Eräänä iltapäivänä

Aivan toiseen asiayhteyteen liittyen pengoin muististani erään elokuvasitaatin, ja yhtäkkiä huomasin, että se selittää Inland Empiren omalla tavallaan varsin hyvin:

They got this guy, in Germany. Fritz Something-or-other. Or is it? Maybe it’s Werner. Anyway, he’s got this theory, you wanna test something, you know, scientifically - how the planets go round the sun, what sunspots […]

Sanovat minun suosikkinapsuani pahanmakuiseksi. Oikeasti se ei ole pahaa, se vain leikkii vaikeasti tavoiteltavaa.
Unicumin salaisuus on se, että ensimmäisellä ja toisella hörpyllä se potkii takaisin, mutta kolmannella tai neljännellä se jo antaa periksi ja suostuu paljastamaan pehmeämmän puolensa.
Sitä on siis lähestyttävä varovasti, mutta määrätietoisesti. Eikä niiden hörppyjen tarvitse olla suuria, ei ole tarkoitus ryypätä makuaistia. […]

“When you cut word lines the future leaks out.”
Ylläoleva lause on William Burroughsin näkemys siitä, miten tekstiä silpovalla cut-up -tekniikalla voidaan ennustaa tulevaisuutta. Burroughs ja cut-up -tekniikka olivat päällimmäisinä mielessäni, kun eilen tulin ulos elokuvateatterista, katsomasta David Lynchin elokuvauutuutta Inland Empire.
Jos Inland Empire olisi jokin lukemani kirja, se olisi Burroughsin Alaston lounas. (Kuvittelisin, että […]

Olisihan se pitänyt uskoa, että YouTubesta oikeasti löytyy kaikkea mahdollista - jopa tämä kerran kadonnut helmi:

Kyseessä on (ikisuosikkini ja guruni) David Lynchin ohjaama, Suomenkin televisiossa pyörinyt PlayStation2 -mainos vuodelta 2000. Ehkä parhaiten sitä kuvaa erään YouTube-katsojan kommentti:

“These adverts practically killed me when I was small. I was sooo scared. Plus they were in black and […]

Parin osittain tai kokonaan valottumatta jääneen filmin jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää enemmän Lomon sielunelämää.

Digitaalikamera on ystävällinen droidi, joka tekee aina kiltisti, mitä käsketään - joskus nikotellen, mutta tekee kuitenkin. Lomo taas on ikäänkuin elävä olento, se on hiukan herkkähipiäinen ja omapäinen. Sitä pitää lähestyä rohkeasti, mutta antaa aikaa rauhalliselle tutustumiselle. Vasta kun ollaan […]

Edellisen viestin kommenteissa Riku ehdotti meemintapaista: Radioheadin viisi parasta kappaletta ja miksi juuri ne?
Kun mietin omaa listaani, huomasin, että kaikissa listalle päässeissä kappaleissa on tärkeintä tunnelma, se maailma, johon musiikki vie. Kaikki ne ovat nitä kappaleita, jotka ovat parhaita kuulokkeet päässä, selällään silmät kiinni maaten. Tässä siis viisi hienointa maailmaa:

Knives Out
Kaunis kitaraballadi, jonka pinnan alla […]

Thom Yorken ääni. Se saa aikaan selässä kylmät väreet, sillä hyvällä tavalla. Tänään kuuntelen kappaletta Street Spirit (Fade Out) uudelleen ja uudelleen.

Joskus kammosin tuota ääntä ja välillä kammoan vieläkin, niissä ahdistusta hyökyvissä ja valittavissa kappaleissa. Onneksi on näitä toisenlaisiakin, surullisia, kauniita ja koskettavia ja vieläpä ihastuttavasti kuvitettuja.

Ajat sitten pohdiskelin tyylijuttuja ja pyörittelin mielessäni Nicon elämäkerrasta löytämääni kysymystä How could I look mature without looking older?.
Nyt olen löytänyt yhden vastauksen: Tiia Vanhatapion suunnittelemat upeat luomukset! Hänen tämän kevään ja kesän mallistostaan ja ensi syksyn ja talven mallistostaan löytyy tyylikkäitä kokonaisuuksia, jotka ovat naisellisia ja aikuisia, mutteivät yhtään tätimäisiä.
Ja on hienoa huomata, […]

Kööpenhaminassa oli hyvää ruokaa, paljon polkupyöriä ja nokikanoja. Ja kevät.

Vietin kaupungissa neljä päivää, enkä ostanut mitään - paitsi ruokaa ravintoloissa. Taidan olla tulossa vanhaksi.
(Oikeasti syynä taisi olla se, että siellä on kaupoissa tarjolla samanlaista tavaraa kuin täällä Helsingissäkin. En päässyt haltioitumaan erilaisuudesta.)
Kiva kaupunki, muttei tehnyt sellaista lähtemätöntä vaikutusta kuin eräät toiset. Jään miettimään, mitä oikeastaan […]

Olen vihdoin oppinut, että kirjan voi jättää lukematta loppuun, jos siltä tuntuu.
Vähän aikaa sitten jätin kesken Peter Høegin Lumen tajun, koska se oli jotenkin raskassoutuinen ja tylsä, vaikka talvinen Kööpenhamina olikin siinä kaunis. (Selatessani kirjaa eteenpäin huomasin, että kirjan tyypit poistuivat Kööpenhaminasta heti seuraavassa luvussa, joten lopetuskohta oli selkeästi oikea.)
Mark Simpsonin Morrissey-elämäkerta Pyhä Morrissey alkoi […]