Torstaina 24. toukokuuta 2007
Terveisiä toisesta maailmasta
Vietin viime viikolla neljä päivää vaeltaen näitä kujia:
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni liikkeellä yksin. Jälkeenpäin huomasin, etten sittenkään epäröinyt lähteä eikä minua pelottanut, vaikka kuvittelin niin tapahtuvan. Päinvastoin, en tuntenut itseäni yksinäiseksi, vaikka olin yksin vieraassa maassa, vieraita kieliä puhuvien ihmisten ympäröimänä.
Minulla oli seuranani kaupunki. Kuljin neljä päivää sen katuja ja kuuntelin, kuinka se hengittää. Kävelin kantakaupungin suoria kortteleita, vanhan keskustan mutkittelevia kujia, rantabulevardeja ja metrotunneleita, ylängöltä merenrantaan ja takaisin, tasaisen hengityksen tahtiin.
Neljä päivää tuon kauniin kaupungin ihmisvilinässä, ja olen levänneempi ja rentoutuneempi kuin aikoihin. Ja minulla on matkalaukullinen kaikenlaista kivaa, mitä kaupunki minulle tarjosi. (Kuten esimerkiksi uusi kamera, jonka esittelen teille lähiaikoina.)
Torstaina 24. toukokuuta 2007 klo 10:06
paljon yksin matkustaneena: en ole auringossa koskaan yksin.
kaupungeissa olen yksinäinen iltaisin. kun kaikilla näyttää olevan se seura mukanaan. tosin yksinäistä kulkijaa voi kauniskin seura kohdata ))
Torstaina 24. toukokuuta 2007 klo 10:47
Minä pelkäsin, että olisin kaupungissa yksinäinen iltaisin, ja varasin mukaani kaikenlaisia juttuja, joiden kanssa voisin puuhastella hotellissa aikaa tappaakseni. En sitten kuitenkaan tarvinnut niitä.
Kiitos katalonialaisen päivärytmin tulin hotellille iltaisin yhdeksän-kymmenen maissa ja väsyneenä menin aikaisin nukkumaan, ja sitä ennen tuijotin hetken paikallisia tv-kanavia. Oli hauska testata, miten paljon ymmärrän kieltä.
Lounaan syöminen yksin onnistui ilman suurempia ihmetyksiä, mutta illallisaikaan ravintoloiden pitäjiä tuntui kummastuttavan yksinäinen nainen ravintolassa. Minä menin aina ikkunapöytään, jotta voin katsella katuvilinää ruokaa odottaessani.