Keskiviikkona 6. kesäkuuta 2007

Mistä tietää, että musiikki on hyvää

Siitä, että siinä on jotain, mihin tarttua. Tai jotain, mikä tarttuu - jää soimaan mieleen, jää mietityttämään. Jotain, mitä miettii mielellään.

Viiden kuuntelukerran jälkeen muistin Before the Poisonin kappaleet, niiden sävelen ja nimet, osan sanoistakin. Kymmenen kerran jälkeen voin jo laulaa mukana.

Vastakohtana tuolle levylle voisivat olla vaikkapa Bloc Partyn levyt, joista innostuin jokin aika sitten. Olen kuunnellut ne yhteensä varmaan nelisenkymmentä kertaa (iTunes on siitä kätevä, että se pitää tarkkaa lukua kaikesta kuunnellusta), enkä vieläkään erota kappaleita toisistaan. Bloc Partyllakin on kuitenkin paikka iTunesissani, koska joskus tarvitsen vain jalanvipatusta ilman sen monitasoisempia ulottuvuuksia.

Mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kovasti säveltäjänsä kuuloinen There is a Ghost on erittäin hieno kappale. (Sitä voi kuunnella Marianne Faihthfullin MySpace-sivulla.)

Aihe: rock.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.

4 vastausta aiheeseen “Mistä tietää, että musiikki on hyvää”

  1. Mikko:
    Lauantaina 9. kesäkuuta 2007 klo 15:08

    Mun piti kuunnella Mewiä ja Libertinesiä varmaan parikymmentä kertaa levyt läpi ennen ku ne tarttu kiinni.

    Nyt pidän noita kahta ja muutamaa muuta maailman parhaimpina bändeinä.

    Joskus käy toisinkin päin, biisi nappaa kiinni heti ekasta tahdista. Näin kävi viimeksi ainakin Justicen Waters of Nazarethin kohdalla.

  2. Anu:
    Lauantaina 9. kesäkuuta 2007 klo 15:40

    Juu, Mewiin on vaikea tarttua ja sitkeys palkitsee, mutta toisaalta siitä voi saada yliannostuksenkin. Mä näin Mewin livenä kolme kertaa yhden vuoden sisällä, ja nyt en jotenkin enää jaksa koko bändiä.

    Ehkä totuus löytyy jostain yhden ja kahdenkymmenen väliltä, eri jutut kolahtavat eri syistä ja eri tavalla.

    Mutta tuo Bloc Party tosiaan alkoi ihmetyttää, kun sitä tarkemmin mietin - ensin se pistää jalan vipattamaan, mutta se ei tunnu tarttuvan kokonaan kiinni ollenkaan.

  3. Katja:
    Maanantaina 11. kesäkuuta 2007 klo 23:36

    Doh, mulla toimii vanha kunnon käsivarsikarvamittari. Jos kylmät väreet menee pitkin selkäpiitä, musiikki on ehdottomasti hyvää! :)

    Viimeksi näin kävi lauantain sovitustreeneissä, kun kuulin ensimmäistä kertaa bändin uuden laulajattaren laulavan kunnolla. Huh huh mikä saundi ja miten oivallinen asenne!

  4. Anu:
    Tiistaina 12. kesäkuuta 2007 klo 11:59

    Katja, joskus voi käydä niin, että ne kylmät väreet tulevat viiveellä.

Kerro: