Sunnuntaina 15. huhtikuuta 2007
Terveisiä Kööpenhaminasta!
Kööpenhaminassa oli hyvää ruokaa, paljon polkupyöriä ja nokikanoja. Ja kevät.
Vietin kaupungissa neljä päivää, enkä ostanut mitään - paitsi ruokaa ravintoloissa. Taidan olla tulossa vanhaksi.
(Oikeasti syynä taisi olla se, että siellä on kaupoissa tarjolla samanlaista tavaraa kuin täällä Helsingissäkin. En päässyt haltioitumaan erilaisuudesta.)
Kiva kaupunki, muttei tehnyt sellaista lähtemätöntä vaikutusta kuin eräät toiset. Jään miettimään, mitä oikeastaan on se jokin, joka tekee joistakin kaupungeista sellaisia, ettei niitä saa mielestään kerran käytyään. Sitä ei oikein saa kiinni eikä pysty muotoilemaan sanoiksi. Mutta kun on paikan päällä, se on hyvin voimakkaasti läsnä.
Maanantaina 16. huhtikuuta 2007 klo 17:59
Siitä on sata vuotta, kun olen käynyt Kööpenhaminassa. Nuorena siellä tuli käytyä vähintään viisi kertaa vuodessa ja olen ollut siellä myöskin nuorisovankilassa käväisemässä. Köpis ja Tukholma olivat molemmat nuoruuteni vakiokohteita, joissa ramppasin ja joista tnsin vain kaikkein räkäisimmät kulmat.
Ensimmäisenä Köpikseen saavuttuani menin aina rakkaan kävelykatumme Strögetin(vittu miten sekin kirjoitetaan?) alkuun ja vetäisin Burger kingissa Whopperin tupakka toisessa kädessä. Luksusta. Se oli traditio. Sitten liikenteeseen.
Koska kävin Roskilden festivaaleilla n. seitsemänä peräkkäisenä vuotena, opin tanskaakin. Osasin kysyä: “onko tämä sinun pullosi?” ja ” ole niin kiltti ja anna käriä yksi sätkä”(en muista enää miten ne sanotaan), kun keräilin pulloja pantteja varten ja pummasin henkeni pitimeksi. Osasin myös ostaa halpoja ja hyviä huumeita Christianiasta ja hengailla vallatuissa taloissa. Kerran eksyin jatkoille hienoon vanhaan taloon, jossa asui myös huippumalli Helena Christensen. Hän tuli kysymään meiltä naapurista jointtia kaverilleen ja näin huippumallin asunnon. Se oli hieno.
Nykyään siellä ei varmaan ole mitään kauhean eksoottista tällaiselle kolmevitoselle tädille, joka ei halua käydä rautatieaseman sosiaalipisteessä suihkussa ja vaatteita pesemässä…
Muutamassa pikku räkälässä on tullut kiskottua tequila-lautoja ja nukuttua asemalla(jossa joku myös vahingossa tuikkasi minua heroiiniruiskullaan selkään). Niin, ja ensimmäisen tatuointini hankin 16-vuotiaana Nyhavnissa, kun äiti erikseen kielsi.
Paljon muistoja, mutta itse kaupunki on jäänyt jonkun ihme savuverhon taakse pimentoon…
-minh-.
Maanantaina 16. huhtikuuta 2007 klo 18:07
Kun lukee noita muistojasi, sieltä ehkä löytyy se savuverhon aiheuttaja… ja toisaalta Kööpenhamina ei jotenkin ole kovin visuaalinen kaupunki (jos nyt kaupungista voi niin sanoa), itse en esimerkiksi tullut ottaneeksi siellä kovinkaan paljon valokuvia. Ei oikein löytynyt sellaista, minkä haluaisi tallettaa.
Christiania oli kyllä koko reissun antikliimaksi, sitä kuvaillaan aina romanttiseksi ja idylliseksi hippiyhteisöksi mutta siellä notkui lähinnä vanhoja hörhöäijiä ja sellaisia hiukan agressiivisen oloisia kamanheittäjän näköisiä tyyppejä. Ei kovin romanttista, tai sitten olen vaan tullut vanhaksi (niinkuin tuli jo kertaalleen todettua).
Nyhavn taas näytti lähinnä isolta kaljaterassilta. Olen itse käynyt Köpiksessä viimeksi 16 vuotta sitten, ja muistelen, että silloin siellä oli tatuointiliikkeitä. Nyt sellaisia ei enää näkynyt (tai sitten ne olivat piilossa jossain terassien takana).
Keskiviikkona 18. huhtikuuta 2007 klo 14:57
Olen ollut Köpiksessä vain lapsena, joten silloin tuli katseltua mestaa vähän eri silmin. Tivolista tykkäsin - hienoimpia vuoristoratakyytejä ikinä! Voileipäkulttuurin voisin ajatella puhuttelevan nykyäänkin. Usein mieheni kanssa ollaan puhuttu pyhiinvaelluksesta tuohon leipäruuan kaupunkiin. Köpiksen kahvilakulttuuria olen muutenkin kuullut runsaasti kehuttavan. En tiedä millainen kuva siitä sinulle jäi?
Mikä kaupungeissa ketäkin puhuttelee - vaikea ja kiehtova kysymys! Minua puhuttelee tietty rempallaanolo ja vähän “dekadentti” tunnelma. Itä-Euroopan kaupungeista olen sitä löytänyt kenties parhaiten.
Viimeaikaisista matkakohteista esim. Hollannin kaupungit olivat pettymyksiä, sillä ne ovat niin steriilejä, ja varsinkin Amsterdam on niin söpö (Rotterdamissa oli raffia paljon enemmän, ja siksi siitä tykkäsinkin). Ateena oli ihastuttavan ruma ja kaoottinen. Riika oli ihana, sen tunnelma oli tosi makea (ainakin vielä joitakin vuosia sitten: kaupungit siistiytyvät ja muuttuvat tylsemmiksi pelottavan kovaa vauhtia).
Keskiviikkona 18. huhtikuuta 2007 klo 17:32
Kööpenhaminaa kuvaa kyllä hyvin sana steriili - se on pohjoismaisen siisti ja aika “hajuton”. Yksi silmiinpistävä juttu oli se, ettei kaupungin nuoriso harrasta katutaidetta - siellä täällä seinät oli sutattu tageilla, mutta minkäänlaista kunnianhimoisempaa kaupunkitilan haltuunottoa ei näkynyt.
Mielenkiintoisia kahviloitakin oli oikeastaan yllättävän vähän. Jos ottaa vertailukohdaksi Amsterdamin (jota Kööpenhamina muuten aika paljon muistuttaa), jälkimmäisestä löytyy aika paljon sellaisia kivoja pieniä, vähän kotikutoisenkin oloisia kahviloita, kun taas Kööpenhaminan kahvilat tuntuivat olevan joko kahvia-mukaan-paikkoja tai sitten sellaista perinteisempää voileipää-turisteille-osastoa. Eräs paikallisista trendikkäämmistä kahviloista on muuten Robert’s Coffee, jonka päätyminen asemaansa on näin suomalaiselta näkökantilta aika mielenkiintoista… toisaalta siellä oli rento sisustus ja enemmän valikoimaa tiskillä kuin täälläpäin.
Torstaina 19. huhtikuuta 2007 klo 1:25
Juu, sekä Christiania, että Nyhavn kuuluvat osastoon “en aio käydä enää”. 90-luvun alussa Christianiassa oli vielä jotain hyvää meininkiä jäljellä, kun tunsi ihmisiä, mutta voin kuvitella sen olevan ahdistava hörhökylä nykyään. Nyhavn on ollut perseestä niin kauan kuin muistan.
Ulkomaalainen ystäväni asui Kööpenhaminassa pari vuotta ja vihaa kaupunkia ja tanskalaisuutta yleensä. Se on harvinaista, koska yleensä tanskalaisuutta pidetään jotenkin positiivisena asiana.
Nykyään ajattelen vain jotain Banger Olufsenia, kun ajattelen Tanskaa, mutta ihmiset siellä olivat silloin nuorena minusta käsittämättömän itsevarmoja, ystävällisiä ja sellaisia ihme übermenschejä aina. Niin itsevarmoja, että on varaa olla ylitsepursuavan ystävällisiä ja rentoja…ällöä…
Juu, savuverho on kyllä melko tiheä minulla…:)
-minh-
Torstaina 19. huhtikuuta 2007 klo 7:57
En huomannut, että ihmiset siellä olisivat olleet mitenkään erityisen itsevarmoja, mutta ystävällisiä, luontevia ja rentoja ne olivat. Oli aika hassua, kun ravintolan tarjoilija otti kädellä hartiasta kiinni tullessaan kysymään jotain.
Kokonaisuudessaan Kööpenhamina on aika lailla Tukholman ja Amsterdamin risteytys, ja ihmisetkin ovat aika samanlaisia kuin noissa. Jotkut paikat, esimerkiksi tietyt kadunpätkät, toivat mieleen myös Berliinin. Jotenkin se muistuttaa noita muita kaupunkeja niin paljon, ettei mistään omasta ja erikoisesta jäänyt mitään erityistä muistikuvaa. En sitten tiedä, kuka oli ensin ja missä järjestyksessä nuo kaupungit ovat alkaneet muistuttaa toisiaan - ehkä onkin niin, että Tukholma muistuttaa Kööpenhaminaa eikä toisinpäin.