Lauantaina 21. huhtikuuta 2007
Ystäväni Lomo
Parin osittain tai kokonaan valottumatta jääneen filmin jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää enemmän Lomon sielunelämää.
Digitaalikamera on ystävällinen droidi, joka tekee aina kiltisti, mitä käsketään - joskus nikotellen, mutta tekee kuitenkin. Lomo taas on ikäänkuin elävä olento, se on hiukan herkkähipiäinen ja omapäinen. Sitä pitää lähestyä rohkeasti, mutta antaa aikaa rauhalliselle tutustumiselle. Vasta kun ollaan niin pitkällä, että tunne syvenee ystävyydeksi (ja oikeasti tajuaa, mitkä kaikki asiat pitää tarkistaa jokaisen filminvaihdon yhteydessä), alkaa löytyä myös luottamusta. Lomo on kameroiden kissa.


Lauantaina 21. huhtikuuta 2007 klo 23:06
Samat ajatukset tänään, vain hieman eri sanat.
Lauantaina 21. huhtikuuta 2007 klo 23:18
Hassu yhteensattuma tosiaan. :)
Lomon kanssa saa tosiaan varautua siihen, että tulee myös negatiivisia ylläreitä - mulla kävi kahden viimeisimmän filmin kanssa niin, että toisesta onnistui muistaakseni viisi kuvaa ja toisesta ei yhtään, ja ongelma oli kameran säädöissä, joista kyllä huomautetaan manuaalissa.
Eli sillä ei kannata yrittää kuvata mitään unohtumatonta ja tärkeää, vaan antaa kameran valita hetket ja tyytyä itse painamaan laukaisijaa.
Sunnuntaina 22. huhtikuuta 2007 klo 10:38
tai kuin herkkä takka tai kamiina, jotka eivät varmasti syty, jos yhtään liian itsevarmasti yrittää sytyttää (Lomosta tietämättä mitään)
Sunnuntaina 22. huhtikuuta 2007 klo 13:48
Foxy, juuri tuosta on kyse - se itsevarma tunne, että nyt se syttyi ja kohta palaa hienolla isolla liekillä, ja se pettymys, kun puolen tunnin päästä käy katsomassa ja tuli on sammunut alkuunsa.
Maanantaina 23. huhtikuuta 2007 klo 18:15
Ja juuri kun kissa ja sinä olette saavuttaneet toistenne luottamuksen, Lomosta hajoaa jokin mekaaninen osa eikä löydy korjaajaa (been there… still aching). Lomo näyttää todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on, sen sijaan digikamera kopioi sen mitä me näemme ;)
Maanantaina 23. huhtikuuta 2007 klo 18:19
Mekaanisten osien puolesta tuolla vekottimella on sentään kahden vuoden takuu, toivottavasti saavutamme luottamuksen hyvissä ajoin ennen sitä. :)
Tuosta todellisuudesta en ole ihan varma, joskus digikamerallakin saa aikaan ylläreitä. Harvemmin, tosin.
Torstaina 26. huhtikuuta 2007 klo 22:31
Mistä onnistuit löytämään uuden, takuullisen LOMOn? Mä kuvittelin että ne on jo aikaa sitten menetetty… (no, olen kyllä ollut myös hieman ulkona koko hommasta sen jälkeen kun edellinen hajosi)
Perjantaina 27. huhtikuuta 2007 klo 11:56
Mä tilasin Lomoni Lomographyn nettikaupasta (http://shop.lomography.com/ ). Lomoja saa kyllä halvemmalla käytettyinä eBaysta, mutta tykkäsin tuosta juuri takuun vuoksi ja myös siksi, että ne kamerat on tarkistettu ennen myyntiä. eBaystahan ei tiedä, mitä sieltä lopulta saa.
Mun Lomoni siis on myös käytetty, mutta korjattu (eli “refurbished”, niinkuin tuolla kaupassa sanotaan).