaltalainen firma.
Tuo Supersampler on Lomon tuote, mutta se on tehty Kiinassa. Mulla on myös LC-A, sillä otettuja kuvia löytyy mun Flickr-seteistä.
Juu, kyllä noita voisi väsätä paintshopilla ja photoshopilla, mutta niissä kummassakin on se ongelma, että yllätyksellisyys puuttuu. Niissä on liian suuri mahdollisuus ohjailla sitä, miltä lopputulos tulee näyttämään. Oikealla filmikameralla tulee välillä sutta ja sekundaa, mutta välillä myös yllättäviä helmiä.
Tiistaina 12. kesäkuuta 2007 klo 11:37
Huomasin, että noita voi katsella myös kolmiulotteisina kuvina samaan tapaan kuin niitä tarkoitukseen varsinaisesti suunniteltuja kuvapareja.
Tiistaina 12. kesäkuuta 2007 klo 11:58
jPekka, hyvä huomio! Täytyypä testata, kunhan saan sellaiset lasit käsiini.
Keskiviikkona 13. kesäkuuta 2007 klo 11:02
Anu,
ei tarvitse laseja. Riittää että tuijottaa sopivalta etäisyydeltä (näytöstä riippuen vaaksa tai puolitoista) ja antaa silmien mennä kieroon. Stereogrammeiksiko noita kutsutaan?
Keskiviikkona 13. kesäkuuta 2007 klo 14:50
Juu, sehän näyttää toimivan, kuvia tulee yksi tai kaksi lisää riippuen etäisyydestä.
Mutta mulla on kyllä sellaiset lasit, eräässä cd-levyn kannessa oli sellaiset mukana. Kokeilen vielä niillä.