Torstaina 19. huhtikuuta 2007

Ääni.

Thom Yorken ääni. Se saa aikaan selässä kylmät väreet, sillä hyvällä tavalla. Tänään kuuntelen kappaletta Street Spirit (Fade Out) uudelleen ja uudelleen.

Joskus kammosin tuota ääntä ja välillä kammoan vieläkin, niissä ahdistusta hyökyvissä ja valittavissa kappaleissa. Onneksi on näitä toisenlaisiakin, surullisia, kauniita ja koskettavia ja vieläpä ihastuttavasti kuvitettuja.

Aihe: rock, fanitus.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.

12 vastausta aiheeseen “Ääni.”

  1. minh:
    Torstaina 19. huhtikuuta 2007 klo 17:54

    Samaa biisiä olen minäkin kuunnellut monta päivää! Se on kyllä uskomaton ja ääni ja koko bändi ja sen soundi toimii vain tietyssä mielentilassa tai elämäntilanteessa. Mä en voinut aikoihin kuunnella Radioheadia enkä Yorken laulua, kun tuli niin surullinen olo. Nytkin tulee, mutta eri tavalla, sellainen melankolinen fiilis….
    -minh-

  2. Riku:
    Torstaina 19. huhtikuuta 2007 klo 18:20

    Minulle Radiohead toimii ihan joka mielentilassa, bändin musiikkiin on kiva kadota, vaikka se onkin hyvin lohdutonta. Meemi tai ei: Radioheadin viisi parasta kappaletta ja miksi juuri ne?

  3. Anu:
    Torstaina 19. huhtikuuta 2007 klo 18:31

    minh, mullakin Radiohead toimii kausittain, joskus en voi kajota ollenkaan ja joskus kuuntelen tauotta. Ehkä tämä sateinen keli tekee sen tällä kertaa…

    Riku, minusta Radiohead ei aina ole lohdutonta, vaikka se usein aika synkkää onkin. Siinä on useimmiten jotain voimakasta, jopa uhmakasta.

    Tuo meemi kuulostaa hyvältä, pistetäänpä mietintään.

  4. Tiia:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 11:42

    Tuosta videosta se sitten lähti aikanaan. Viistoista kiloa levyjä, kolme tatskaa ja paljon paljon paljon Isoa Fanittamista :)

    Voi että. Se on maailman kaunein video.

  5. Tiia:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 11:43

    Ja Riku! OOoo. Pitäskö tohon osallistua.

  6. Unikissan ploki:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 12:11

    […] Anun blogista löytyi meemintapainen, joskin aika tiukalle kohderyhmälle rajattu. Riku kyselee Radioheadin viittä parasta biisiä, syitäkin olis listattava. Vaikeaa on tämä! Aikojen saatossa monet biisit ovat olleet ehdotonta kärkisakkia, kun taas joskus rinnalle kiirii joku jokeri. […]

  7. Tiia:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 12:13

    Ai katsos, täällä oli linkki jo valmiina! :)

  8. Anu:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 14:26

    Tiia, sua ei kovin moni fanittamisessa ylitä. :) Tuo kolme tatskaa on jo aikamoista… minäkin olen pohtinut tuota meemiä päivän verran, josko illalla saisin sen kasaan.

  9. Viasto › Arkisto › Hyvää musiikkia puuvärikynien kera:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 17:33

    […] Löysin uuden blogin, nimeltänsä Eräänä iltapäivänä (sateen jälkeen). Kirjoittajan musiikkimaku on aika samantyylinen kuin omani ja blogin merkinnät ovat mukavaa luettavaa. Pistin eilen jonkinlaisen meemin liikkeelle kyseisen blogin erään merkinnän kommenttiosastolla. […]

  10. Riku:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 17:36

    Kylläpäs se tappoi ääkköset kauniisti. :(

  11. Anu:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 17:42

    Hmm, mikähän ne mahtaa tappaa? Jostain syystä tämän Wordpressin minulle lähettämissä sähköposteissakin on välillä ääkköset rikki. Pitääpä tutkia asiaa.

  12. Riku:
    Perjantaina 20. huhtikuuta 2007 klo 17:45

    Eri merkistöt käytössä, täällä on UTF-8 ja Viastossa ISO-8859-15. Minun pitäisi vaihtaa uuteeäffään, koska sehän on kai jo jonkinlainen standardi, mutta joka kerta sitä yrittäessä on ääkköset pamahtaneet. En ole ilmeisesti tarpeeksi guru.

Kerro: